Rehellinen runo
Omien kirjoitusten lukeminen
on kuin kuulisi
äänensä nauhalta.
Se kuulostaa aina vieraalta
Ei koskaan oikealta
Hävettää ja nolottaa
Hammasta ikään kuin
kolottaa
Myötähäpeä ja
KVG lobotomia
Hakuaika avoimeen
yliopistoon meni jo.
Kirjoituskurssejakin
vain Helsingissä.
En voi lähteä,
kun on viisi koiraa.
Se siitä sitten,
en ole seuraava
Hemingway.
Mutta ei haittaa.
Ei niitä kirjoja kyllä
tajua muutenkaan.
Mies menee kalaan
ja puhuu kädelleen,
espanjalainen sanoo
obscenity!
Ja miksi Stalin
vainoaa Suomessa,
eikö meillä ole
mitään omaa?
Voimmeko lakata
olemasta
Virolaisten
kansanmuisti?
Tekotaiteellisuus
palkitaan,
jos se
liittyy runoihin.
Kirja löytyy
kahden euron
alelaarista,
mutta ei väliä!
Kolikko kirstuun
kilahtaa,
kun luento
yleisöön vilahtaa.
Kuka kirjoittaa
kirjan uunista?
He eivät todella
tiedä, mitä he tekevät.
Antaa papin hukkua,
jo sitä odotettiin
kolmesataa
lehmäntäytteistä sivua.
Lopussa mansikki myydään
****
Runo tehty yllättäen kieli poskessa, ei todellakaan pahalla Finlandia voittajia kohtaan:) Viittaukset ei varmaan uppoa, jos ei ole lukenut tiettyjä kirjoja.Tuli vain hurtti hetki, ja tälläinen ihme tuotos syntyi. Ei ole tarkoitus olla taidetta.
