Arvostelut käyttäjältä Naispaholainen

Arvoituksellinen tarina jatkuu ja valottaa sitä, miten hankalaa kertojaminä Isran on elää vailla muistoja menneisyydestä. Hän kykenee oppimaan uutta, mutta miten kauan opittu pysyy hänen mielessään?
Vähän hämmentävä kohta on se, jossa kerrotaan Zuren saaneen uteliaisuutensa vuoksi "paljon lyijyä naamaansa". Ymmärsin, että utelias on häädetty sivummalle kynällä tökkien - mutta eikö moisesta toinen opi?

Tämä on jännittävä tarina, josta päähenkilön kokema vieraus välittyy selvästi. Jonkin verran on mielestäni tiivistämisen varaa, ja jotkin sanonnat - kuten ´harmain aavistus` - ovat kuluneita, ja ne voisi korvata muuntyyppisin ilmaisuin. Tunnelma on tärkeä, ja sen luomiseen kirjoittaja on pystynyt hyvin.

Kirjoitit kivasti humoristisen tarinan, jonka kieli on sujuvaa ja värikästä. Alkua lukiessani kiinnitin huomiota siihen, että käytössä olivat vielä kuvaputket. Tuskinpa noin futuristessa ympäristössä enää käytetään kotitelevisioistakin jo kadonnutta teknologiaa - ja jos käytetään, niin seikka pitäisi selittää. Tällaiseen hauskaan juttuun kuvaputkikin toki sujahtaisi mallikkaasti.

Oivaltava runo: muistot eivät näy, mutta siellä ne ovat, kulkijan mukana. Ja mikä vertauskuva: ohuet lasit säilyvät kolhitussa repussa, niin kuin mukavat muistot kantavat elämän vastavirroissa.

Mukava ja soljuva tarina, jonka kaltaisia toki näkee sekä lukien että elokuvia katsellen, mutta joka sittenkin oli uusi. Juonta on melko helppo seurata, ja lukija huomaa, miten päähenkilöistä kerrotaan kappale kappaleelta jotain uutta sen sijaan, että heidän olemuksensa kuvailtaisiin tarkoin jo novellin alussa. Jännitys säilyy.
Huomioni takertui useisiin lauseisiin, jotka eivät olleet oikeita lauseita, ainakaan päälauseita, ja joistain lauseista puuttui predikaatti kokonaan. Paljonhan näin kirjoitetaan, mutta minä en osaa päättää, pidänkö tyylistä vai en...

Onpa kurja paikka tämä Siveä-tähden planeettakunta: orjuutta, väkivaltaa ... ja, oliko siellä naisia lainkaan? Maailma on outo, mutta sinne on mitä ilmeisimmin tuotu tuttu, raadollinen ihmisen elinpiiri. Kiinnostaisi tietää, miten planeettakunta oli löytynyt ja miten se oli päätynyt orjatyövoimin ylläpidetyksi kaivokseksi...
Kielioppiin ja oikeinkirjoitukseen kannattaa myös panostaa. Huomasin niin yhdyssana- kuin pilkkuvirheitäkin. Sisältö on toki tärkein, mutta tällaiset erottuvat virheet antavat tekstistä huolimattoman vaikutelman.
Jatkoa odotellen...

Tavanomainen mutta mukava, helposti luettava runo

Yllättävä loppu lämmittää!

Onpas kerrassaan karmiva tarina, jonka tunnelma välittyy jo kertomusen alusta alkaen. Tämähän on itseään painajaisunta - mikään ei toimi. Lukijaakin alkaa ahdistaa, kurkkua kuristaa. Eikä epälooginen loppu tuo selvyyttä inhan unimaiseen vyyhteen.

Tämä on jännittävästi juonekas tarina, joka ottaa lukijan mukaansa. Mutta huomio nappautuu muutamiin epätarkkuuksiin ja kirjoitusvirheisiin, tosin vain hetkeksi ja saman tien unohtuen. Mutta kirjoittajan kannattaa olla tarkahko myös siitä, miten kirjoittaa. Joskus huolimattomuusvirhe voi muuttaa tarinan luonnetta!