Arvostelut käyttäjältä iBOB

Idea on ihan ok joskin ehkä vähän kliseehtävä, mutta toteutus kaipaisi hiomista. Kerronta tuntuu puisevalta ja töksähtelevältä. Tämä johtuu pääosin siitä että tarina koostuu lähes kokonaan vain yhden lauseen virkkeistä, ja ne ovat lähinnä pinnallista selostamista siitä mitä tapahtuu tai jotain perusominaisuuksien kuvaamista. Toisin sanoen, ympäristön, hahmojen ja tapahtumien kuvaaminen on melko köyhää. Kerrontaa monipuolistaisi ja elävöittäisi useammista lauseista koostuvien virkkeiden käyttö

esim. Meri myrskysi heidän tultuaan sinne. Tuuli oli voimakas. Agnes löysi maasta kepin. Hän poimi sen ylös. Sen kärjellä hän piirsi hiekkaan ympyrän.
----> Heidän tullessaan sinne, tuuli oli voimakas ja meri myrskysi. Agnes poimi maasta löytämänsä kepin ja piirsi sillä hiekkaan ympyrän.

Tarinan tyyli on aika mystillistä ja kryptistä. Melkein kuin jotenkin runonomaista. Sinänsä ihan mielenkiintoinen kaikkine symboliikkamaisine kuvailuineen, mutta en vain millään saa juonen päästä kiinni.
Tarina on polveileva ja häilyvän utuinen kuin juopuneen runoilijan painajaisuni. Se kuulostaa hienolta, mutta minua häiritsee etten saa oikein kiinni Enteen, Raman tai juuri minkään muunkaan todellisesta konkreettisesta olemuksesta.

Tarina saa aika omaperäisen, hieman jopa oudohkon käänteen. Yhtä asiaa vieroksun tässä. Ihminen joka on niin kännissä, että saa moisen kuningasidean naamioitua pandaksi ja mennä häkkiin oikeiden villieläinten kanssa ja vieläpä yrittää tarjota eläimelle viinaa, ei kyllä ole siinä kunnossa että pystyisi uimaan puoltaa tuntia edes surffilaudan kanssa. Väittäisin että ison pandapuvun kanssa laudalla pysyminen tuottaisi vaikeuksia ihan selväpäisellekin kaverille. Mielenkiintoinen tämä pandayllätysidea silti on, en olisi osannut odottaa, mutta oudohkolta se hieman vaikuttaa. Sitten tarinan ulkoasusta:
Älä turhaan säästele hän-pronominia. Paikoin Heikin nimeä hoetaan niin paljon, että se alkaa vilistä silmissä. Sitten taas siitä julkaisua edeltävän tarkistamisen merkityksestä ja aivopierulauseista: "Heikki avasi karvan piilottaman vetoketjun ja astui sisälle Ouluun". Siis Ouluun? Miten näin pääsi käymään?

Tarinan haikea ja surullinen tunnelma on luotu hyvin taitavasti. Lopullisuuden tuntu on pysäyttävä. Ei mitään valittamista, lähinnä vain mielenkiinnosta olisi ollut kiva jos päähenkilön poikakaverista olisi saanut vähän enemmän informaatiota ja lisäksi sen olisin halunnut tietää mihin tarkkaanottaen perhe muuttaa. Austraaliaanko? Ja mitä isä tekee työkseen? Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä tarina

Tämä lähtee jännittävästi liikkeelle ja jättää sopivan koukun tarpeelle odottaa jatkoa, jossa paketin salaisuus paljastuu. Juoni vaikuttaa lupaavalta, mutta kirjoitusvirheet hyppäävät silmille. Esimerkiksi sanoja liimautuu hullunkurisesti yhteen kun välilyöntejä jää uupumaan. Tämä olisi ollut syytä tarkistaa vielä huolella, niin ei olisi livahtanut mukaan "kolmeseiniä" tai tällaista aivopierulausetta kuin, "Sitten Igor sijainti pakettinsa pandan ja käteen väliin pakettinsa..."

Jos oikein tulkitsin, niin kyseinen kuolemansynti lienee ylpeys. Hyviä ja eläväisiä kielikuvia. Etenkin runon loppu tuntuu viestivän mainion visuaalisesti terveen ja epäterveen itsetunnon välisestä kapeasta rajasta.

Kaunis runo:) Muista kuitenkin tarkistaa aina tekstit ja korjata kirjoitusvirheet, sillä niitä tähän on pesiytynyt vähän liiaksi asti.

Hei!
Luin nämä molemmat osat ja tarina oli ihan mielenkiintoinen. Itse punaisen kiven rooli jäi vähän kapeaksi, mutta kenties tähän saisi vielä jatkoa, jossa sen merkitystä vähän avattaisiin lisää. Kerronnasta en itsessään keksi valittamista, mutta kieliopista on pakko niuhottaa. Tunnut taivuttavan joitakin sanoja ikään kuin puhekielisesti, mikä pistää silmään. Tällaiset muodot toimivat lähinnä joissakin tapauksissa vuorosanoissa.
Esim.
Väärin Oikein
..ne on lasten tekemiä.. ...ne ovat..
..ne kuuluu perusluokasta.. ...ne kuuluvat...
..miehen silmät lasittui.. ...silmät lasittuivat..

Sitten vielä toinen juttu. Tarinassa aikamuoto vaihtuu yllättäen nykyhetken(preesenssin) ja menneen ajan(imperfektin) välillä, mikä on hieman hämmentävää. Muu tarina näyttää olevan preesenssissä ja viimeinen kappale onkin yllättäen imperfektissä. En sitten tiedä voiko sitä pistää taiteellisen vapauden piikkiin.

Kuitenkin. Pääpointtini oli se, että vähän kun paneudut kielioppiin niin tarinoistasi tulee hyviä kokonaisuuksia.

Tämä kuvaa mukavan eläväisesti yhteisön yksilölle asettamia sopeutumispaineita

Mielenkiintoisia ja eläväisiä kielikuvia. Hyvä siitä huolimatta, että en löytänyt yhtenäistä punaista lankaa mikäli tässä sellainen edes oli.