 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Olet oikeassa, TuijaK, ulkoinen ja sisäinen ajautuu ihmisen vanhetessa koko ajan suurempaan ristiriitaan. Meillä ei ole sellaista vanhenemisen kulttuuria, jossa ikä tuo tullessaan sallittuja paheita, etuuksia, joista nuoremmat voivat vain uneksia. Jos meillä sellainen olisi, emme suhtautuisi vanhenemiseen niin nuivasti. Nykyihmisen pitäisi näyttää nuorelta ja kauniilta vielä kuusikymppisenäkin, käydä salilla kolmesti viikossa, jaksaa harrastukset ja työt ja paskat parisuhteet ikihymy naamalla. Juosta vähintään se puolimaraton kerran vuoteen, jotta olisi oikeutettu kulkemaan verkkareissa. Vähemmästäkin väsyy ja ahdistuu.
Minä olen 39-vuotias, enkä tahtoisi olla vuottakaan nuorempi. Olen joskus todennut, että paras tapa välttyä ikäkriisiltä on elää kurja lapsuus, silloin ei tee mieli palata entiseen. Toki minuakin vanheneminen ajoittain mietityttää, mutta enemmän se on sellaista iäisyyden pohdintaa.
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Kiitos palautteesta! Se oli piristävää ja nuorentavaa. :D