Arvostelut käyttäjältä TarraLeguaani

Timo on todella hauska hahmo ja odotan jatkuvasti mitä hän nyt sylkäisee suustaan :D
Humoriikkaa löytyy ja pidän tavastasi kertoa se. En niinkään tiedä vaikuttaako juoni kovinkaan kiinnostavalta, koska ilmi ei ole tullut mitään erikoista tai mieleenpainuvaa.

Tuo sormijuttu oli tosi hyvä ja uudenlainen! En ole ennen lukenut tai nähnyt leffaa/sarjaa sellaisesta. Hyvä idea! Kirjoita kuitenkin ajatuksesi siitä auki asti, että hammas on teetetty sormen luusta, eikä sormesta, koska tekstisi antaa käsittää näin. Kuvittelin ensin sellaisen pahasti nekrotisoituneen mustansinisen puoliksi mädäntyneen pikkurillin roikkuvan äijän suusta :D

"aurinko sulautui keltaisena sen laineeseen." Hieno kuvailu.
"Syvällä se oli, vesi oli niin mustaa." Mihin tämä 'se' viittaa? Mikä oli syvällä?
"makea mourunta", kuka mouruaa??
"Lehdessä oli kuva, istui vajassa." Mikä, kuka, missä välissä ja miten tänne siirryttiin?
"Vatsan viirut olivat vielä arkoina kun hän ajoi vaimoa iltapäivän odotuksessa kaupunkiin." Mitkä viirut, mistä ne tulivat?
"Se oli hiljaa ja jotenkin arvokas." Mikä? Mistä tässä puhutaan?
"MIES SEISOO PARVEKKEELLA MAKKARATIKKU SEN PÄÄSSÄ." Minkä päässä? Sen miehen päässä?

Teksti on t-o-d-e-l-l-a sekavaa, vilisee kirjoitusvirheitä enemmän kuin oikein kirjoitettuja sanoja. En ymmärrä mistä tekstissä puhutaan ja miksi.

Oletan sinun olevan myöskin syntynyt vuonna 2002, joka vaikuttaa oitis arvosteluun. On aivan eri asia kirjoittaa tarinaa tuon ikäisenä kuin vaikka 22- tai 42-vuotiaana. Tekstistäsi kyllä heijastuu ikäsi, mutta niin se saakin.

"Isäni oli kokki ja äitini taas oli sairas..." Hienosti ja luovasti sanottu! :)

Minkä ikäisiä kaikki ovat? Yksi on lukiossa, se pienentää ikähaarukkaa hyvin, mutta muiden iät jäävät aika arvuuteltaviksi. Vili, vilkas pikku poika, saa silmissäni ikää 5-vuotta tuon kuvailun vuoksi.

"...huoltaan peitellen." Ikäiseksesi olet hyvä kuvailemaan tunteita, ilmeitä ja olotiloja. Hyvä!

Luet selvästi kirjoja, sillä hallitset hyvin sen tyylin, jolla tekstiä jäsennellään ja tuotetaan. Sinulla on lahjoja, joiden uskon kehittyvän vähäiselläkin harjoittelulla huomattavasti, varsinkin kun ikää tulee lisää vääjäämättömästi.

Tämä on hyvä mietelmä, mutta se sopisi ennemmin molemmille sukupuolille sopivaksi. Ellei tietty naisellakin ole vahvat kädet...

Minustakaan unelmat ja haaveet eivät ole sama asia. Kauniita mietteitä ja selvästi tulevat omasta kokemuksesta.

Neljä ensimmäistä kappaletta olivat hyviä, mutta jotenkin homma riistäytyi käsistä sen jälkeen. Nuo kaikki hohdokkaat ja himoitsevat tunteet ja sanat muuttuivat muutamassa sekunnissa suoraan tulikuumasta jääkylmään. Päähenkilö jäi myös aivan selvästi vuosiksi vielä kiinni tähän alkuperäiseen naiseen, koska jaksaa vihata ja muistuttaa itseään siitä vihasta vielä naimisiinmenonkin jälkeen.

Nyt on Alapolla tärkeitä huomioita, tasan samoja, mihin minäkin olisin puuttunut. Lue hänen palautteensa siis tarkoin. Kirjoitit 21 kertaa tarinaasi sanan 'sitten' ja vain yksi niistä oli hyvä ja asiaankuuluva: "Sara katsoi ensin tyttöä ja sitten Nikoa."

"sofia oli niitä ihmisiä, jotka olivat luotettavia ja kuuntelemaan ties ketä ihmisiä". Mitä tässä lukee?

Puolet tekstistä on kirjoitettu Sarana, keskiosa minä-muodossa ja loput taas Sarana. Aikamuoto vaihtelee myös sinne tänne, näiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Se myös kertoo, ettet ole lukenut tekstiä toista kertaa läpi.

Tarinassa oli myös aika inhoromanttisen ylikorostettuja juonenkäänteitä, vaikka jätitkin kaiken siirappisuuden pois. Rakkaustarina on todella musta-valkoinen.

On aina helpompaa kirjoittaa tositapahtumista ja mieluusti vielä sellaisista, jotka ovat tapahtuneet itselle. Tunteet ovat aidompia ja ne saa sujuvammin kirjoitettua.

Hypit paljon tilanteesta ja hetkestä toiseen. Lisää tapahtumia ja sanoja kaipaisin väliin. Ei niin tunteiden täyttämää hetkeä voi kuvailla vain muutamalla lauseella. Mieti tarkemmin, mitä kaikkea haluat sanoa? Mitä kaikkea tunnet? Miten monella eri tavalla sen voi sanoa? Miten Mira kokee erikseen tilanteen? Entä Aleksi?

Loppu jää ilmaan, en yhtään tiedä tapaavatko he vielä vai jääkö tämä tähän? Raastavaa.

Toistit hyvin paljon 'rakastamaasi maata' ja 'polttavia luoteja'. Pidin kylläkin siitä, että lopulta ne luodit eivät polttaneet enää (polttavuuden voisi mainita vaikka vain kerran), ja sitten ne toimivatkin vain painolastina.

Englanninkielinen teksti on oikein hyvä ja ajatuksia herättävä. Loppu jää silti hieman keskeneräiseksi. Tarina kulkee kyllä hyvin bussista lentokoneeseen ja kotiin.

Kaunis ensimmäinen lause. Hienoja sanasommitelmia siellä täällä, jotkut toimivat paremmin ja toiset eivät ihan niin hyvin. Mitä on 'marmorin pitävä suhde'? Ettei marmorikaan saa rikottua jotain? Vai haetko tällä sitä, että suhde on kestävä kuin marmori materiaalina?

Mukava pienoistarina. Sinussa kytee selvä lahjakkuus, sitä pitää vielä harjoittaa. Joten ei kun hommiin, tämä vaikuttaa erittäin lupaavalta! :)

Kolmas kappale 'olen se tyttö/se tyttö' -aluilla on hyvä. Nuo 'se tyttö' -alut tuovat hyvää ja sointuvaa vaihtelua. Ensimmäisessä kappaleessa kaikki alkavat 'olen se tyttö' -lauseella, niitä on liikaa.

Keskikappale paljastaa hienosti mistä on kyse ja tuo merkitystä ensimmäiselle kappaleelle. Viimeisen kysymyksen 'rakastatko?' vaihtaisin, koska tässä kohtaa se etsii jo uutta kohdetta, eikä haikaile aiemman perään, jota sitten taas tehdään kaikessa muussa tekstissä. Sopisiko viimeiseksi toteamukseksi vaikka: "Mikset sinä voinut (rakastaa minua)?