 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 541 - 550 | « 1 ... 52 53 54 55 56 57 ... 58 105 » |
Moikka haterain!
Vaihteeksi suomeksi! :D Kirjoitat paljon runoja! Olisi mukava lukea Sinulta jotain pidempääkin :D
Tämä runo on omituinen. Sekoitus runollisuutta, kerrontaa ja puhekielen ilmaisuja. Tosin tuo "Mut" voisi olla Kalevalatyylisessa runoudessa, esim "Mut voisko kalma nousta kerrassaan? Sit tiedä en lain.", mutta en ole varma sopiiko se tuohon, mitä kirjoitit.
"Tänään minä raiskasin ja tapoin itseni"
Aloin miettiä tuon käytännön toteutusta :D
No joo. Tuo on todella vahva mielikuva, jota on jopa hieman hankala yhdistää kokonaisuuteen.
Puhut välillä minusta, välillä sinusta ja alku menee enemmänkin passiivissa. Se luo hyvää tunnelmaa ja sekavuutta, jota ilman tältä runolta häviäisi paljon sisällöstä.
Synkkää ja epätoivoista!
Kiitos!
Moikka taas Unto Laaja!
Ei keski-ikäisen ole pakko tuollainen olla! :D Hyvää saagaa tosin! Uskottavaa ja varmastikin surullisen monessa tapauksessa totta!
Hieman tuosta rytmityksestä (lue sanavalinnoista).
Kirjoitat:
"se sopii keski-ikäiselle miehelle"
Mielestäni
"keski-ikäiselle miehelle sopivaan".
olisi parempi ilmaus, ja runollisempi. Tuo Sinun on niin kovin juonenkerronnallinen.
Toivottavasti et kerro itsestäsi! :D
Toimiva runo!
Kiitos!
Moikka Unto Laaja!
Jos edellinen runosi oli hieman sekava, niin tämä ei ole! Selkeä, helposti seurattava ja tunteikas! :D
Tavoittamaton rakkaus tulee mieleen, jokin sellainen, että halua on tutustua, mutta ei taitoja. Vähän kuin siinä Ylpön biisissä, jonka nimeä en nyt muista, mutta jossa sirkuksessa työskentelevä ei uskalla kertoa naiselle, että rakastaa tätä!
Mielestäni tuo otsikko ei vastaa runon sisältöä. Toisaalta en tiedä täytyykö sen edes :D Kenties "Saavuttamaton rakkaus" tai vastaavaa sopisi paremmin?
Hyvää tunnetta ja selkeää kirjoitusta!
Kiitos!
Moikka Unto Laaja!
Hieman omituinen runo sisällöltään :D En osannut yhdistää alkua ja otsikkoa mihinkään. Eli en saa minkäänlaista otetta tästä runosta.
"nielaisen surulliset tarinat syljen"
Tässä tulee mieleen, että onko "nielaisen" tai "syljen" liikaa? Toinen mielestäni on, tai sitten en vain ymmärrä mitä tarkoitat.
Neljää viimeistä riviä en osaa yhdistää mihinkään. En alkuun enkä toisiinsa.
Kiitos!
Moikka taas haterain!
Sinäkin olet ollut tuottelias!
Ajattelin ensin urputtaa, että et ole jaotellut säkeisiin tätä runoa, mutta tuo näyttääkin loppujen lopuksi oikein hyvältä! :D
Osaat taitavasti käyttää sanoja "I shake elderlys hands last" :D Hyvää työtä!
Samaan aikaan ahdistavaa, odottavaa ja optimistista. Jollain tavoin karkean todellista ja tässä hetkessä olevaa!
Hyvää työtä! :D
Kiitos!
Moikka haterain!
Vielä enemmän laulunkaltaista, kuin edellinen! Enkä siltikään tiedä, onko se huono asia! :D Kirjoitat kauniisti! Ajatuksia herättävää materiaalia, eikä vain sen takia, että joudun katsomaan osan sanoista sanakirjasta :D
Paikoin jää hieman epäselväksi, että onko tarkoituksesi luoda jonkinlainen kokonaisuus ihmisten näkemyksistä, sillä säkeet tuntuvat irrallisilta, mutta kuitenkin valtaosin puhut passiivisesti ja yleisellä tasolla, mutta sitten on myös minä ja me. Tämä hieman hämmentää.
Olet hyvä runoilemaan englanniksi!
Kiitos!
Moikka haterain!
Minun on todella vaikea arvioida tätä :D Mielestäni kirjoitat hyvin! Tuo, että toistat saman säkeen antaa mielikuvan laulun sanoituksesta, enkä tiedä onko toisto runoudessa hyvä asia. Itse välttäisin sitä.
En oikein osaa sanoa muuta :D Runo herätti ajatuksia ja pohtimista!
Kiitos!
Moikka Lil Sparrow!
Olet ollut tuotteliaalla päällä viime aikoina! :D Vaikkakin nämä taitavat olla jonkin aikaa sitten kirjoitettua, mutta siitä huolimatta :D Kaunis satu, jossa on opetus ja tietynlainen paradoksi.
Alku on todeeeeeeeeeeeeeeella tärkeä!
Kirjoitat: "Aavikolla ei ollut muuta kuin tyhjyys ja hiekka.".
Ajatukseni: "Aavikolla ei ollut muuta kuin hiekkaa ja tyhjyys.".
Eli aavikolla on hiekkaa, joka on lähtökohta. Aavikon pääasiallinen sisältö ei ole tyhjyys. Jos tuon tyhjyys haluaisi ensin, pitäisi mielestäni ensimmäisen lauseen olla "Avaruudess ei ollut muuta kuin tyhjyys.". Lisäksi tuo hiekka yksikössä on aika omituinen valinta. Jossain on jotain, aavikolla hiekkaa, metsässä puita (ei siis puu), kaupungissa taloja, lapissa poroja, meressä kaloja jne.
Samaan yksikkö vs monikko asiaan liittyen.
"...ja pyöritteli sitä läpinäkyvällä sormellaan.".
"...ja pyöritteli sitä läpinäkyvillä sormillaan.".
Eli jos itse leikit hiekassa, niin käytätkö kaikkia sormiasi, vai vaan yhtä? :D
Sama kun kerrto, kuinka muutama heinä saattoi unohtua aavikolle, ja sitten hetkeä myöhemmin pohdit jos matkalainen edes muisti tätä. Eli jos muutama heinä, niin tätä pitäisi olla niitä.
Ja vielä samaan, "Olen ainoa laatuani ja kaunein koko maailmassa”, se sanoi kummallisella äänellä. Ja kaikki sen kukinnot yhtyivät sanaan...".
Tuon viimeisen "sanaan" pitäisi olla sanoihin, sillä tuossa dialogissa on useita sanoja, joihin kukinnot yhtyvät.
Turhasta kirjoittamisesta.
Kirjoitat: "Mutta kun satoi, silloin elämä viivähti siellä hetken ja levitti hennon heinämaton dyyneille voidakseen nukkua.".
Ajatukseni: "Mutta kun satoi, elämä levitti hetkeksi hennon heinämaton dyyneille voidakseen nukkua.".
Eli mielestäni sama sanoma, mutta yksinkertaistettuna.
Mieti, miten ilmaiset jonkin asian.
Kirjoitat: "Ruusu kasvoi yhä ja oli nyt pieni pensas.".
Mielestäni tuon päälauseen ja sivulauseen välillä on ristiriita. Eli päälause kertoo jonkin tapahtuvan, mutta sivulause ilmoittaa mitä ollaan nyt. Sivulauseen pitäisi olla enemmän linjassa päälauseen kanssa.
Ajatukseni: "Ruusu kasvoi yhä, siitä oli kasvanut jo pieni pensas." tai "Ruusu kasvoi ja oli jo pieni pensas." tai "Ruusu kasvoi pieneksi pensaaksi.".
Huomaat varmaan mitä tarkoitan :D
"Se melkein itsekin uskoi, mitä huusi, niin vakaa ja mahtipontinen oli sen äänensävy.".
Miksi vain melkein uskoi? Tuosta dialogista saa kuvan, että kukka todella uskoo itseensä.
Minua hieman häiritsi se, että tuo todellinen äiti jäi hieman vajaaksi. En ainakaan huomannut, että se olisi mainittu muutoin, kuin silloin, kun se oli yllättävän lähellä ruusua.
Kauniita ajatuksia ja kaunis opetus! Mielyttävä kerronta ja hyvää dialogia!
Kiitos!
Moikka Näänä!
Tässä selailen vanhoja novelleja, joita en ole lukenut, ja täytyy sanoa, että tämä OLISI pitänyt lukea!
Runomuotoisesti kantaa ottava mielipide! En puutu muuhun kuin siihen, että täyttä asiaa!
Kiitos!
Moikka tunteellinen siili!
Teen nyt jotain poikkeuksellista ja kirjoitan lainauksena koko runosi ajattelemallani tavalla. En sen takia, että haluan muuttaa siitä kaiken, vaan siksi, että haluan antaa Sinulle vaihtoehdon. Älä käsitä minua väärin. Pidin lukemastani, sen tunteesta ja sisällöstä, sekä sanomattomasta viestistä, joka tuo mieleen itsemurhaa suorittavan ihmisen, joka vain haluaa muiden huomaavan. Surullinen kohtalo, jonka olet kauniisti luonut runoksi.
Mutta tämä siis ajatuksena rytmille ja säkeille (korostan kuitenkin, että minä EN osaa kirjoittaa runoja, vaan olen vain teorian kanssa kikkaileva kriitikko).
"Yksi raapaisu, tuli syttyy
heikastuu pojan väsyneistä silmistä
hipoo sormia
tanssii vaarallista tanssiaan
Pojan sydämessä sykkii tukahtutettu laava
silmänsä puristuu tiukasti kiinni
tuli korventaa
huuto voimistuu
Ihan sama
Ehkä he sitten huomaisivat".
Aihe on tuskainen ja herättää voimakkaita tunteita! Hyvä!
Kiitos!
| 1043 kohdetta - näytetään 541 - 550 | « 1 ... 52 53 54 55 56 57 ... 58 105 » |
