Pidän paljonkin unimaisista matkakertomuksista. Tässä kuitenkin teksti itse sekä miljööt jäävät vaisuksia ja olisi ollut varaa vähän lennokkaampaan kuvailuun. Kun käyskennellään unissa, mielikuvitus tosiaan on ainoana rajana. Rohkeaan runomaisempaan kuvailuun on myös mielestäni tilaa, jopa rönsyilyvyyden yli hipoen, kunhan kuvatut maisemat ovat tarpeeksi mielikuvituksellisia.
Kuten tälläisissä tarinoissa on tapana, lopussa kertoja löysi unelmansa myös valveilla olon maailmasta, mikä on tavanoimaista, mutta itseäni se ei haittaa. Hyvä vaan, että tarinassa on terve, todellisuuden pakoa ylistämätön, moraali.
Tätä kauneinta naista olisi tosin voinut kuitenkin kuvailla ja antaa rakkaudesta ruusuisten lasien paistaa läpi tekstistä oikein kunnolla.