 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Oli mukava lukea sujuvasti kirjoitettua tekstiä.
Tulossa muutama henkilökohtainen mielipide. Novellin eri keinot voivat olla tietenkin tarkoituksellisia, mutta seuraavat osuivat omaan silmään kyseenalaisina. Kaikki asiat eivät ole hyviä tai huonoja. Kirjoitan miten vastaanotin eri asioita. Itseäni kiinnostaisi tietää miten kirjoittamani ymmärretään. Tyyliseikoista ei voi pahemmin kiistellä, mutta...:
- Hahmoissa oli havaittavissa karikatyyrimäisyyttä. Varsinkin Jennyssä.
- Urhon hahmo oli välillä vähän rasittavan lapsellinen ja hölmö. Lapsellisuus oli varmaan tavoitekin.
- Miettinen otti Urhon kotiinsa aika heppoisesti, ja aika vähin kysymyksin, ollakseen konstaapeli. Uskoo myös kummituksiin aika kyseenalaistamatta.
- Urhon ja Miettisen ihmettely ja pyöriminen kesti mielestäni vähän turhan kauan ja jotkin asiat toistuivat. Usein novellit vaativat vähän tiiviimpää kerrontaa, mutta tämäkin on subjektiivista.
- Ovenkarmiin kikattelu ja ilmakitaran soitto eivät sopineet omaan kuvaan naisesta. Tai ne tulivat vastaan liian äkkiä ilman, että pääsi lukemaan mitään ennusmerkkejä. Tanssiinkin päädyttiin aika yllättävästi. Se luo kyllä vauhtia ja muutoksia, mutta omaan mieleen vähän liian yhtäkkistä.
- Loppu olisi itselle myös ollut parempi jos tarinan opetusta ei olisi kerrottu suoraan lukijalle vaan lukija olisi saanut muodostaa sen itse. Tai keksiä jopa omansa.
Voin vaikuttaa negatiiviselta, mutta sitä en ole. Aistin vakavuutta ja taitoa kirjoittajassa. Sellaista joka haluaa kehittyä. Ajattelin kirjoitella rakentavasti, koska uskon sen menevän hyvään käyttöön. Kirjoituspuoli on mukavan jouhevaa ja tilanteet välittyvät hyvin. Iso osa rutinoistani menee oman mielipidemaailman piikkiin, joka vaatii realismia, jotta pystyn käsittämään tarinan uskottavana. Uskottavuus on itselle tärkeää. Fantasia ja esim. aikamatkustus, kummitukset yms voivat olla hyvin uskottavia jos ne kirjoitetaan oikein.
- Toukka
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Kiitos ajatuksistasi ja paneutumisesta tekstiini, Toukka! Teit hyviä huomioita, ja yritän jatkossa parantaa. Itse ajattelin Annikasta, että lapsellisesti käyttäytyvä Urho toi hänessä esiin välittömyyttä, joka ei ole Annikalle ominaista. Yritin juuri miettiä tähän esimerkkiä oikeasta elämästä, mutta nyt ei sitten tule mieleen ketään, joka olisi tempautunut mainitulla tavalla esimerkin voimasta tekemään jotakin itselle "erikoista".
Jos pitää realismista niin tällainen tarina ei varmaan hirveästi nappaa. Mukava että siitä huolimatta löysit kuitenkin myös hyviä juttuja. Valitettavasti en tiedä pystyisinkö kirjoittamaan uskottavaa tarinaa alkuunkaan, mutta onhan siinä haastetta mihin tarttua. Kiitän kannustuksesta.