Arvostelut käyttäjältä peka

Moi.
Minun on vaikeaa mieltää tätä runoksi. Luin sen läpi ilman tuota rivitystä ja sellaisena se näyttää luettavammalta, lyhyeltä tekstiltä. Mutta lyhyeksi tekstiksi se on jo aika lyhyt ja ideat jäävät aika vähäisiksi.
Ei lämmittänyt tama teksti minua tällä kertaa.
Kiitos tekstistä.

Moi.

Kun nimimerkkikin on "haterain", niin silloin kai on sopivaa odottaa että kirjoittajan tekstikään ei ihan niittypelloilla tanssimisesta kerro. Ennakkoluuloilua? Elämä niinkuin se on, kertookin huumeiden käytöstä ja synkistä ajatuksista joita addiktio tuo mieleen. Näin tämän tulkitsen. Minulla on tapana kääntää runot suomeksi jotta pääsen paremmin ajatuksen sisään. Teen niin tämänkin kohdalla.

Ensimmäinen ja toinen säkeistö ovat aika selkeää kamaa. Yksinkertaistaen, minulla on ongelma ja se on ongelma jonka pumppaan suoneen. Runon Minä-persoona on melkoisen kohtalokkaalla polulla sanoisin ja on ilmeisesti todennut että siltä polulta ei nyt poiketa.

Kolmas säkeistö éi oikein minua säväytä. Minä persoonan voivottelua elämän epäoikeudenmukaisuudesta. Lukijana en anna empatipisteitä Minä-persoonalle.

Neljännessä ja viidennessä säkeistössä on toistoa kuin kertosäkeessä. Sanoma on että ei enää kannata elää. Ammu pois vaan. Tämä on oikein kliseiden klise ratkaisu näissä itsetuhosissa runoissa. :)

Viimeinen säkeistö:

"Jätä minut kuolemaan,

kuolema on ihmisen ikuinen Jumala."

Voisin hyvinkin kuvitella että masentunut huumeaddikti saattaisi tälläisen tokaisun heittää. Osana runoa tämä menee kyllä minusta rimanalituksena.

Pakko sanoa että riimettelysi oli paikoin aika hyvää.

Kiitos tekstistä. Ei iskenyt minuun.

Moi.

Olen vähän ymmälläni tämän tarinan kanssa. Ihan kuin ajatuksesi ei olisi pysynyt kasassa kirjoittaessasi sitä. Alussa ja lopussa olevat kappaleet tuovat kehän tuntua tarinaan ja sitovat tarinaa. -> Ajatus on hyvä, mutta muu tarina ei mielestäni sovi tähän kuvioon.

Ajatus spiritismiä tms. harrastelevasta mummosta on hauska. Ihmettelen miksi et keskittynyt mummoon enemmän? Minusta toit ja veit ja toit mummon takaisin tarinaan liian monta kertaa.

Tuot tarinassa esille useita teemoja kuten riidat veljen ja siskon välillä, maanjäristyksen, pakolaisuuden, mummon, henkimaailman, jne. Mutta et tartu niistä mihinkään kunnolla. Teksti hapuilee mutta ei tartu mihinkään. Eikä ainakaan minuun lukijana.

On siellä aika monta yksittäistä lausettakin joita tekisi mieleni kommentoida mutta minusta suurin ongelma on kokonaisuudessa ei yksittäisissä lauseissa.

Niinkuin usein ajattelen palautteita kirjoittaessani. Työtä, työtä, työtä, tämä vaatii. Älä luovuta, äläkä pelkää kirjoittaa kokonaisia kappaleita uudestaan.

Kiitos tekstistä.

Moi.

Erinomaisesti kirjoitettu, unenomainen, runonomainen(muutenkin kuin nuo runo-osat), mielenkiintoinen teksti. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä olet kirjoittana itse ajatellut kun olet tämän kirjoittanut. Koska tämä on kirjoitettu jo jokin aika sitten, luulen että toiveeni kaikuu kuuroille korville mutta kuitenkin. Tämäntyylinen teksti ei varsinaisesti kuulu kirjahyllyni täytteeksi mutta tämä herätti kyllä ajatuksia. Jäin miettimään, pitäisikö ajatuksiani alkaa kategorioimaan järjellä vai tunteella. Syystä, että tekstissä on niin vahva lataus tunnelmassa ja toisaalta se on viestiltään niin kryptinen että minulle jää epävarma tunne tulkintani oikeellisuudesta lukijana.


Kaksi kohtaa(ainakin) tekstissä särähti silmääni.

- Elin, miksi elin? Mielestäni 'elin' sanan käyttö peniksestä saa kirjoittajan vaikuttamaan anteeksi pyytelevän ujolta. Joko kirjoitetaan peniksestä tai sitten kirjoitetaan tyylikäs kierto jossa koko sana vältetään. Elin ei sanana sovi tekstiisi eikä kenenkään muunkaan tekstiin.

- Voivottelu päähenkilön kaverin synnyttäessä ei mielestäni sopinut tekstin muuhun hieman etäiseen, ulkopuolisen katsojan näkökulmaan.


Mietin myös noiden runojen tarpeellisuutta... mutta toisaalta osaan kyllä perustella itselleni niiden läsnäolon.


Kiitos tekstistä. Pidin siitä kovin.

Moi.

En tiedä onko muunlaisia lumienkeleitä olemassa kuin mitä mina asialla ymmärrän, mutta ajatus lumienkelin sisään kantamisesta on jotenkin makoisa ja kaunis. Mutta muu teksti antaa jotenkin ymmärtää että ei ole kyseessä lumienkeli niin kuin mina sen ymmärrän.

Alun jälkeen teksti etenee aika lailla tutuilla tavoilla siirryttäessä varsinaisen teeman äärelle. Jotkut lauseista ovat jopa rasittavan kuluneen tutun oloisia ja tyyli erittäin tavanomainen tämän tyyppiselle tekstille. Mietin miksi näin on?

Lukijana teksti jättää minut aika kylmäksi. Tämä tuntuu henkilökohtaukselta purkaukselta joka antaa enemmän kirjoittajalleen kuin lukijalle. Kieli sinänsä on kaunista.

Loppukappale on mielestäni onnistunut vaikka en ole varma avautuiko se minulle täysin.

Kiitos tekstistä.

Moi.

Käsittelet lyhyessä tekstinpätkässäsi kuolemattomuuden aihetta varsin intensiivisesti. Yksi selkeä teema näin lyhyessä pätkässä on hyvä asia. Teksti sisältää erittäin vailinaisia viittauksia henkilöihin joiden olemassaolon, tai mainitsemisen merkitys, jäi minulle lukijana lähinnä merkityksettömän teatraalisuudun tasolle. Ehkä nämä henkilöt ja tapahtumat olisi pitänyt tuoda tarinaan eri tavalla jotta olisin osannut tunnetasolla linkittää heidät päähenkilön kaipaukseen ja tuntemaansa tuskaan.

Varsinkin alussa minua vaivasi valitsemasi tulokulma aiheeseen. Se on varsin kliseinen.

Pidin jollain tapaa lopetuksestasi, eli viimeisestä kappaleesta, vaikka siinäkin mennään välillä jo, ah, niin tuskaisia dramaattisia polkuja.

Ei tämä oikein minuun uponnut. Mutta jos joskus satut kirjoittamaan aiheesta joka kiinnostaa minua enemmän, niin voisin kirjoittajakykyjesi puolesta kuvitella, että saat minulta joku päivä vielä positiivisempaakin palautetta.

Kiitos tekstistä.

Moi.

Hyvin kirjoitettua tekstiä pääosin. Joitain selviä virheitä on tosin jäänyt tekstiin. Sekä kömpelösti huonoja lauseita että kielioppivirheitä löytyy aika paljon.

Tarina alkaa kutkuttavasti mutta jollain lailla minun mielenkiintoni herpaantui loppua kohden. Selli kohdat ovat mielekkäitä lukea mutta tuo unimaailma ei mielestäni yltänyt samalle tasolle. Mielen taantuminen tarinan aikana on onnistunut aika hyvin.

Mietin mitä tästä jäi käteen lukijalle... Ei kovin paljon ainakaan minulle. Ulkopuolinen olo. En välitä tarinan päähenkilöstä enkö pysty samaistumaan oikein mihinkään tarinassa. Tarina sinänsä oli hyvä.

Kiitos tekstistä.

Moi.

Ajattelin että mihinköhän tämä tarina vielä menee mutta lopetit sen sitten varsin onnistuneesti. Hauskaa ja kevyttä luettavaa. Välillä tosin tuntui että kertomus karaka jo tuuliajon puolelle mutta jotenkin sait sen taas ohjiisi. Dialogit on hyviä ja 'uskottavia' ja välitekstit jaksottavat kertomuksen etenemistä hyvin. Parissa kohtaa oli jo todella hauskaa luettavaa. Paljon sanottu koska yleensä tälläiset tekstit eivät minua, vakavamielistä lukijaa, paljon naurata.

Mietin mikä tämmöiselle tekstille olisi oikea osoite. Jotenkin tuntuu että tämä on sellaista huvitus tykitystä että sitä tulisi esimerkiksi kirjanpituisena jo liikaakin. Pahkasika? Sitä ei vain ollut olla olemassa enää vuosiin. Joku vappulehti? Taso vain taitaa olla keskivertoturhakepaskavappulehteen liian korkea.

Kiitos tekstistä.

Moi.

Vaikuttaa vähän kirjoitusharjoitukselta. :) Eli kun olisi ajatukset kirjoitettu 'paperille' sitä mukaa kun ne ilmestyvät päähän. Tekstistä löytyy aikamuotovirheitä ja todella sekavia ja epäloogisia lauseita. Tarina oli ihan mukava. Päähenkilö on ajoittain tämän tarinan todellinen helmi. Samanaikainen mahdottoman täysin luonnollinen hyväksyminen ja sitten ärtyminen kertoo mielestäni hauskasti mielenterveysongelmista. Tai sitten kyseessä on kevyt saduntapainen iltaluettava. Mene tiedä. Tarinassa on puutteensa mutta kyllä tälläistakin tekstiä lukee ihan mielellään.

Kiitos tekstistä.

Moi.

Teksti on kohtuullisen hyvää. Dialogia on paljon, sanoisin että liian paljon. Se tuntuu jaarittelevalta, eikä tunnu vievän minnekkään. Avaat paljon kysymyksiä joihin ei tule vastauksia. Varmaankin prologisi tehtävä tässä tapauksessa? Näitä ilmaan heitettyjä avoimia lauseita on myös liian paljon näin lyhyeen tekstiin. Lukijalle tulee tunne ettei pysy perässä. Käytät paljon lauserakenteita joissa nokkelantuntuisesti annat "lisämerkitystä" lauseelle. Näitäkin on liikaa.


Tälläiset lauseet kuulostavat silmään kömpelöiltä:
"niin, se todellakin oli rakennettu joen päälle joka virtasi esiin metsästä"
Näyttää siltä kuin puhekieltä olisi sotkettu väärään paikkaan.



Mielenkiintoni ei herännyt tämän prologin perusteella. Tämmöistäkin se palaute voi joskus olla. Mikään ei lukijalle kelpaa. ;)

Kiitos tekstistä.