Arvostelut käyttäjältä Unto Laaja

Sain juuri valmiiksi lyhyen novellin jossa liikutaan keskiajassa. Googlasin, mutta en enempää. Muutamia tosiseikkoja taustoittamaan ja innoittamaan kirjoittamista. Niiden lisäksi keksin itse esim. termin kuivaleipä. Jos lukija on niin keskiaika-fani, että kiukustuu siitä, kiukustukoon. Faktat antavat vain ponnahduslaudan, varsinkin fantasian tai scifin tapauksessa. Kari Hotakaisen Juoksuhaudantiessä kaikki sokkelinvalamisesta on kuulemma kohdallaan. Pitää varmaan ollakin, suomessa ollaan hyvin tarkkoja siitä, "onko se totta". Mitä kauempana arkitodellisuudesta kirjoituksesi maailma on, sitä enemmän sinulla on vapauksia.

Ka-Boom! Crash! Ja avaruuspistooleja, joiden kopioita myydään kaupassa (paristot myydään erikseen). Hienoa retroilua. Sukupuoliroolit kohdallaan, samoin teknologia. Vastaavista tv-sarjoista tuttu sankarin pateettinen patsastelu jäi pois. Hyvä näinkin.

Uskoakseni kokeneena kirjoittajana olet tätä ehkä kokeillut joskus: heitä alku pois, pääset jaarittelusta suoraan asiaan tai tunnelmaan. Tässä kaksi ensimmäistä säettä voisi jäädä pois, runo toimisi silti. Ja mielestäni paremmin. Ensimmäiset rivit tai säkeet ovat aina ne rakkaat, ne joista koko juttu on lähtenyt. Siksi juuri, roskiin tai uusiksi. Idean voi, kuten aina, ottaa tai jättää. Silti, taas hienoa.

Todella hienoa. Lapsen ajatusmaailman kuvaamiseen proosallinen kirjoitustapa sopii. Puoli pistettä täysistä kuitenkin pois samasta syystä, vähän liiankin proosallista. Mutta todella kylmäävää tekstiä, tunnelma on niin vahva, että tuon lukisi uudestaan, vaikka aika suoraa tekstiä onkin.

Tuo vilja tammikuussa pisti minullekin silmään. Ja "Pohjolan periköille"? Mikä on perikkä tai perikkö? Jos se on vain väännös sanasta perukka, riimin takia, niin vähän laiskan ratkaisu...

Muuten tykkäsin Kalevala-poljennosta. Ja kunnioitusta hienoimmasta nimimerkistä ikinä missään!

Jää vähän epäselväksi, miksi alussa on sinä "Askeleesi" ja sen jälkeen minä "minun elämääni". Puhutellaanko alussa sisäistä lasta tai omaa itseä lapsuudessa? Lisäksi liika proosallisuus häiritsee, suora teksti ei vaan jotenkin tuo "runollista fiilistä", mitä se sitten lieneekään.

Ole hyvä, äläkä pahastu kommenteistani, vaan sisuunnu ja kirjoita minut sun muut kirjoittajat suohon.

Arvosanaa en osaa antaa, mutta kyllä täällä hihitellään. Hih!

Itse olisin jakanut säkeet:

hievahtamatta
silmissä savua ja metallin nälkä

Juuri muuta ei tulekaan mieleen, kuin että olet jo nyt parempi kuin moni julkaistu runoilija, tasosi häkellyttää.

Itselleni kaksi viimeistä sakeistöä jäivät hieman hämäriksi, mutta ei se mitään, ei runo ole opaskirja. Olisin kyllä kaivannut loppuun selkeää ajatusta, konkretiaa. Nykyisellään runo on yhden tunnelman kuvausta, vaikkakin erittäin hyvää sellaista.

Hieno. Mielestäni tuossa ei ollut yhtään ylimääräistä sanaa. Tiivis, aforismimainen. Haiku- tai tankavaikutteet näkyvät. Tuo on aina vaikea muoto ilmaista jotain täsmällisesti, runosta tulee helposti mukasyvällinen. Vältit sen hyvin.