 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Memockend!
Tuo, että lataat nopeaan tahtiin kaksi tekstiä on sikäli harmillista, että jos odottaisit tekstiin palautetta, niin voisit muokata seuraavaa osiota, jotta samat virheet eivät toistu.
Tässä osassa ei juoni hirveästi edennyt, mutta annoit mukavia täkyjä, kuten arpien muodostuminen!
Yleisesti tekstin sujuvuudesta sekä täytesanoista.
"Sitten olento katsoo minuun ja jähmetyn. Olennon silmät ovat vanhat.. Todella vanhat. Ne ovat nähneet historiaa todella paljon,...".
Ajatukseni:
"Olento katsoo minuun ja jähmetyn. Sen silmät ovat vanhat, todella vanhat. Nuo silmät ovat nähneet paljon,...".
Eli toistat ensimmäisellä novellin rivillä olento - sanaa kolmesti, joten muutin hieman. Lisäksi sitten - sana kuuluu lähtökohtaisesti ala-asteen ainekirjoitukseen :D Kun kirjoitat vain tapahtumia, niin lukija kyllä ymmärtää niiden tapahtuvan kronologisessa järjestyksessä, eli sitten - sanaa ei tarvita. Jos jokin tapahtuma onkin tapahtunut hetkeä aikaisemmin, rinnan kertomasi kanssa, niin se täytyy mainita. Sama kuin se, että jos joku on nähnyt paljon, niin ilman muuta se on historiaa. Jos olisi nähnyt paljon tulevaa, niin se on taas kertomisen arvoinen juttu. Lukija ei ole tyhmä.
Ja unohda nuo kaksoispisteet.
Tuo todella - sana on myös täytesana, jota tarvitsee harvoin (todella harvoin :D ). Mikä ero on harvoin ja todella harvoin? Onko se vuosi? Kaksi vuotta? Neljä vuotta? Kolme minuuttia? Tai mikä ero on väsyneillä silmillä ja todella väsyneillä silmillä? Onko silmäpussien värisävyn ero montakin astetta?
Koetan sanoa, että täytesanat tekevät liiallisen dramaattista lukemisesta. Jos jokin asia on todella jotain, niin se täytyy olla kuvailtavista. Esimerkiksi todella suuri voidaan kuvailla niin, että jokin on vaikka valaan kokoinen. Sitä ei voi kirjoittaa, että todella suuri kala, sillä se ei vain kerro lukijalle mitään, eli todella suuri kala ei anna kuvaa valaasta.
Ilmaisusta.
"Pian edessäni seisovat kaksi lyhyt turkkista jalkaa, josta lähtee pitkät, kynnelliset varpaat.".
Ajatukseni:
"Näen edessäni lyhyt turkkiset jalat, joiden pitkät kynnet raapivat maata.".
Eli jalat eivät seiso missään, olento voi seistä. Voidaan myös olettaa, että jos on kynnet, niin ne lähtevät varpaista, jotka taas lähtevät jaloista. Ei tuota tarvitse lukijalle kertoa, sillä muutoin joutuisit kertoa, että jalat lähtevät torsosta. Eli lukija ei ole tyhmä.
Kirjoita mahdollisimman yksinkertaisesti ja selkeästi, älä hienostele tai koeta ammentaa omaa visiotasi lukijalle.
Annan esimerkin.
"Nuo silmät, jotka katsovat minua eivät ole todellakaan uhkaavat, mutta ne eivät ole lempeätkään.. Ne ovat neutraalit, jokseenkin ystävälliset ja todella väsyneet.".
Ajatukseni:
"Nuo silmät eivät ole uhkaavat vaan ystävälliset ja väsyneet.".
Liiallinen selittely syö tarinan tunnelmaa ja tekee kerronnasta hidasta ja puurouttaa sen.
Ja unohda nuo kaksoispisteet..
"Cyrilin ääni sanoo takaani.".
Cyril sanoo, ei ääni.
"Cyril sanoo takanani.".
Asioita.
""MISSÄ HÄN ON?!" kuuluu vihainen huuto ja askelia, jotka etenevät isoin harppauksin.".
Miksi caps lock? Näyttää epäammattimaiselta. Jos sitä ei pysty kuvailemaan, sitä ei tarvitse kuvailla. Ajatukseni:
""Missä hän on?" kuuluu vihainen huuto ja askelia, jotka etenevät harppauksin.".
Muutin tuota hieman. Poistin myös tuon isoin - sanan, joka olisi voinut olla pitkin - sana, mutta kenties kuitenkin tarpeeton.
Mielestäni dialogi on parasta ja kuvailu (kerronta) heikointa kirjoittamisessasi. Koetat kuvailla tilanteita liian monimutkaisesti. Dialogi puolestaan on selkeää, uskottavaa ja suoraviivaista.
Keskity kirjoittamaan yksinkertaisesti.
Kiitos!
