 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Annan neljä tähteä jo sen takia, että kuvaus on niin väkevää ja yksityiskohdat tekivät tarinan niin todelliseksi - ehkä se tositarina onkin? Surullinen, koskettava, muistuttaa terapiakirjoittamista, mikä ei ole huono asia. Jotkut pitävät terapiakirjoittamista jotenkin arvottomampana kuin puhtaasti mielikuvituksesta syntynyttä proosaa, mutta minusta se on voimasanoja parhaimmillaan, vaikka sisältääkin joitain kompastuskiviä. Yksi kompastuskivi on näkökulman puolueellisuus. Jos näkökulma on liian vahvasti uhrin, tarina voi muuttua turhan yksiulotteiseksi. Mutta tämä kyseinen teksti on kohtaus, ei pitkä proosateksti, joten näkökulma saa olla juuri tuo kuin on. Tekstissä oli vahva tunnelataus ja kerronta oli sujuvaa, siitä siis neljä tähteä.
