Tyttö hiljentää kävelyvauhtiaan sitä mukaan mitä lähempänä kotiovi on. Hän pysähtyy oven taakse kuuntelemaan ennenkuin työntää avaimen varovasti lukkoon. Samassa välähtää muistikuva mieleen. Kädet puristavat kurkkua, itkuiset turvonneet kasvot, silmät kiinni, kun hän menee väkisin väliin. Liian vahvat kädet siirtyvät ottamaan kiinni tytön ranteista kun hän menee äidin ja miehen väliin. Tapa saatana minutkin niin pääsee tästä paskasta pois! Ääni särkyy huudossa. Tyttö nojaa seinään ja kerää kaikki voimansa riuhtaisten itsensä irti. Äiti istuu lattialla ja itkee ääneen. Ovi paukahtaa ja hän lakkaa juoksemasta vain vähän ennen kuin nyyhkytys tunkeutuu ulos asti. Lenkkari osuu Saabin etukulmaan ja muovi särähtää rikki.
Aamu alkaa jo nousta kun hän raottaa ovea, hengittämättä kuunnellen onko joku hereillä vielä. Edes kissaa ei kuulu ovelle, sekin on paennut pimeään. Sydämenlyönnit tuntuvat rintakehässä kun hän menee hiljaa sisään, vetäen varovasti oven kiinni perässään. Olohuone on sekainen, yksinäinen kuppi makaa kumossa sohvan jalan vieressä, tyhjä pullo pöydällä. Tyttö menee keittiöön ja laittaa liesituulettimeen valon. Sydän alkaa hakata ja pakokauhu iskee. Kyyneleet valuvat tytön poskilla kun hän katselee verisiä jälkiä jääkaapin ovessa ja lattialla. Hän painaa käden omalle suulleen estääkseen nyyhkytyksen äänen hiipiessään samalla äänettömästi kohti makuuhuonetta. Isäpuolen kuorsaus, kun hän työntää oven auki ja kuulostelee kummalta puolelta sänkyä ääni kuuluu. Kyyneleet sumentavat näön kun hän laittaa varovasti käden äidin suun eteen, tunteakseen sen pienen lämpöisen puhalluksen, mikä saa tytön itkemään vain lujemmin. Tyttö perääntyy omaan huoneeseen ja istuu sängylleen. Itku vavisuttaa hentoa olemusta kun hän painaa kasvot tyynyä vasten ja jää odottamaan aamua.
