Arvostelut käyttäjältä peka

Moi.
Tätä lukiessa tulee mieleen voiko vihan tunteminen olla naiivia. Kyllä se voi. Itseasiassa tässä se tuntuu jotenkin päälleliimatulta ja ei kovin aidolta. Mene tiedä. Siltä tämä minusta kuulostaa.
Kiitos tekstistä.

Kiitos erinomaisesta palautteesta!

Avaan tekstiä hieman.

Kirjoitin tämän tekstin harjoitteeksi ja ihmiskokeeksi. Ilman näin hyviä palautteita en olisi onnistunut ymmärtämään onnistuinko tavoitteessa, joka minulla tekstille oli.

Tämän tekstin perimmäinen tarkoitus on kuvata tilanne, selittämättä sitä sen kummemmin lukijalle. Tekstissä esiintyvät henkilöt jätin niin suurelta osin kuin mahdollista taustoittamatta. Enkä halunnut tuoda heidän tekemisiensä motiiveja esiin millään lailla. Jäljellä pitäisi olla alaston tilanne, jota lukija seuraa kärpäsenä. Jälkeenpäin luettuna olisin vielä muuttanut joitain kohtia tähän tavoitteeseen paremmin päästäkseni.

Toinen tavoite tekstissä oli kehittää hahmot ja tuoda heidät esiin kirjoittamalla näiden tekemisistä ja puhumisista perinteistä kuvailua välttäen. Esimerkiksi lopun vitsi ei itsessään ole mitenkään hauska, mutta silti vanhemmat nauravat sille, koska 5 vuotiaan tytön suusta se kuulostaa hauskalta. Takapenkillä Marin vastaukselle ei naureta. Tämäkin kertoo jotain vanhemmista ja lapsista. Mutta päättelyn tekee lukija.

Kolmas tavoite oli tarinan päähenkilö, Mari, johon kaikkien ympärillä olevien henkilöiden toiminta mielessäni tiivistyi. Kirjoittaessani en niinkään nähnyt Maria 5 vuotiaana tyttönä vaan kolmekymppisenä naisena. Kysymys mielessäni oli: Millainen oli kolmekymppisen Marin lapsuus?

En koe onnistuneeni täysin tekstissäni. En ainakaan täysin. Halusin kylvää lukijalle epäilyksen siemenen siitä, että tekstin pinnan alla on toinen tarina. Otin kuitenkin tietoisen riskin antamalla tästä ainoastaan hienovaraisen vihjeen. Mutta jos teksti jossain määrin epäonnistuikin, niin palaute sen sijaan on ollut suureksi avuksi. Ehkä jossain tulevassa tekstissä osaan paremmin hienosäätää ajatuksiani.

Kiitos vielä kerran palautteesta!

Moi.

Voimaa on. Mulle tulee mieleen joku vanha mustavalkoinen piirretty jonka taustalla kertoja voisi tämän lausua. Mutta ehkä se on vain minussa olevaa joulu nostalgiaa.

Kiitos tekstistä.

Moi.

Sisältö on simppeli ja itseään toistava. Vähänkuin propagandaa kuuntelisi. Tämäkin vaatisi minusta laulajan ja musiikin toimiakseen. Ja sitten lopputulos riippuisi aika paljon laulajan ja musiikin laadusta.

Kiitos tekstistä.

Moi.

Minkä takia päähenkilö uskoo kaiken mitä lohikäärme sille sanoo? Aivan hyvin lohikäärme olisi saattanut valehdella koko tarinan poikasen kuolemasta.

Kiitos tekstistä.

Moi.

Tässä on aika kepeä tunnelma verrattuna aiemmin lukemiini runoihisi verrattuna. Minä-persoona nousee jaloilleen. Tosin itse ruumis ei.

Otin soittimen käteen ja rämpyttelin matalia sointuja hitaasti ja sitten ääntelin tämän runon mustana metallina niin kyllähän tama lauluna toimisi. Mutta jos luen tämän runona niin ei tämä oikein iske. Kaipaa musiikkia taustalle.

Hellyn antamaan kolme tähteä näin optimistiselle tekstille.

Kiitos tekstistä.

Moi.

Näkisin että viesti on seuraava: Elämäänsä pettynyt Minä-persoona on tavannut jonkinlaisen puukkojussin jolla on psykopaatin taipumuksia... Taipumuksia on ehkä vähän liian vähän sanottu. Siis on psykopaatti. Minä-persoonakaan ei ole ihan stabiili hemmo koska kuvittelee matoja ja kärpäsiä päässään.

Yksinkertaisuudessaan toimiva viesti ei kuitenkaan ole kauhean kiinnostava. Jotain tästä puuttuu.

Kiitos tekstistä.

Moi.
Hahaa, kylläpä nyt hymyilyttää. Luin kaksi ensimmäistä virkettä ja ajattelin heti että tämän on pakko olla kouluaine. Sitten sain varmistuksen tuolta kommentistasi myöhemmin. Voi tätä oivalluksen riemua! :)
Otsikko, jota ehkä voinut valita, on varsin laaja eikä näin lyhyt teksti kykene millään muuta kuin raapaisemaan pintaa aiheesta, ajatus pomppii ja esimerkiksi viimeinen virke ei minusta ajatuksellisesti oikein toimi, mutta en ala sen kummemmin sisältöä kommentoimaan.
Tuli vain mieleen että kuinkahan paljon nykyään koulussa saa tekstistä palautetta. Muistelen että en saanut aikanaan kuin numeron aineen loppuun ja oikeinkirjoituksen punakynällä korjattuna. Muistelen myös että odotin joka kerta innolla ainekirjoitusta mutta aiheet olivat lähestulkoon aina pettymys. Ensimmäisen kunnon palautteen tekstilleni sain vasta lukio-aikana. Oi aikoja...

Kiitos tekstistä.

Moi.

Alku oli minusta lupaus paremmasta. Jotenkin tämä lopahti loppua kohden. Tuli tunne että kirjoittajan kiinnostus aiheeseen loppui kesken kaiken ja sitten vaan äkkiä lopetus. Tapahtumat etenevät nopeasti. Välillä turhankin nopeasti. Lopetus ei oikein minuun kolahtanut. Se tasoltaan paljon huonompi ratkaisu kun aloitus. Harmi.

Kiitos tekstistä.

Moi.
Tykkäsin tästä kolmeen viimeiseen riviin asti. Välillä olin ihan säväreissä tunnelmasta mutta nuo kolme viimeistä riviä paljastivat että luinkin eri runoa kuin sinä kirjoitit. :) Näinkin kai voi käydä.
Kiitos tekstistä.