 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Koskettava kuvaus voimansa menettäneen ihmisen ponnistelusta sairautta, todennäköisesti masennusta vastaan. Teksti vilisi kauniita, surumielisiä lauseita ja kielikuvia. Tunnelma on pysähtynyt ja seesteinen, mutta jokin elävä ja todellinen liikkuu silti siellä taustalla koko ajan. Olen itsekin käynyt taistelun masennusta vastaan ja ymmärrän hyvin sen tunteen, kun masentunut elää siellä omassa kuplassaan ja kuplan ulkopuolinen elämä tuntuu vieraalta ja epätodelliselta, pelottavalta jopa. Pidän siitä, ettei tämä ole kuitenkaan lohduton tarina. Tässä on toivoa, merkkejä heräämisestä ja halusta selviytyä.
Otan puolitoista tähteä pois siksi, että tekstin lopussa otteesi vähän herpaantuu ja poukkoilee sairaalasta rantaviivalle ja ajatuksissa kosmoksen ulkopuolelle. Se rikkoi kokonaisuutta ja eksytti lukijaa. Hieno teksti kuitenkin! Kyllä sinä kirjoittaa osaat, sitä ei voi kieltää.
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Nuo kosmoksen ulkopuolisuudet tms. ovat kuitenkin osa masentunutta ajattelua (omalla kohdallani siis) ja kuvaavat mielen loppumattoman tyhjää virtaa. Hankala selittää, mutta itse en koe niitä häiritsevänä tekstissä, vaan osana aihetta.