 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Terve!
Saitkin tuossa ylläpidolta hyvät neuvot, ei tuohon paljoa ole lisäämistä.
Sen verran kuitenkin että, olen itsekin pohtinut samaa kirjoittaessani. Entä jos maalaan itseni nurkkaan. Päädyn tilanteeseen, jossa ei enää löydy järjellistä tapaa päästä eteenpäin?
Kirjoitan itse vain omaksi ilokseni ja olen huomannut saavani kirjoittamisesta samaa iloa kuin kirjan lukemisesta. Juonen kehittely ja sen muokkautuminen tarinan edetessä on yhtälailla kiinnostavaa teki sen itse, tai luki toisen laatimaa
Oma kirjoitteluni kulkee pitkälti niin, että joku juonen aihio alkaa kehittyä ajatuksissa ja siihen tulee hahmoteltua karkea selkäranka. Siis tapahtumille suuntaus ja loputulema. Sitten vain lihaa rangan ympärille ja sitä syntyy tarinan edetessä.
Tuohon mainitsemaasi seikkaan, jossa kiinnostus tuntuu laimenevan sitä mukaa kuin juonta kehittelee valmiiksi. Näinhän se menee itsellänikin, tai ainakin tuntuu siltä. Kuitenkin monesti olen havainnut kirjoittelun olevan mielekästä juuri noissa tilanteissa.
Teksti vain syntyy itsestään, kun alkaa naputtelemaan näppäimiä. Tokihan monesti valmis tarinapohja katoaa inspiraation alle ja juttu alkaa kulkea omia polkujaan Luulenpa ettei se ole ollenkaan paha asia. Pikemminkin päinvastoin. Antaa mielikuvitukselle vapaat kädet ja katsoo mitä tulee.
