 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tarina jatkuu edelleen vakuuttavasti. Tämä luku onkin tarinan kannalta merkittävä ja päästään hieman taustoista paremmin selville, miksi mitäkin on tapahtunut, joskin vielä toki paljon jää avoimeksi, kuten tässä vaiheessa tarinaa pitääkin. Sadunomaisuus ei nyt kyllä minun mielestäni kovin vahvasti tule esille tässä luvussa. Jollain tapaa tämä muistuttaa Narnian tarinoita ja koko tarina kääntyy minusta selvästi enemmän fantasiakertomuksen puolelle, mutta fantasia kategoriassahan tämä tarina onkin. Lähinnä sitä tuolla tarkoitan, että prologissa kun oli hyvin vahva sadunomainen ote, niin nyt se on aika kateissa tässä. Kannattaisi minun mielestäni se prologi ehkä muuttaa vastaamaan tätä tyyliä, mikä näyttää aika vahvasti olevan nyt esillä näissä muissa luvuissa, niin kokonaisuus on yhtenäinen.
Kirjoituksellisesti tämä on samaa tasoa kuin aiemmin. Hyvää dialogia, hienosti kuvattu tapahtumia ja miljöötä, hahmot ovat mielestäni uskottavia. Juoni on koukuttanut ainakin minut... :)
Pieni epäuskottavuus oli mielestäni alussa, kun Ava herää ja ensin surkuttelee isänsä tilannetta ja vasta sen jälkeen omaansa. Uskoisin, että vaikka miten pyyteetön ja hyväsydäminen olisi, niin aluksi on oma tilanne aina päälimmäisenä mielessä. Ehkä tässä voisi nämä Avan mietteen kirjoittaa päinvastaisessa järjestyksessä?
Mutta hyvää fantasiatarinaa tässä on tulossa... :)
