 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Teksti vilisi tuttuja tunteita, tilanteita ja ajatuksia. Ainakin minulle, joka on ollut vastaavassa elämäntilanteessa. Sinä pohdiskelet päähenkilöittesi kautta, teet tiliä elämästä, mutta teet sen niin eteenpäin menevällä otteella, ettei se tunnu raskaalta edes silloin, kun käsiteltävät tunteet ovat alakuloisia, niissä on jopa vivahde epätoivoa. Välillä lukiessa tuli sellainen tunne, oletko päähenkilö sinä itse? Ajatukset menevät niin syvälle.
Puoli tähteä verotin täysistä sen takia, että ajoittain teksti tuntui liian pitkälle hiotulta, melkein niin kuin väkisin runomittaansa puristettu runo, jolla ei ole vapaata väylää, vaikka ajatukset ovatkin vapaita. Itselläni on paha tapa hioa ja jalostaa tekstejäni liian pitkälle, joten teksteistä tulee jäykkiä. Olisiko sinulla sama tapa? Etenkin sinun tekstiesi kohdalla olisi rikos hioa särmiä liikaa, koska kerrontasi on muuten niin luontevaa ja sanat putoilevat kuin itsestään. Tapasi kirjoittaa tavallaan vaatii vapaan väylän, ehkä sopivalla tavalla rönsyilyäkin, kunhan se ei tee sisällöstä sekavaa.
Lisäkehuna vielä iso peukku virheettömyydelle! Sinulla on kielioppi hallussa.
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Ensinnäkin on ihanaa, kuinka tarkkanäköisesti olet tulkinnut tuota kirjoitusta tuossa alussa ja puhut siinä kohdassa samoja asioita, mitä olen ennenkin palautteena saanut. Kirjoitan monesti ikävistä asioista, mutta otteeni on jotenkin liikkuva ja keveä. En tiedä miksi, mutta onneksi niin on. Olenko päähenkilö itse? Saattaapa olla. :) Itselleni on vaikea kirjoittaa täysin fiktiivisesti toisen ihmisen näkökulmasta, vaikka sitäkin olen harjoitellut. Mielikuvitukseni ei ole kovinkaan värikäs.
Olen tosi kiitollinen, että kerroit minulle tuossa toisessa kappaleessa asian, jota en ole ehkä ymmärtänyt tai olen luullut, että se on se, mitä minun TULEE tehdä. Eli hiomisen kautta pyrkiminen tiettyyn sujuvaan helppouteen ja ehkä tiivistyksen kautta selkeyteenkin. En kuitenkaan tätä pikkupätkää ole paljoakaan hionut, se on luonnostaan aika niukkasanainen, koska en ole rönsyilevää tyyppiä. Se on kirjoitettu yhdellä istumalla ja tänne laittaessa lisäsin hiukan, ihan pikkuisen kuvailua kahteen virkkeeseen.
Mutta siis se asia, se mistä olen erityisen kiitollinen, on tuossa lopussa sanomasi:" Sinun tekstiesi kohdalla olisi rikos hios särmiä liikaa, koska kerrontasi on niin luontevaa..."
Tämä antaa minulle osviittaa siitä, mihin suuntaan jatkan kirjoittamista, kuinka vapaasti annan itselleni luvan olla ja tehdä, kirjoittaa. Tästä tuli myös itselleni tunne, että kirjoittamista kannattaa edelleen jatkaa.
Kiitos Ryövärintytär! Jatka kirjoittamista, tekstisi ovat upeita ja jatka palautteen antamista muille, jos se kiinnostaa. Olet siinäkin asiassa taitava.