Moi.
Tässä on aika kepeä tunnelma verrattuna aiemmin lukemiini runoihisi verrattuna. Minä-persoona nousee jaloilleen. Tosin itse ruumis ei.
Otin soittimen käteen ja rämpyttelin matalia sointuja hitaasti ja sitten ääntelin tämän runon mustana metallina niin kyllähän tama lauluna toimisi. Mutta jos luen tämän runona niin ei tämä oikein iske. Kaipaa musiikkia taustalle.
Hellyn antamaan kolme tähteä näin optimistiselle tekstille.
Kiitos tekstistä.