 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 551 - 560 | « 1 ... 53 54 55 56 57 58 ... 59 105 » |
Moikka taas kissanviikset!
Alku lähtee melko kliseisesti, mutta loppu pelastaa! Kiva tiivis kokonaisuus, joka kulkee reippaasti ja pysyy asiassa!
Lempilapseni pilkut :D
"Katselen kun nukut rauhassa ja viattomana.".
Konjunktio kun, erottaessaan päälauseen sivulauseesta, vaatii eteensä pilkun. Kun - sana harvoin tekee muuta, kun erottaa päälauseen sivulauseesta.
Eli, "Katselen, kun nukut rauhassa ja viattomana.".
On totta, että pilkuilla voi kikkailla silloin, kun osaa säännöt. Annoin tämän palautteen kuitenkin siksi, että mielestäni peruslauseiden, yksinkertaisten ja kieliopillisesti täydellisten kaiveleminen on parasta palautteenantoa :D
Lisäksi annoin palautteen siksi, että seuraavassa on sama juttu :D
"Olet seksikkään komea jopa unissasi.".
"Olet seksikkään komea, jopa unissasi.".
Tässä vain jopa - sana on se konjunktio.
Mahtava ristiriita, konflikti ja huipennus tuossa lopussa! Varattu mies oli jotain odottamatonta! Hyvä käänne, joka nostaa osakkeitasi minun silmissäni! :D
Hyvää työtä!
Kiitos!
Moikka kissanviikset!
Varsin leppoisaa ja notkeasti kuljetettua riimittelyä! Mukavan lupsakka aihe, ja tuntui, että se on lähellä sydäntäsi :D
Kenties hieman koin, että runo oli ainoastaan kerrontaa, ei sellaista ajatuksia herättävää ja arvoituksellista sanailua, kuin aikaisempi runosi.
Kokonaisuus oli kuitenkin selkeä ja lämmin! Hyvää työtä!
Kiitos!
Moikka kissanviikset!
Harmittaa, kun joku, joka osaa kirjoittaa runoja, kirjoittaa liian lyhyesti.
Ihan alussa kiinnitin huomiota siihen, että mielestäåni sanan "kuiskaus" pitäisi olla "kuiskauksena". Eli tunnen jonkun jonain jossain.
Melko klassinen aihe, mutta osaat mielestäni runoilla sen erinomaisesti!
Otin hieman numerosta pois tuon lyhyyden takia.
Kiitos!
Moikka Lil Sparrow!
Tämä ei mielestäni ollut ihan niin hyvä kuin edellinen, vaikka tämäkin oli kyllä hyvä! :D Kaunista kerrontaa ja todella lapsenomainen tunnelma!
Minua mietityttää tuo preesens ja imperfekti vaihtelu. On toki niin, että tarina kulki imperfektissä ja kerronta preesensissää. Kenties juuri se sai minut kiinnittämään siihen huomiota. Koetin muutamassa kohdin muuttaa mielessäni aikamuotoa, enkä ole varma, olisiko tarinan tunnelma lainkaan sen huonompi, jos käyttäisit jatkuvasti imperfektiä. Mutta se on Sinun ratkaistava asia.
Annan kuitenkin esimerkin:
"Isä huokaisee ja yskii aika pitkään. Sitten hän katsoo Ellaa hymyillen.".
Ajatukseni: "Isä huokaisi ja yski aika pitkään. Sitten hän katsoi Ellaa hymyillen.".
Mielestäni imperfekti on helpompi pitää uskottavasti nipussa koko tekstin ajan...mutta se on minun mielipiteeni.
Kiitän tapaasi kirjoittaa lapsenusko ja kiihtynyt mielentila, joka kärsimättömänä odottaa tarinan loppuhuipennusta! Ei ehkä juonellisesti tai muutoin parasta novelliainesta, mutta ehdoton helmi lastenosastolla!
Kiitos!
Moikka Lil Sparrow!
Todella lapsenomainen ja kaunis kirjoitus! :D En keksi siitä juuri mitään huonoa sanottavaa! :D
Ainoa asia, josta urputan, on nuo tyhjät välit tuolla kappaleiden väleissä. Mielestäni nuo osiot, kuten "Ukkonen", olisi voinut kirjoittaa pelkillä yksillä entereillä, ilman tyhjää riviä. Sama koskee dialogia. Vaikkakin kerronta ja tarinan kulku on lennokasta ja ilmavaa, niin ulkoasun ei tarvitse olla sellaista :D
Kirjoituksesta tulee erittäin hyvälle mielelle! Vaikka äiti onkin kiireinen ja isä sairas. Pikku - Ella tuo hymyn huulille! :D
Kiitos!
Moikka W.M!
Olen osittain samalla linjalla kuin TarraLeguaani, mutta en silti ihan noin rankasti lähde Sinua tuomitsemaan. :D
On totta, että jonkin verran on virheitä, mutta parannustakin on! :D
Muutama huomio.
Toistosta: "Veronicaa tuijottivat kaikki neuvoston jäsenet ja katsojat, jotka olivat tulleet katsomaan hänen ja hänen setänsä taistelua.".
Ajatukseni: "Veronicaa tuijottivat kaikki neuvoston jäsenet ja katsojat, jotka olivat tulleet seuraamaan hänen ja hänen setänsä taistelua.".
Mietin myös, sopisiko tuon ensimmäisen ja - sanan sijaan paremmin sekä, sillä ja on tuolla hetken päästä uudestaan. Katsomaan on sikäli helppo, että sille löytyy helposti synonyymi.
Mietin myös sitä, että olisiko tuossa voinut olla "...hänen ja hänen setänsä välistä taistelua.". Mutta se on pikkujuttu vain.
Samaan liittyen (eli toistoon), "...jonka hiuksissa oli myös harmaita hiuksia, jotka loistivat hopeinna kuunvalossa...".
Ajatukseni: "...jonka hiuksissa oli jo kuunvalossa hopeisena loistavaa harmaata...".
Pikku pilkutusjuttu.
"...ja sanoi:"Veronica setäsi on yleensä oikeassa...".
Nythän tuossa sedän nimi on Veronica. Eli
"...ja sanoi:"Veronica. Setäsi on yleensä oikeassa..." tai "...ja sanoi:"Veronica, setäsi on yleensä oikeassa...".
Eli huolellisuutta ja erityisesti pikkuvirheiden korjaukset. Lue itsellesi ääneen kirjoittamasi ja mieti voiko jonkin asian sanoa eritavalla.
Keskity pilkkuihin ja pisteisiin. Kirjoita selkeitä lauseita.
Esimerkki "...mutta Emily on liian nuori ja suuressa vaarassa. Jos hän saa tietää menneisyytensä, hänet tapetaan välitömästi. Muussa tapauksessa hän saa elää. Mutta Veronica, sinä katsot ettei hän saa tietää meidän ja hänen salaisuuttaan.".
Isoin puute oli kuitenkin pituus. Vaikka kirjoitus olisikin nopeasti tehty ja virheiden värittämä, niin se harmitti eniten, että tarina ei edennyt juuri minnekään.
Puhut salaisuuksista ja erimielisyyksistä, mutta niitä pitäisi myös avata lukijalle enemmän.
Jatka kirjoittamista, mutta kirjoita hieman enemmän kerralla! :D
Kiitos!
Moikka blackflower!
Todella mainiosti tuot ensin esiin sydämen fyysisen puolen, ja käännät sitten rakkaudeksi, murtumiseksi, periksiantamattomuuteen ja uskoon! Mainiota!
Kenties noita säkeitä voisi jotenkin erotella tyhjillä riviä. Se mielestäni rytmittäisi hieman paremmin runoa. Karkea jako voisi tuossa "Tulee päivä,..." niin siihen tyhj rivi eteen ja toinen tyhjä ennen "Se vahva...".
Tällöin mielestäni kokonaisuus olisi ehkä hieman selkeämpi.
Tuo ensimmäinen rivi voi lukijasta riippuen saada jopa hieman kaksimielisen merkityksen :D
Kiitos!
Moikka Unto Laaja!
Kovin on lyhyt ja kapea, mutta voi pojat, että herättää ajatuksia!!! :D
Mielestäni kirjoittajan paras taito on se, että pystyy luomaan paljon kirjoittamalla vain minimalistisesti! Tämä on juuri sitä!
Luot mielikuvaa maailmasta, jossa voi matkata kuuhun, teknologiatasosta puhumalla ajanpalautustekniikasta ja yhteiskuntamallista kuvailemalla lähisiruista! Et kerro mistään juuri mitään, mutta annat lukijan ajatuksen virrata.
Kenties kuitenkin kerrot jopa liian vähän :D Luulen, että monet vihaavat tätä dialogia juuri siitä syystä, että siinä ei ole juuri mitään, paitsi lukijan vapaus nähdä miljöö, maailma hahmot juuri sellaisina, kuin oma mielikuvitus ne piirtää.
Tämä on lyhyydessään jopa hieman koomista, sillä olen kirjoittanut palautetta pidemmälti, kuin Sinä novellia! :D
Annan lyhyydestä miinusta, mutta minä todella pidin tuosta ajattelun vapaudesta!!!
Kiitos!
Moikka blackflower!
Jotenkin omituisen kaunista! Olet luonut pimeän tunnelman ja onnistunut siinä hyvin!
Yksi asia pisti silmään ylitse muiden.
"Jokainen ajatus on toistaan pahempi. Sanat piikittävät kuin neulat ihoani, tuhoten herkän hipiäni.".
Koko runon ajan tuntuu, että kyseessä on pään sisällä käytävä, yhden ihmisen kamppailu ja tuska. Ja sitten tulee tuo "Sanat". Kenen sanat? Mistä ne tulevat ja miksi ne pistelevät ihoa? Haukkuuko joku tai pilkkaako? Miten tämä liittyy noihin ajatuksiin? Miksi sanat??? Argh! Tuo on rönsyilevä sivujuoni hyvin rakennetussa yksilön ahdistuksessa!
Mielestäni tuo nimi ei kovin hyvin kuvaa runoa, sillä pimeys ei ole mielestäni pääosassa, vaan ahdistus.
No oli miten oli, niin kirjoitat hyvin ja tunteita herättävästi!
Kiitos!
Moikka Unto Laaja!
Onpas jotenkin todella latistava ja ahdista tunnelma! Hyvin kirjoitettu! :D
Jännittäviä mielikuvia. "Teen mitä käsketään, huoneen vuokraa vastaan.". Tämä erityisesti saa pohtimaan, tekeekö henkilö vuokranantajan käskyjen mukaan, eli maksaako luonnossa, haravoiko pihaa jne, vai tekeekö töissä mitä käsketään, saa rahaa ja maksaa sitten. Ja erityisesti tuo sana huone luo ristiriitaa. Hyvää työtä!
Hieman päämäärättömältä vaikuttaa. Varsinaista juonta ei ole, vaan enemmänkin tulee mielikuva ajatusvirrasta ja jonkin tunteen, kenties vain hetkellisen, kuvailusta. Tuo ajatusralli voisi tapahtua ihmismielessä aivan hetkessä, silloin, kun näkee tutun kadunkulman ja ahdistus iskee.
Varasit loppuun hieman uskoa tulevaan. En tiedä onko se hyvä, mutta jotenkin se jää pinnalliseksi ja irralliseksi. Ihan kuin et olisi keksinyt muuta tapaa lopettaa. Eli koetan sanoa, että kun koko tekstin alku on synkkää ja masentavaa, ja viimeisellä rivillä löytyy usko, joka on kuitenkin hatara, ja johon jotenkin oudosti kytket maaseudun, kuin pelastavana voimana. Tuntui omituiselta :D
Yhtä kaikki. Osaat kirjoittaa, ja olisi mukava nähdä Sinulta muunkinlaista kirjoitusta, kuin pelkkää ajatusvirtaa!
Kiitos!
| 1043 kohdetta - näytetään 551 - 560 | « 1 ... 53 54 55 56 57 58 ... 59 105 » |
