1043 kohdetta - näytetään 301 - 310 | « 1 ... 28 29 30 31 32 33 ... 34 105 » |
Moikka tiiaheik!
Lyhyt ja jotenkin irrallinen. Sanoma on kyllä selkeä, mutta mihin tuo liittyy. Ymmärrän, että tässä haetaan sitä hetkeä, kun tuollaiset ajatukset nousevat pintaan ja pitäisi nähdä hyviä puolia, mutta runon sisältö on ohut.
Voi ei ilman kauhua.
Ei näin ilman epätoivoa.
Ei ilman paniikkia.
Sanoja, mutta ne eivät välitä voimakasta tunnetta.
Kiitos!
Moikka BitingShy!
Hmm. En oikein saanut tästä otetta. Jotenkin tuli sellainen arjen vastainen olo, mutta en ole varma.
En oikein tiedä mitä tähän sanoisi.
Kiutos!
Moikka takethiswaltz!
Kiva teema ja aihe! Hyvin luotu miljöö ja uskottavat hahmot!
Liikaa vitunhuutoa minun makuuni. Kirosanat ovat voimallisia sanoja, mutta ne menettävät merkityksensä, jos niitä kylvetään liikaa. Ne ovat myös hyvin kerronnan ja kuvailun ulkopuolisia sanoja, eli tuossa olisi enemmän kyse ajatuksista, jotka kuitenkin sekoittuvat yleiseen kuvailuun.
Kirjoitat, kuinka etsitään kaukosäädintä ja sitten etsitään televisiota. Mielestäni sitten - sana kuuluu ala-asteen ainekirjoitukseen :) Ajatus:
"Aloin etsiä kaukosäädintä, mutta turhaan. En löytänyt edes televisiota.".
Täytesanoista. Sinä tosin käytät näitä hyvin vähän, mutta tämä pisti silmään.
"Puucee, jossa ei ollut mitään vettä.".
Tuo mitään oli mielestäni turha. Voi olla, ettei ole mitään tekemistä, mutta että ei mitään vettä...hmm...ei toimi.
Kun bimbo puhuu, niin kerrot, kuinka sekin puhuu ihan kummallisesti. Kuka muu? :)
Tuo teiniangsti kyllä välittyy vahvana tarinassa ilman noita toistuvia vittu - sanojakin. Suoraan sanoen ne alkavat jo vituttaa. Osaat kuvailla teiniä ja tunteita hyvin ilman voimasanojakin.
Kenties hieman kliseinen juoni, mutta olet kauniisti onnistunut! Vähemmän kirosanoja :)
Kiitos!
Moikka takethiswaltz!
Hyvin pohjustettu novelli, jossa tuot erinomaisesti esiin kahden erilaisen ihmisen näkökulmat ja ajatukset. Saat lukijan samaistumaan molempiin.
Osakkeenomistajille ja asiakkaille ei vaadi pilkkua, vaikka ovatkin erilliset asiat, mutta noin lyhyen virkkeen pilkuttaminen tekee kankean vaikutelman.
Tuossa myöhemminkin on ja - sanan pilkutus outo. Ehdottaisin lukemaan hitusen pilkuista vaikka kirjoittajan blogista.
Tämä jää kesken. Tästä puuttuu loppuratkaisu. Se harmittaa.
Kiitos!
Moikka takethiswaltz!
Jännä teema, mutta aihe vasta yllättikin!
Kirjoitat todella sujuvasti! Mukavaa ja helppoa lukea. Yksinkertaisia ja selkeitä virkkeitä. Kenties tuota kuvailua olisi voitu kirjoittaa enemmän "minun" näkökulmasta, eikä niinkään passiivissa, sillä olisi ollut mukava tietää päähenkilön tyylistä ja luonteesta, suhtautumisesta miljööhön ja ihmisiin.
Ainoa mistä otan arvosanaa pois on se, että mies ei saanut nokkaan :)
Todella hyvä tunnelma, miljöö ja hahmot!
Kiitos!
Moikka viskisieppo!
Huh! Luulin jo, että Stygen taru oli loppu! :)
En ota kielellisiin asioihin kantaa, mutta sanonpa vaan, että nauroin tätä proosaa lukiessani! Mainiota viihdettä, ja päähenkilön käytännönpilat sen kuin paranevat!
"Ilman Stygeä minä en ole mitään, ja ilman minua Styge ei ole mitään!"
Riittävän tarkkaa kuvailua ja riittävän sekavaa Stygeilyä! :)
Kiitos!
Moikka viskisieppo!
Onpas erikoinen runo! Tuo mieleen itsemurhapommittajan, vaikka kenties kyse on jostain syvemmästä.
En oikein tiedä, kuinka tähän pitäisi suhtautua. Suhtaudun seuraavasti:
Omituinen, tarinamuotoinen ja brutaalin karu, jopa liioitellun splätterimäinen ja anteeksiantamaton.
Hankala arvostella. Koeta nyt saada tuosta jotain irti.
Kiitos!
Moikka Memockend!
Luot hyviä jännitteitä henkilöiden välille ja tarinaan! Juoni on selkeä ja etenee tasaisesti!
Samaa sanon, kuin aikaisemmassakin. Harmi, että olet ladannut näin monta kirjoitusta putkeen, sillä nyt samat virheet toistuvat.
"Silmätkin olivat myös kuin tasainen jää, ei minkäänläisiä tunteita.".
Täytesanat ja ylimääräinen hienostelu. Ajatukseni:
"Silmät olivat jää, tunteettomat.".
Eli mitkä muut olivat kuin tuo tasainen jää? Samaan viittaa tuo myös - sana, eli mikä muu on kuin nuo silmät?
Yksinkertaisesti kirjoittaminen on haastavaa, ja toivon, että palaute auttaa Sinua pohtimaan lauserakenteita.
Ilmaisusta.
"Remi väisti lyönnin naama kylmänä katsoen tyhjyyteen. Lyönti-yritykset toistuivat, kuten myös väistötkin.".
Ajatukseni:
"Remi väisti lyönnin ilmeettömästi. Diesel iski kerta toisensa jälkeen, mutta Remi liikkui liukkaasti pois heiluvien nyrkkien tieltä.".
Eli älä tyydy siihen, mitä saat ensimmäisenä paperille, vaan koeta löytää vaihtoehtoisia tapoja sanoa sama asia.
Sijapäätteet.
"...mies karjaisi, joka pelästytti minut juuriaan myöten.".
Ajatukseni:
"...mies karjaisi pelästyttäen minut juuriani myöden.".
Eli minut juuriani tai hänet juuriaan. Muutin myös tuon hitusen kankean joka - sanan lauseenvastikkeeseen pelästyttäen.
Vältä noita kaksoispisteitä ja sitten - sanaa. Tästä olen laittanut palautetta joka kirjoitukseen. Ne eivät kuulu kaunokirjallisuuteen. Dialogi ja lainausmerkein erotetut ajatukset voivat katketa kolmoispisteisiin. Sitten sanaa tarvitaan...hmm...ei juuri koskaan.
"Nolan sanoi poistuen paikalta. Katsoin Remin oransseihin silmiin ärtyneesti. "Hän olisi tuonut minut. Mene pois", sanoin ja käänsin selkäni sudelle, joka laski päätään normaalille tasolle.".
Ajatukseni:
"Nolan sanoi ja poistui. Katsoin ärtyneesti Remin oransseihin silmiin. "Hän olisi tuonut minut. Mene pois", käänsin selkäni sudelle, joka laski päätään.".
Poistin tuon lauseenvastikkeen, sillä joku sanoo jotain ja poistuu sitten. Joku voi sanoa nöyristellen tai anoen, mutta poistuen...hmm...enpä tiedä.
Mikä on suden normaali taso? Eikö pelkkä laskeminen riitä?
"Kuului askelia, jotka tulivat minua kohti, ja tunsin sitten kuonon tönäisyn käsivarressani.".
Ajatukseni:
"Askeleet lähestyivät, ja tunsin kuonon tönäisevän käsivarttani.".
"...ja susi meni hiukan matalemmaksi.".
Ajatukseni:
"...ja susi kyyristyi.".
Ja kun katkaiset dialogin, teet sen ajatusviivalla etkä kolmoispisteillä :D
Mielestäni nuo samat kielelliset ongelmat seuraavat Sinua, ja ne ovat samalla tekstisi isoin ongelma. Keskity yksinkertaisuuteen kerronnassa. Dialogi on hyvää.
Juonta osaat luoda ja kuljettaa, eikä tarinassa ole aukkoja tai epäselvyyksiä. Hahmot ovat hyvin mietittyjä ja uskottavia.
Kiitos!
Moikka Memockend!
Tuot mukavasti inhimillisiä puolia esiin tässä osiossa! Juoni voisi kulkea hitusen nopeammin eteenpäin.
Täytesanat ja pilkutus.
"Olen Cyrilin asunnossa ja tämä on periaatteessa minulle kuin toinen koti.".
Ajatukseni:
"Olen Cyrilin asunnossa, joka on minulle kuin toinen koti.".
Eli aina ennen ja - sanaa tulee pilkku, jos lauseilla ei ole yhteistä jäsentä. Periaatteessa ja kuin tarkoittavat samaa, ja niistä kuin on selkeämpi, joten säilytin sen. Muutin myös asuntoon viittaavan ja tämä - ilmauksen konjunktioon joka, koska se viittaa selkeämmin johonkin konkreettiseen, kuten asunto.
Ilmaisusta.
"Kohoan istumaan sängyn reunalle...".
"Nousen istumaan sängyn reunalle...".
Tuo kohoaminen tuo mieleen leijumisen, mutta ilmeisesti ihan perinteisestä sängyn reunalla istumisesta lie olevan kuitenkin kysymys.
Kankeus.
"Päädyn lopulta siihen, kun ei neiti osaa mennä itse avaamaan ovea, niin minäpä avaan sen ja kysyn asiaa.".
Tuo kun alkuinen sivulause ei ole linjassa ei ole linjassa ensimmäisen sivulauseen kanssa. Jos tuon sivulauseen jättää pois, niin ensimmäinen sivulause ja päälause muodostavat tolkuttoman yhtälön.
"Päädyn lopulta siihen, niin minäpä avaan sen ja kysyn asiaa.".
Eli:
"Päädyn lopulta siihen, kun neiti ei itse osaa avata ovea, että minäpä avaan sen ja kysyn asiaa.".
Tuon kanssa yhtälö on seuraava:
"Päädyn lopulta siihen, että minäpä avaan sen ja kysyn asiaa.".
Tarkkana näissä.
"...romahdan välittömästi puiselle lattialle.".
Voiko romahtaa muutenkin kuin välittömästi?
Tätä tarkoitin sillä, kun et ole odottanut palautetta ennen uuden luvun postausta, niin samat virheet toistuvat.
Kaunokirjallisessa tekstissä numerot kirjoitetaan, eli 30 on kolmekymmentä. Älä oio :D
Vielä yksi juttu täytesanoista.
"...lähden syöksymään entistä kovemmin kohti saalistani.".
Ajatukseni:
"...syöksyn kohti saalistani.".
Kirjoita vain se, mikä täytyy kirjoittaa. Luo mielikuva, älä tuputa sitä.
Pidän dialogista! Se on edelleen uskottavaa ja selkeää.
Juoni hieman polkee paikallaan. Olisin toivonut tuon tutkimuksen tähän osioon, sillä tunnut sitä pihtaavan, joten siinä on varmasti jotain erikoista.
En tiedä miksi teit tuosta saaliin näkemisestä niin ison asian, mutta Sinulla on taito tehdä näistä osioiden lopuista sellaisia, että jää jännitys ja seuraavan osan odotus, eli toivottavasti seuraavassa on jotain veret seisauttavaa! :D
Kiitos!
Moikka Memockend!
Tuo, että lataat nopeaan tahtiin kaksi tekstiä on sikäli harmillista, että jos odottaisit tekstiin palautetta, niin voisit muokata seuraavaa osiota, jotta samat virheet eivät toistu.
Tässä osassa ei juoni hirveästi edennyt, mutta annoit mukavia täkyjä, kuten arpien muodostuminen!
Yleisesti tekstin sujuvuudesta sekä täytesanoista.
"Sitten olento katsoo minuun ja jähmetyn. Olennon silmät ovat vanhat.. Todella vanhat. Ne ovat nähneet historiaa todella paljon,...".
Ajatukseni:
"Olento katsoo minuun ja jähmetyn. Sen silmät ovat vanhat, todella vanhat. Nuo silmät ovat nähneet paljon,...".
Eli toistat ensimmäisellä novellin rivillä olento - sanaa kolmesti, joten muutin hieman. Lisäksi sitten - sana kuuluu lähtökohtaisesti ala-asteen ainekirjoitukseen :D Kun kirjoitat vain tapahtumia, niin lukija kyllä ymmärtää niiden tapahtuvan kronologisessa järjestyksessä, eli sitten - sanaa ei tarvita. Jos jokin tapahtuma onkin tapahtunut hetkeä aikaisemmin, rinnan kertomasi kanssa, niin se täytyy mainita. Sama kuin se, että jos joku on nähnyt paljon, niin ilman muuta se on historiaa. Jos olisi nähnyt paljon tulevaa, niin se on taas kertomisen arvoinen juttu. Lukija ei ole tyhmä.
Ja unohda nuo kaksoispisteet.
Tuo todella - sana on myös täytesana, jota tarvitsee harvoin (todella harvoin :D ). Mikä ero on harvoin ja todella harvoin? Onko se vuosi? Kaksi vuotta? Neljä vuotta? Kolme minuuttia? Tai mikä ero on väsyneillä silmillä ja todella väsyneillä silmillä? Onko silmäpussien värisävyn ero montakin astetta?
Koetan sanoa, että täytesanat tekevät liiallisen dramaattista lukemisesta. Jos jokin asia on todella jotain, niin se täytyy olla kuvailtavista. Esimerkiksi todella suuri voidaan kuvailla niin, että jokin on vaikka valaan kokoinen. Sitä ei voi kirjoittaa, että todella suuri kala, sillä se ei vain kerro lukijalle mitään, eli todella suuri kala ei anna kuvaa valaasta.
Ilmaisusta.
"Pian edessäni seisovat kaksi lyhyt turkkista jalkaa, josta lähtee pitkät, kynnelliset varpaat.".
Ajatukseni:
"Näen edessäni lyhyt turkkiset jalat, joiden pitkät kynnet raapivat maata.".
Eli jalat eivät seiso missään, olento voi seistä. Voidaan myös olettaa, että jos on kynnet, niin ne lähtevät varpaista, jotka taas lähtevät jaloista. Ei tuota tarvitse lukijalle kertoa, sillä muutoin joutuisit kertoa, että jalat lähtevät torsosta. Eli lukija ei ole tyhmä.
Kirjoita mahdollisimman yksinkertaisesti ja selkeästi, älä hienostele tai koeta ammentaa omaa visiotasi lukijalle.
Annan esimerkin.
"Nuo silmät, jotka katsovat minua eivät ole todellakaan uhkaavat, mutta ne eivät ole lempeätkään.. Ne ovat neutraalit, jokseenkin ystävälliset ja todella väsyneet.".
Ajatukseni:
"Nuo silmät eivät ole uhkaavat vaan ystävälliset ja väsyneet.".
Liiallinen selittely syö tarinan tunnelmaa ja tekee kerronnasta hidasta ja puurouttaa sen.
Ja unohda nuo kaksoispisteet..
"Cyrilin ääni sanoo takaani.".
Cyril sanoo, ei ääni.
"Cyril sanoo takanani.".
Asioita.
""MISSÄ HÄN ON?!" kuuluu vihainen huuto ja askelia, jotka etenevät isoin harppauksin.".
Miksi caps lock? Näyttää epäammattimaiselta. Jos sitä ei pysty kuvailemaan, sitä ei tarvitse kuvailla. Ajatukseni:
""Missä hän on?" kuuluu vihainen huuto ja askelia, jotka etenevät harppauksin.".
Muutin tuota hieman. Poistin myös tuon isoin - sanan, joka olisi voinut olla pitkin - sana, mutta kenties kuitenkin tarpeeton.
Mielestäni dialogi on parasta ja kuvailu (kerronta) heikointa kirjoittamisessasi. Koetat kuvailla tilanteita liian monimutkaisesti. Dialogi puolestaan on selkeää, uskottavaa ja suoraviivaista.
Keskity kirjoittamaan yksinkertaisesti.
Kiitos!
1043 kohdetta - näytetään 301 - 310 | « 1 ... 28 29 30 31 32 33 ... 34 105 » |