Review Detail

Erinomaisesti kirjoitettu! Kerronta ei missään nimessä ole huonoa, lauserakenteisiin ja dialogin sujumiseen ei tarvitse käyttää enempää aikaa. Kypsyys paistaa kirjoituksesta. Tietysti jokaisessa tekstissä jokaisella on omanlaisensa viehtymyksiä ja toiveita siitä mikä on hyvää kerrontaa ja mitä pitäisi tapahtua. Tässä olisi minun antamia kehitysmahdollisuuksia:

Ensimmäinen luku. Kerronta on erinomaista, mutta jäin kaipaamaan muutamia seikkoja.

1. Kaipaisin heti alkuun vihjettä siitä mitä tulee tarinassaa tapahtumaan. Toisen kappaleen loppuun voisin alleviivata taistelun mahdollisuutta, kuten: "Kantamus puurrutti, mutta näihin aikoihin vain hullut ja kerjäläiset liikkuivat ilman asevarusteita." Lisää jännitettä:
"Soturi huokaisi ja nautti rauhasta, mutta hiljaisuuden rikkoi kaukainen viheltävä aavemainen laulu, joka sekoittui tuulen ujellukseen. Se hermostutti häntä."

2. Liian ystävälliset henkilöt. Ensimmäisessä luvussa ei juuri tapahdu, jotakin mielenkiintoista tarvitsisi tapahtua dialogi tarvitsee kitkaa ihmissuhteisiin, jotta kerronnassa olisi enemmän väriä ja lukemisesta nauttisi. Eli vaikka henkilöt olisivat ystäviä tai vieraanvaraisia, anna heidän väitellä keskenään ja olla eri mieltä. Aseta vastakohdat keskustelemaan keskenään. Näin draama rakennetaan hyvissä romaaneissa. Miehet voisi korostetusti laittaa kerskailemaan taisteluilla ja siihen vastakohtana Furusiaanin ajatuksia siitä, että miehet vain kerskailevat. Taistelu itsessään on jotakin muuta, raakaa, satunnaista menettämistä.

3. Mitä Furusiaan haluaa. Haluaisin 100% ajasta tietää mitä Furusiaan haluaa tehdä. Mikä on hänen motiivinsa tulla linnoitukselle? Miksi hän on siellä? Selkeytä esimerkiksi kohdassa: "Tosiaan. Olen kuullutkin vieraanvaraisuudestanne monta hyvää sanaa." Oisoroos: "Senkö takia olet tullut?" Furusiaan: [Kerro syy tai viittaus linnoitukselle tuloon. Tämä on tärkeää lukijalle, että hän ymmärtää mitä päähenkilö haluaa.]

4. Historian kuvaus dialogissa. Täytyy sanoa, että historia toimii hyvin dialogissa. Ongelmaksi jäi se, että en pysynyt mukana mitä on tapahtunut ja mikä osa historian sodista oli tarinan kannalta tärkeää. Eli yleiskuvan esittely voisi olla paikallaan ja tärkeintä kohtaa voisi alleviivata. (Alleviivaus onnistuu väittelyllä, lukija muistaa ne kohdat dialogista parhaiten.) Nykyisellään historian sodat tuntuvat irralliselta tarinaassa, vaikka se ei ollut tarkoitus.

5. Tittelit kuten "Kiitos, vartiomies Saviir". Titteleitä tai ehdottomia kuvailuja (erakko Niir) ei mielestäni kannattaisi ilmoittaa nimen yhteydessä, sillä ne tekevät helposti moniulotteisesta henkilöstä yksiulotteisemman. Yhdellä sanalla ilmaistu ominaisuus kertoo henkilöstä väärällä tavalla kaiken. Lukija ei saa itse pohtia onko titteli oikea tai ansaittu. Miten korjata ongelmat? "Kiitos, Saviir. Olet [kelpo] vartiomies", Furusiaan sanoi ja kumarsi. "Jään sinulle velkaa." Näin kirjoitettuna saamme päähenkilön mielipiteen eikä vartiomies-titteliä nosteta jalustalle.

6. Ensimmäisen luku loppuu mitäänsanomattomasti yöunille. Päätös kaipaa, jos ei nyt cliffangeria, niin ainakin esikuvaa tulevasta, vähän mitä Furusiaan odottaa tapahtuvaksi. Esimerkiksi: "Hän ajoi matkan aikana kasvaneen partansa ja katseli hetken laskevaa aurinkoa. Raskas matka oli ohitse ja pelot tapetuksi tulemisesta olivat takanapäin. Hän saisi viettää viikkoja täällä linnoituksessa Ousoroosin hoivissa keskittyen kaikkeen muuhun kuin sotisopaansa ja aseharjoitteluun. Täällä hän saisi olla rauhassa."

Toinen luku. En voi olla huomaamatta, että luvut yksi ja kaksi ovat hieman eri muotista. Ensimmäisessä keskustellaan rauhallisesti, toisessa lähdetään jo sotaan. On ilkeä sanoa työmäärän takia, että astevaihtelu tapahtumien välillä puuttuu. Aivan kuin välistä puuttuisi todellinen toinen luku, jossa pitäisi rakentaa ihmiskuvia, kertoa ennakoivasti ja rakentaa jännitystä. Kirjoittaisin siis tähän uuden luvun, jossa tarkentaisin päähenkilö kuvausta, antaisin enteitä sodasta ja syventäisin henkilöiden välistä ystävyyttä. Mitä tulee nykyiseen toiseen lukuun:

1. Edelleen haluan tietää mitä Furusiaan haluaisi tehdä. Olkoon se eri asia kuin mitä hänen täytyy tehdä, sillä tapaa kiinnostavampi. Kun Furusiaanille valkenee, että hänen täytyy lähteä taistelemaan, olisi parempi jos Furusiaanin sisäistä elämää olisi kuvattu. Empimistä ja viivyttelyä kenties. Kuinka parempi olisi jossain muualla kuin taisteluun lähteminen.

2. Haluan Furusiaanin mielipiteen siitä miksi pyhättöä pitäisi auttaa. Onko siellä ystäviä? Vai velvollisuus? Mitä?

3. Se että Niir on velho käy ilmi ohimenevästi. Olkoon sivuhenkilö, kaipaan taikuuteen salaperäisempää otetta.

4. Miksi henkilöt menevät maan alle sokkeloon? Suunnitelmasta pitäisi edeltä käsin kertoa lukijalle, sillä tällaisenaan oikein ymmärtänyt mitä tapahtuu. Luin vasta kolmannessa luvussa miten sokkelo ja pyhättö liittyvät toisiinsa; luin siitä liian myöhään.

Kolmas luku. Selvästi jatkoa toiseen lukuun. Ei astevaihtelua.

1. Haluan Fuusianin mielenliikkeitä tai ajatuksia taisteluun lähdöstä. Kenellekään se ei voi olla niin yksinkertainen juttu, ettei mitään tuntemuksia herää. Anna hänen hermostua ja pelätä, vaikka hän olisikin lopulta rohkea sankari.

2. "Alati voimistuvaa lämmintä Auringon valoa..." Aurinko on erisnimi Aurinkokunnan tähdelle. Tarina ilmeisesti kertoo fantasiamaailmasta, joka ei ole Maa. Käytät paljon keksimiäsi nimiä, joten vaihtaisin myös tämän.

3. Taistelukuvaukset ovat pitkät mutta kerronta on erinomaista. Toisen luvun henkilökemioiden puuttuminen latistaa kuitenkin tunnelmaa. Jos tuntisin Furusiaanin ja Hiismun paremmin, voisin uppoutua heidän kamppailuunsa. Nyt en vielä välitä kuoleeko Hiismun vai ei, Furusiaan ei enää saa kuolla.

Neljäs luku. En voi olla huomaamatta, kuinka kuvailu vähenee ja dialogi lisääntyy verrattuna.

1. Liikaa vihollisia ja ruumiita. Sankarikaksikko aiheuttaa liikaa ruumiita niin helpontuntuisesti, että tuntuu, että kuolevat ovat shakkipelin nappuloita. Tvtropesin termein tarinaa uhkaa Sliding Scale of Villain Effectiveness. (tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/SlidingScaleOfVillainEffectiveness)

2. Safasaan. Ongelma on se, että hän ilmestyy yllättäen ja kuolee pois. Mikä funktio hänellä on tarinassa muuta kuin että hän on niin sanotusti korkeamman tason vihollinen? Ja tämä on kunnon tarinassa huono selitys olemassaololle.

3. "Epäsuotuisaa". Tälle hymähdin oikeasti. Huumoria saisi olla lisää, sillä viholliset tuntuvat nyrkkeilysäkeiltä kun epätoivoa ei ole ilmassa. Oikeasti viholliset saavat jotakin aikaan, mutta ilman päähenkilön tuntemuksia taistelu oli kuin harjoitusleiri. Vasta viidennen luvun alussa puhutaan painajaisista, mutta se on liian myöhään.

Viides luku. Toimiva jälkikäsittelyä tapahtuneista kuin Agatha Cristien dekkarissa.

1. Baasinsas. Kyseinen velho ja sen tärkeys ei oikeastaan selvinnyt vasta kuin lopussa kun Faskaimaan Ousoroosin poika siitä kertoi. Mieluusti Baasinasaksesta olisi kerrottu jo tarinan alkupuolella, että olisin osannut suhteuttaa tarinaa sen mukaan.

Yleisesti tarinasta. Pidin kerronnasta todella paljon, sujuvaa, virheetöntä ja asiat esitettiin kiireettömästi ja dialogi toimi. Miksi tarina ei saa täysiä pisteitä johtunee siitä, että kaipasin intellektuaalista ja emotionaalista mielihyvää tarjoavia kohtia. Kerronnassa oli selkeä tarinankaari: Furusiaan saapuu linnoitukselle -- Niir tulee kertomaan hyökkäyksestä -- matka temppelille -- taistelu -- jälkisanat. Koko paketti on siis kasassa. Jäin kenties kaipaamaan väkevämpää tarinaa, mikä on mielestäni kaikkein vaikeinta toteuttaa fantasiatarinassa.

Emotionaaliselta puolelta jäin kaipaamaan tapahtumia ja kuvailua, jotka aiheuttavat suurempia tunteita. Jatkoa ajatellen tutustuisin englanninkieliseen Wikipedian sivuun Emotion. Siellä on lueteltu kaikki tuntemukset, joita ihminen tuntee. Niitä voi helposti viljellä enemmän kirjoituksessa.

Intellektuaaliselta puolelta jäin kaipaamaan väkevämpää tarinaa. Kenties se onnistuu paremmin keksimällä premissin. Premissi on tiivistelmä, ydinajatus, mitä tarinassa tapahtuu, ja tiivistys tehdään muutamalla sanalla. Tarinassasi on hyvin yksinkertainen premissi: Furusiaan taistelee voitoon. Kun miettii tätä asiaa, huomaa, ettei se oikein viehätä intellektuaalisesti. Parempi olisi esimerkiksi: Furusiaan pelastaa [Ousoroosin äidin ja tyttären]. Tällöin kerronnassa olisi todella painotettu pelastamista, henkilöt olisivat taatusti olleet esillä taistelun aikana, eikä tarina olisi ollut pelkkää vihollisten voittamista taistelussa.
(fi.wikipedia.org/wiki/Premissi_(elokuvataide))

Jos kirjoitat uutta tarinaa, lähtisin miettimään premissin kautta. Premissiä saattaa olla lähes mahdotonta vaihtaa kesken tarinan kirjoituksen, joten se tulisi miettiä ensin.

Kaiken kaikkiaan innostaisi lukea lisää tarinoitasi! Kirjoitat antoisaa luettavaa!