 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Ensiksi, olet oikeassa samoin kuin: sinä sen sanoit. Runo ei ole runoilemista se on myös meidän yhteisen matkan hyväksi ponnistelua niin että, jakaisimme me jolla on ylimäärin kohtuulisen paljon. Sillä älykkyyni riittää ymmärtämään: Tulvien, maanjäristyksen ja ilmastomuutos vievän kodin ja sekä miljoonat lähtevät kotiseudulta vaeltamaan. On parempi oppia antamaan kuin joutua ryöstetyksi. Poikkeusoloissa nousee johtoon Yksinvaltiaat jolloin ihminen jaetaan kylmästi
1 tarpeellinen perii maan
2 tarpeeton + poistetaan
Kenen on tämä maapallomme? Kenen kanssa sen jaamme?
Freud kuvaa hyvin nykyihmistä. "Näyttää aivan ilmeiseltä, että ihmiset yleensä käyttävät vääriä mittapuita, hamuilevat itselleen valtaa, menestystä ja rikkautta, ihailevat niitä, jotka siinä ovat onnistuneet, ja väheksyvät elämän todellisia arvoja. Mutta kaikki tällaiset yleistävät arvostelmat ovat vaarallisia, sillä näin uhkaa unohtua ihmisten maailman monenkjrjavuus ja inhimillisen sielunelämän vivahteikkuus.
On syytä pitää mielessä ilmasto muutokset. On menty raja yli jos jatkamme samalla olemme nousseet aineellisen hyvinvoinnin vuorelle, olemme unohtaneet kuinka kivaa oli leikki autoilla ja hallita sitä unohtaen se on tekninen vehje
joka joutuu leikistä pois, kaatopaikalle . Tytöt leikkivät nukeilla. Näemme kauniit on maisemat, mutta olemme päätyneet umpikujaan. Tunne me hallitsemme kaikkea, minä olen kaikkivoiva murenee. Astuu pelko tilalle, pakokauhu ja pakokauhu valtaa mielen. Ja kun umpikujasta on vain yksi pakotie. Käy kuin pienemässä mitta kaavassa on tapahtunut discossa. Vahvat polkevat heikommat jalkoihinsa. Ja alastulossa naisia kuolee nuket käsivarsille.
Mielestäni yksi tärkeä asia on viisas jakaminen. Runossa on mietitty nykyistä ahneuden kulttuuria ja lyhytnäköisyydestä olemme samaamieltä.
Syvemmälle olisi voinut mennä. Salmiakki olisi väkevältä saanut maistua.
