 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Ihan hyvin kirjoitettua tekstiä, vaikka jonkun verran pieniä kirjoitusvirheitä ja vähän epäselviä lauserakenteita jäänyt.
Edellisen osan kommenttini pätevät aika hyvin tähänkin. Tarina olisi parempi jos hahmoihin saisi vähän lisää syvyyttä. Juoni oli ihan hyvä, vaikka se pisti silmään että oli niin monta kertaa, kun Kalen oli ihan puhtaan sattuman kautta ainoa selviytyjä. Silloin tällöin voi käydä näin, mutta ei nyt ihan jatkuvasti.
Siinä kun Kalen makasi hangessa ainoana eloonjääneenä, kun hänen tovereitaan teurastettiin, niin tuli vähän sama fiilis kuin Hahton kanssa; valinnan paikka, että yrittääkö auttaa, mikä tietysti tässä tapauksessa olisi aika turhaa ja johtaisi käytännössä varmaan kuolemaan. Eli "pelkurimainen" ratkaisu teeskennellä kuollutta oli varmaankin tosiaan kaikin puolin järkevää, niin sai komentaja Sordskin tiedon tapahtuneesta.
Lasken tämän osan pisteitä edelliseen verrattuna, koska tästä ei käy selväksi, miten ne liittyvät toisiinsa. Samat valtakunnat näissä taitaa olla, mutta miten kävi aasiksi muuttuneelle Hahtolle? :D
Tässä muuten yksi hauskasti kirjoitettu kohta: "Loihtien kasvoilleen tyynen ilmeen Meryem vakuutti olevansa valmis palaamaan palvelukseen."
Jotenkin vain huvittavaa että velho "loihtii" kasvoilleen jonkin ilmeen. :D
Toinen hauska: "Nainen hyökkäsi ilveksen nopeudella."
Tuosta tuli vain jotenkin mieleen että naisen pitäisi kohottaa tappara ilveksen nopeudella. Sori tamperelaiset! :D
