 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Koko novellin parasta antia on viimeinen virke, joka kertoo lukijalle päähenkilöstä enemmän kuin koko muu tarina yhteens. Hyvä! :D
Ja sitten siihen kritiikkiin: Kappalejaon ja pilkkujen lähes täydellinen puuttuminen tekee lukemisesta varsin tuskastuttavaa.
Kannattaa myös luottaa lukija älyyn, ja kertoa vain tarpeellinen. Esimerkiksi:
"Nopeasti en tuntenut enään yhtäkään ruumiin osaani. Olin halvaantunut kokonaan. Ainoastaan kasvoissani oli hieman tuntoa." Tuossa pätkässä toinen virke käytännössä toistaa ensimmäisen virkkeen ajatuksen, ja on siten tarpeeton. Ruumiinosa on yhdyssana. Myös ilmaisua voisi hieman hioa, esim: "Vain kasvoissani oli hieman tuntoa jäljellä."
Toinen esimerkki, kirjoitit: "Olisin juuri huutanut pelosta, mutta nainen avasi suun ja hänen pitkä kielensä lipaisi suutani. Hänen kielensä oli pitkä kuin käärme, sekin oli kokonaan limassa."
Ajatukseni: "Olin huutamaisillani pelosta, kun nainen avasi suunsa. Hänen pitkä ja limainen, käärmemäinen kielensä lipaisi huuliani." Tai jotain sinnepäin. Tiiviimpää, ja sellaisena myös tehokkaampaa, mutta välittää saman ajatuksen. Tarpeettomia sanoja kannattaa välttää, etenkin lyhyessä tekstissä. Romaanissa voi kertoa laveamminkin, eikä se välttämättä syö tarinan tehoa.
porttaali > portaali
Ajatus tuskaisesta kuolemasta tuntuu aavistuksen epäloogiselta, koska kerrot aiemmin päähenkilön menettäneen tuntonsa muualta paitsi kasvoistaan, ja myöhemmin nainen työnsi halvaannuttavan kielensä häne elimistöönsä. Tuosta "hiljaisesta" kuolemasta olisi saanut helposti puristettua lisääkin kauhua.
Ideaa tarinastasi löyty, ja lopetus oli onnistunut.
