Täytyy tyytyä siihen yhteen nallekarkkiin.
Pakko myöntää, etten paljoakaan ymmärtänyt, ainakaan siinä mielessä että olisin löytänyt tuosta ajatusvirrasta loogisesti etenevää kokonaisuutta. Tuskinpa sitä kirjoittajakaan siinä mielessä on hakenut, että tuo hapuileva ajatusvirta olisi itsessään muodostanut kerronnallisen kokonaisuuden.
Mutta, tarina muodostuneekin kirjoitetun tekstin ulkopuolelle, siihen harhaisen mielen logiikkaan, joka kulkee aivan toisessa todellisuudessa. Se logiikka, joka rakentuu noiden yksittäisten repliikkien sisältämään mielenkaaokseen.
Mielestäni olet kirjoittajana onnistunut kuvaamaan tuota mielekuvien hämmentävää sekasortoa hyvin siinä, että olet pystynyt pitämään johdonmukaisen ajattelun irti noista yksittäisistä ajatusryppäistä. Olen itsekin joskus yrittänyt kuvitella tuollaista sairaan mielen kaaosta, ja laatia sitä tekstin muotoon. Eihän siitä mitään tullut, väkisin yritin liittää niitä mielikuvakatkelmia jonkinlaiseen johdonmukaiseen ajatusketjuun.
Olet onnistunut mielestäni pitämään johdonmukaisesti johdonmukaisuuden irrallaan noista kuvailemsitasi ajatussäkeistä.( en nyt tarkoittanut säkkejä, vaan säkeitä niin kuin runoissa)
Lukukokemuksesta sanoisin, että haastavaa luettavaa oli siinä mielessä, etten sitä logiikkaa pystynyt löytämään noista hullun ajatuksista. Harvoinpa sitä kyllä niistä löytyykään? Joskushan nekin kyllä osuvat hämmästyttävällä tarkkuudella ja silloinkin aivan yllättävältä suunnalta.