 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Novellin alku.
Tarinassa on selkeä salaperäisyyden henki, jota kannattaa lähteä seuraamaan, kun luot jatkoa kertomukseesi.
Minäkin jäin pohtimaan tuota kohtaa, jossa Jästipää mainitsee istiriitaisuuden. Ehkä niin on, ehkä ei, sillä tuossa lauseparissa piilee myös tarinalle ominaisen jatkon siemen.
Uskon sinun olevan juuri sillä tiellä, ja jatkavan kertomuksen sisäistä olemusta tuosta lähtökohdasta.
Itse lähtisin liikkeellejokseenkin näin: " Sinä keväänä ei kukaan noussut korkeille paikoille vastaanottamaan auringon ensimmäisiä säteitä, sillä talvi oli ollut poikkeuksellisen ankara ja lunta oli satanut niin paljon, ettei ulkosalla voinut liikkua katoamatta nietoksiin. Sinä keväänä Kehrä täyttäisi yksitoista, ja hän saisi äidiltään ensimmäisen shamanistisen amulettinsa, ja vannoisi ensimmäisen kuudesta taikavalastaan.....
Jollakin tavalla tuota alun lauseparin ristiriitaisuutta käyttäen pääset sisälle kertomukseesi, ja sen jälkeen se kyllä vie perille. Toivotan hyvää matkaa.
