 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kuvittelin puoliväliin asti, että päähenkilö oli mies. Ehkä kaljakeissi ja jatkuva tupakointi johti ennakkoluulojani harhaan.
Ihan alku on tekstiltään vähän tönkkö, ja se johtuu siitä, että aloitat joka lauseen minä-muotoisella tekemisellä: Pysäköin -- jäin -- Tuijotin -- kaivoin -- Vein -- sytytin -- Nojasin -- puhalsin. Näiden jälkeen homma alkaa kulkea, eikä tuo pistä silmään ja särähdä korvaan. Sitten taas alat sortua tähän tapaan aloittaa suurin osa lauseista. Kun jotain on liikaa, sen huomaa.
Ota selvää mikä on lauseenvastike ja kuinka sitä käytetään. Uskon, että kun luet vähän asiasta, osaat homman jo nopeasti ja kohta se tulee luonnostaan.
Luin myös tuon ensimmäisen jatko-osasi, jonka olit lisännyt arvosteluosioon. Tuntuu vähän hölmöltä arvostella keskeneräistä tekstiä, mutta ehkä ehdin jossain kohtaa lukea seuraavat osiot.
Kauhu-, jännäri- ja dekkarikategoriat ovat todella paljon riippuvaisia juonen laadusta ja siihen liittyy olennaisesti lopputulos tai selitys tapahtumille. Siinä on oltava tietty logiikka. Tätä tekstiä on siis vaikea arvioida, koska haluaisin lukea tapahtumat loppuun asti. Nyt minulla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tehdä tätä, joten annan väliarviointia, vielä kun on tuoreessa muistissa kaikki, mitä alustasi haluan sanoa.
Kirjoitat sujuvasti, käytät hyvin sanoja, kuvailet hienosti. Juoni etenee ehkä vähän hitaasti, mutta sekin on suhteellinen kokonaisjuoneen. Mutta jos aloitit näin, et voi vetää loppua tiukassa kurvissa maaliin. Jännäreissä on idea saada lukija jännittymään, ja onnistuit. Aluksi luulin, että tekstisi on tullut väärään kategoriaan, koska siinä ei ollut kuin sydänsurua ja pettymystä itseen. Mutta vessapaperirullan kohdalla kuuntelin jo korvat höröllä ja sydän jyskyttäen mitä ääniä meidän alakerrasta kuuluu.
