Review Detail

Moikka Lil Sparrow!

Olet ollut tuotteliaalla päällä viime aikoina! :D Vaikkakin nämä taitavat olla jonkin aikaa sitten kirjoitettua, mutta siitä huolimatta :D Kaunis satu, jossa on opetus ja tietynlainen paradoksi.

Alku on todeeeeeeeeeeeeeeella tärkeä!
Kirjoitat: "Aavikolla ei ollut muuta kuin tyhjyys ja hiekka.".
Ajatukseni: "Aavikolla ei ollut muuta kuin hiekkaa ja tyhjyys.".
Eli aavikolla on hiekkaa, joka on lähtökohta. Aavikon pääasiallinen sisältö ei ole tyhjyys. Jos tuon tyhjyys haluaisi ensin, pitäisi mielestäni ensimmäisen lauseen olla "Avaruudess ei ollut muuta kuin tyhjyys.". Lisäksi tuo hiekka yksikössä on aika omituinen valinta. Jossain on jotain, aavikolla hiekkaa, metsässä puita (ei siis puu), kaupungissa taloja, lapissa poroja, meressä kaloja jne.

Samaan yksikkö vs monikko asiaan liittyen.
"...ja pyöritteli sitä läpinäkyvällä sormellaan.".
"...ja pyöritteli sitä läpinäkyvillä sormillaan.".
Eli jos itse leikit hiekassa, niin käytätkö kaikkia sormiasi, vai vaan yhtä? :D
Sama kun kerrto, kuinka muutama heinä saattoi unohtua aavikolle, ja sitten hetkeä myöhemmin pohdit jos matkalainen edes muisti tätä. Eli jos muutama heinä, niin tätä pitäisi olla niitä.
Ja vielä samaan, "Olen ainoa laatuani ja kaunein koko maailmassa”, se sanoi kummallisella äänellä. Ja kaikki sen kukinnot yhtyivät sanaan...".
Tuon viimeisen "sanaan" pitäisi olla sanoihin, sillä tuossa dialogissa on useita sanoja, joihin kukinnot yhtyvät.

Turhasta kirjoittamisesta.
Kirjoitat: "Mutta kun satoi, silloin elämä viivähti siellä hetken ja levitti hennon heinämaton dyyneille voidakseen nukkua.".
Ajatukseni: "Mutta kun satoi, elämä levitti hetkeksi hennon heinämaton dyyneille voidakseen nukkua.".
Eli mielestäni sama sanoma, mutta yksinkertaistettuna.

Mieti, miten ilmaiset jonkin asian.
Kirjoitat: "Ruusu kasvoi yhä ja oli nyt pieni pensas.".
Mielestäni tuon päälauseen ja sivulauseen välillä on ristiriita. Eli päälause kertoo jonkin tapahtuvan, mutta sivulause ilmoittaa mitä ollaan nyt. Sivulauseen pitäisi olla enemmän linjassa päälauseen kanssa.
Ajatukseni: "Ruusu kasvoi yhä, siitä oli kasvanut jo pieni pensas." tai "Ruusu kasvoi ja oli jo pieni pensas." tai "Ruusu kasvoi pieneksi pensaaksi.".
Huomaat varmaan mitä tarkoitan :D

"Se melkein itsekin uskoi, mitä huusi, niin vakaa ja mahtipontinen oli sen äänensävy.".
Miksi vain melkein uskoi? Tuosta dialogista saa kuvan, että kukka todella uskoo itseensä.

Minua hieman häiritsi se, että tuo todellinen äiti jäi hieman vajaaksi. En ainakaan huomannut, että se olisi mainittu muutoin, kuin silloin, kun se oli yllättävän lähellä ruusua.

Kauniita ajatuksia ja kaunis opetus! Mielyttävä kerronta ja hyvää dialogia!

Kiitos!