Luku 1
Jack istui hylätyn hippibussin katolla katsellen Siveän (auringon) laskeutumista horisonttiin niinkuin hän on tehnyt jo vuosien ajan löydettyään bussin. Siveä on sinertävä tähti joka näkyi tulivuoren oikealla puolella. Kohta se häviäisi näkyvistä kokonaan.
Jack istui polvet ristissä auton katolla auton keula oikealla puolella. Jackillä oli enää puolituntia aikaa nauttia yksinolosta. Sitten hänet heitetään häkkiin muiden orjien kanssa.
Jackin päivät kuluivat tulivuoren juurella hakkaamassa ja keräämässä magmakiveä.
Siitä saakka kun jotkut tiedemiehet kehittelivät moottorin mikä toimii magmakivellä, tulivuorten juurilla on pidetty orjia jotka keräävät sitä. Jack on yksi heistä.
Hän on asunut tulivuoren juurella häkissä koko elämänsä ajan. Tai ainakin niin kauan kuin hän muistaa. Hänelle on tuttuja hakku ja kottikärry samalla tavalla kuin normaaleille ihmisille on tuttuja tietokone ja laukku.
Tulivuorella ei ole nimeä, mutta tulivuoren viereisen kaupungin nimi on Roeshead. Jack ei ole ikinä käynyt siellä. Orjat eivät saa poistua työmaa alueelta pois.
Heidän häkkinsä ovat kilometrin päässä tulivuoren juurelta ja työmaa alueen ja kaupungin välissä on tarkastusportti jonka takana on vielä viisi kilometriä pelkkää tummanharmaata erämaata.
He olivat tulivuori planeetalla nimeltä Poro. Nimen planeetta on saanut sanonnasta ''paloi poroksi.'' Poro on täynnä tulivuoria. Mitään muuta planeetalta ei sitten voi löytääkkään vaikka kuinka etsisi.
Jokapuolella on tasaisen tummanharmaata silmänkantamattomiin aivan kuin maa olisi palanut joka puolelta niin kuin se olikin aikoinaan. Maa oli jäähtyneen magmakiven ja tuhkan peitossa.
Kaupungin valot näkyivät pieninä pisteinä pohjoisessa ja Jack on haaveillut koko ikänsä pääsevänsä joku päivä käymään siellä. Mutta asiat eivät ikinä muutu tulivuoren juurella.
Jack on jo vuosia odottanut sopivaa tilaisuutta karata paikasta, mutta heitä vahditaan niin tarkasti, että jos hän yrittäisi lähteä menemään hänen peräänsä lähtisi ainakin kaksikymmentä vartijaa. Jack on nähnyt sen pari kertaa.
Karkurit tapettiin seuraavana päivänä, kun he jäivät kiinni.
Jack ei tahtonut ottaa turhia riskejä. Hän odotti kärivällisesti.
Hän otti taskustaan taskukellon. Siinä oli koko kellon takamus täynnä timantteja ja parissa pyörivässä osassa joilla voi säätää aikaa löytyy myös timantit.
Jack oli saanut kellon edesmenneeltä ystävältään. Mies oli kuollut viisikymppisenä ja oli kertonut Jackille, että oli säilyttänyt kelloa siltä varalta jos joku päivä pääsisi pois työmaa alueelta, hän pystyisi viemään kellon koruliikkeeseen ja saada siitä hyvät rahat. Hän ei kuitenkaan ikinä päässyt pois ja nyt kello oli Jackillä.
Kolme vuotta Jack on kantanut kelloa mukanaan. Hänen ystävänsä ei ikinä kertonut miten kellon oli saanut, mutta eipä sillä niin hirveästi väliä ole.
Hän katsoi sitä ja näki, että hänellä oli viisitoista minuuttia aikaa palata häkilleen. Myöhästyjiä rangaistaan ruoskan iskulla jokaista myöhästynyttä minuuttia kohtaan.
Jackillä on selässään jo muutama arpi.
Jack hyppäsi auton katolta alas ja katseli vielä hetken kukkakuvioita. Hän piti väreistä joita ei muualla työmaa alueella näe. Sitten hän lähti kävelemään kohti häkkiään.
Häkki oli kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Maasto on hyvin epätasaista joka puolella, mutta onneksi Jackillä on hyvä kunto. Hän pääsee helposti kiipeämään jyrkänteet ylös ja pääsee juoksuaskelilla mäet alas kaatumatta. Hän tunsi reitin takaisin kuin omat taskunsa ja oli kymmenessä minuutissa istumassa häkissään.
Vartija näppäili häkin oven vieressä olevaan paneeliin numeroita ja kuului kolahdus kun häkin ovi meni lukkoon.
Taas yksi yö häkissä. ''Koska tähän tulee loppu?'' Jack mietti jo miljoonatta kertaa. Hän kävi makaamaan häkin pohjalle. Häkki oli kuution muotoinen, kaksi metriä joka suuntaan. Se oli koti hänelle.
Hän ei ole koskaan nukkunut pehmeällä sängyllä tai käyttänyt oikeaa tyynyä. Hän oli saanut pitää vanhan rikkinäisen paitansa jonka hän sai taiteltua tyynyksi. Suurimmalla osasta orjia ei ollut sitäkään vähää. He nukkuivat pää kovalla maalla.
Jack alkoi käydä nukkumaan. Mikään ei taaskaan ollut erilaista. Samat rutiinit päivästä ja kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Mutta silti Jack ei lakannut haaveilemasta. Sitä hän ei ikinä lopettaisi ja niillä ajatuksilla hän vaipui uniin.
Oli aamu herätyksen aika. Kova ääninen torven ääni soi kaiuttimista. Se särki korvia sillä kaiutin oli Jackin häkin vieressä vain metrin päässä.
Hän nousi seisomaan ja venytteli käsiään selän taakse. Sitten vartija saapui hänen häkilleen ja näpytteli taas numerokoodin paneeliin ja lukko kolahti auki.
Astuttuaan ulos häkistä Jack katsoi vasemmalle puolelle ja sitten oikealle puolelle. Hän näki vasemmalla puolella kuusikymmentä orjaa astumassa ulos häkeistään ja oikealla puolella neljäkymmentä orjaa. Heitä oli yhteensä sata tulivuoren pohjoispuolella. Etelässä, lännessä ja idässä oli myös jokaisessa suunnassa sata orjaa. Eli yhteensä neljäsataa yhden tulivuoren kimpussa.
Heidän häkkinsä olivat kahdenkymmenen senttimetrin päässä toisistaan tiiviissä rivissä.
Jack oli onnellinen siitä, että hän oli pohjoispuolella. Pohjoispuolelta oli lyhin matka tarkastusportille ja kaupunkiin. Jos lähtö tulisi niin pohjoisesta ei ole niin pitkä matka pois.
Mutta Jack ei odottanut saavansa tilaisuutta vielä moneen vuoteen, jos hän edes ikinä sellaista saisi.
Jack lähti muiden orjien tavoin kohti suurta kasaa. Kasassa oli sata hakkua. Ne olivat kaikki jo monta kymmentä vuotta vanhoja, mutta toimivat vielä. Kasan vierellä seisoi vartija joka tarkasti, että joka ikinen hakku hävisi kasasta.
Vartijalla oli käsissään rynnäkkökivääri. Siitä on jo kuulemma montakymmentä vuotta kun vartijat ovat viimeksi niitä joutuneet käyttämään. Kauan ennen Jackin aikaa.
Lisäksi vartijalla oli pistooli vyöllään, pippurisuihke ja savukranaatti.
Kukaan ei ikinä pistänyt vartijoille vastaan. He olivat julmia. Yksi väärä sana ja saat ruoskasta.
Hakun otettuaan Jack käveli kahdensadan metrin päähän missä odottivat kottikärryt. Nekin olivat jo ikivanhoja ja ainoat mitkä niistä oli vaihdettu oli renkaat.
Sitten hän työnsi kärryt melkein kilometrin matkan tulivuoren juurelle ja lähti kiipeämään rinnettä ylös. Etsi kohdan missä ei ollut vielä ketään ja alkoi hakkaamaan magmakiveä maasta.
Ilmeisesti magmakivessä oli mineraaleja jotka sopivat tietynlaisiin moottoreihin, kun kivi sulatetaan. Jack ei ole ikinä edes yrittänyt ymmärtää miten se toimii. Miten moottori voi kestää sulaa kiveä?
Siveä porotti taivaalla, mutta nyt se jäi tulivuoren taakse ja Jack ei nähnyt sitä. Hän työskenteli tulivuoren varjo puolella pohjoisessa.
Jopa silloin kun ei ollut pilvistä taivas oli harmaa. Jack oli kuullut, että joillain planeetoilla taivas saattoi olla vihreä tai sininen, punainen tai keltainen. Jack toivoi hartaasti näkevänsä joskus jotain muutakin kuin pelkkää harmaata.
Hän hakkasi ja hakkasi paloja irti maasta ja heitteli niitä kottikärryyn. Puolituntia ja kärry oli täysi. Sitten hän lähti kärryjen kanssa alas takaisin vuoren juurelle missä odotti rekka jonka lavalle magmakivet heitetään. Lastaus onnistui siten, että kärryt työnnetään vaneerista tehdyn rampin päälle ja pudotetaan rampin päältä rekan lavalle. Kärryjen työntö rampin päälle vaatii voimaa ja ei ole mikään ihme, että Jack oli hyvässä kunnossa. Hän on tehnyt raskasta työtä pienestä pojasta lähtien.
Jack joutui odottamaan pari minuuttia, kun hänen edellään oli noin kaksitoista vuotiaalta näyttävä pieni rääpäle jolla oli vaikeuksia saada kottikärry rampin päälle. Lopulta pieni poika sai kaadettua kivet lavalle ja oli Jackin vuoro. Jackiltä se onnistui leikiten.
Sen jälkeen hän palasi takaisin kohtaan missä äsken oli ollut hakkaamassa kiveä irti maasta.
Hän ei puhunut kenenkään muun orjan kanssa ikinä mitään. Muut orjat valittavat kuinka rankkaa ja kuinka perseestä heidän elämänsä oli. Jack ei jaksanut valittaa asioista joille hän ei voinut mitään. Asiat olivat miten olivat.
Ainut jonka kanssa hän oli puhunut oli ollut mies jolta hän oli saanut taskukellon. Mies oli ollut toiveikas niin kuin Jack oli myös.
Taas yksi kärryllinen täynnä ja taas yksi lastillinen kiveä rekan kyytiin. Muutaman tunnin päästä vaihtui rekka. Ei mennyt kauaa kun sata orjaa sai rekan täyteen kiveä.
Tätä jatkui iltaan saakka. He aloittivat kello seitsemän aamulla ja lopettivat seitsemältä illalla. Sitten heillä on tunti omaa aikaa jonka he voivat käyttää jutellen tai niin kuin Jackin tapauksessa istumalla yksin hylätyn auton katolla katsellen Siveän laskeutumista.
Rankan työpäivän jälkeen uni tulee melkein samantien häkkien ovien mentyä lukkoon.
Mutta tänä iltana puoli seitsemän jotain tapahtui. Maa alkoi täristä. Aluksi vain vähän, mutta hetken päästä lujemmin.
Jack lopetti kiven hakkaamisen ja katseli ympärilleen. Kaikki olivat lopettaneet työnteon ja vartijat alkoivat lähestyä orjia käskemällä heitä jatkamaan.
Maan tärinä loppui ja kaikki jatkoivat hommiaan. Pelkkä pieni maanjäristys.
Jack pyyhki hikeä otsaltaan ja löi kerran, löi toisen kerran ja löi vielä kolmannen kerran, kun maa tärähti niin lujaa, että sata orjaa ja viisikymmentä vartijaa meinasivat kaatua.
Oliko nyt Jackin tilaisuus? Maa ei ollut ikinä ennen tärähtänyt noin lujaa Jackin aikana. Hän aavisteli mitä tulee tapahtumaan. Hän katsoi ylös korkealle tulivuoren huipulle ja näki sieltä lentävän jotain oranssia. Laavaa.
Tulivuori ei ollut purkautunut moneen sataan vuoteen. Eivätkö vuorta tutkineet tutkijat olleet huomanneet, että se purkautuu lähiaikoina vai eikö heitä vain kiinnostanut orjien kohtalo. Mutta sitten Jack näki vartijan lähtevän juoksuun.
Ei.
Kyllä tiedemiehet olisivat varoittaneet vartijoita ja vartijat eivät olisi tulleet vuoren juurelle jos olisivat tienneet, että se purkautuu.
Jack tiputti hakkunsa ja katsoi lumoutuneena kuinka laavaa lensi korkealle ilmaan ja tippui sitten alaspäin. Silloin Jack havahtui. Laava tuli alaspäin ja hän oli aivan tulivuoren juurella. Ei. Hän oli sen rinteellä.
Jack kääntyi ympäri. Ehtisikö hän juosta? Hän ei tiennyt kuinka nopeasti laava liikkui. Ehkä liian nopeasti. Sitten hän näki rekan. Hän voisi varastaa sen ja ehkä hän pääsisi tarkastusportinkin läpi rekan avulla nyt kun tulivuoren juurella on sekasorto.
Jack juoksi rekkaa kohti ja oli sen ovella parissa minuutissa. Hän avasi sen oven ja yritti ängetä sen sisään, mutta kuskin paikalla istui lihava mies. Hän söi juuri jotain, Jack ei katsonut mitä vaan hän tarrasi miestä kädestä kiinni ja veti ovesta ulos.
Ennen kuin mies ehti nousta ylös Jack istui jo kuskin paikalla ja laittoi oven lukkoon niin, että mies ei pääse takaisin sisään.
Olisiko hänen pitänyt pelastaa mies? Mies oli vain rekkakuski. Ei vartija. Jack oli avaamassa oven lukkoa, kun mies lähtikin juoksemaan pois päin vuoren juurelta. Jack katsoi sivupeilistä ja näki laavan valuvan jo sadan metrin päässä rekan lavan perästä.
Jack tarrasi avaimesta kiinni joka oli virtalukossa ja käynnisti rekan. Sitten hän katsoi vaihdekeppiä. ''Jes'' Hän ajatteli. Rekka oli automaatti vaihteinen. Hän olisi ollut kusessa jos se olisi ollut manuaalinen, sillä Jack ei ole ikinä ajanut autoa.
Hän painoi kaasun pohjaan ja lähti ajamaan tarkastusporttia kohti. Laava oli ollut vain kymmenen metrin päässä rekasta, kun Jack lähti ajamaan sitä karkuun. ''Se oli lähellä'' Jack ajatteli.
Luku 2
Jack ajoi niin kovaa kuin pystyi. Helppoa se ei ollut sillä hänen edessään juoksenteli liikaa orjia ja vartijoita. Orjia Jack väisteli, mutta jos hänen edessään oli vartija hän ei vaivautunut kiertämään sivusta.
Hän pääsi hyvän matkan päähän laavasta vaikka ei voinutkaan ajaa täydellä vauhdilla.
Hän huokaisi helpotuksesta nähdessään laavan monen sadan metrin päässä takanaan. Äsken hän oli ollut aivan sen edessä ja se oli melkein puhkaissut rekan takarenkaat.
Jack katsoi pelkääjän paikalle ja näki aukinaisen laatikon täynnä muffinsseja.
Hän ei ole ikinä syönyt mitään niin yleellistä, mutta hän oli siitä iloinen. Muuten hän olisi yhtä valtava kuin rekkakuskikin oli ollut ja hänellä ei olisi mitään mahdollisuuksia päästä karkuun.
Hän ajoi häkkien ohi. Hän mietti valuisiko laava niin pitkälle, että se tuhoaisi häkitkin. Hän mietti myös kuinka moni orja oli ollut tarpeeksi nopea ja päässyt laavaa karkuun.
Aika moni. Muutkin orjat olivat yhtä hyvässä kunnossa kuin Jack oli.
Hän saapui rekka jonoon. Jono oli pitkä. Hänen edessään oli ainakin kymmenen rekkaa. Jokainen niistä tarkastettiin ja jono liikkui hitaasti.
Rekka jonon vieressä oli kävelijäiden portti. Siellä tungeksi valtava määrä ihmisiä. Työntekijöitä, vartijoita ja orjia. Orjat eivät saisi poistua tälläisenäkään hetkenä työmaalta, mutta kävelijöitä oli niin paljon, että viisi vartijaa eivät voineet tarkastaa kaikkia joten muutama onnekas orja pääsi livahtamaan portin läpi.
Portin luona oli metallinpaljastin ja viisi vartijaa jotka tutkivat käsin kolmekymmentä senttimetriä pitkillä koneilla kävelijöitä.
Työntekijöillä ja orjilla oli sirut asennettu käteen ja paljastimet ottavat niistä signaalin kertoen vartijoille keillä on lupa poistua alueelta.
Mutta tungos oli valtava ja vartijat onnistuivat tutkimaan vain yhden kymmenestä.
Jack päätti koettaa onneaan kävelijöiden mukana. Rekan kanssa hänellä ei olisi mitään mahdollisuutta sillä ne tutkitaan kaikki.
Hän siis hyppäsi rekan kyydistä ja käveli kävelijöiden tungokseen. Hän änkeytyi ihmismassan keskelle ja antoi toisten työntää häntä eteenpäin.
Hän oli vain viiden metrin päässä metallinpaljastimesta.
Jack oli jännittynyt, mutta samaan aikaan innoissaan. Hänellä ei ikinä ennen ole ollut tälläistä tilaisuutta paeta.
Väkijoukko työnsi häntä eteenpäin ja hän näki, että jokaisella vartijalla oli juuri joku jota tutkia, kun hän astui paljastimen läpi.
Kuului korviavihlova piippaus ja Jackin mahassa muljahti. ''Ei voi olla totta'' Hän ajatteli. Hän oli unohtanut taskukellonsa.
Häntä lähimmäisenä ollut vartija huomasi piippauksen ja nappasi Jackia hihasta ja veti syrjemmälle.
Vartija tunnisti hänet samantien orjaksi. ''Mihinkäs sinä luulet meneväsi? Takaisin työmaalle.'' Vartija sanoi. ''Mutta ensin tyhjennät taskusi.''
''Ei se minun kohdalla piipannut.'' Jack yritti, mutta vartija oli nähnyt sen olleen Jack.
''Älä valehtele poika. Saat tämän kerran anteeksi, mutta jos vielä joskus näen sinut täällä portilla saat kuolla.'' Vartija sanoi. Jack uskoi sen, mutta ei ollut aikeissa mennä takaisin.
Hän yritti lähtä juoksemaan, mutta vartija nappasi häntä hauiksen kohdasta kiinni ja pysäytti hänet. Vartija oli kovakourainen. ''Tuosta hyvästä viisi ruoskan iskua.''
Jack veti vapaan kätensä taakse ja löi kaikilla voimilla. Vartija ei ollut odottanut sitä. Nyrkki kolahti suoraan vartijan ohimoon ja häneltä lähti taju.
Jackin epäonneksi kolme muuta vartijaa näki tämän ja he lähtivät kävelemään kohti Jackiä.
Jack huomasi heidät ja lähti juoksuun. Hän juoksi minkä jaloista lähti. Hän juoksi satametriä ja kun hän katsoi taakse, vartijat pysyivät hänen perässään. Jackin olisi keksittävä joku keino miten hän saa karistettua vartijat.
Hän keksi mennä oikealla puolella olevaan epätasaiseen maastoon. Tasaisella vartijat olivat yhtä nopeita kuin hänkin, mutta epätasaisella maalla Jack oli liikkunut vartijoita enemmän joten hän oli ketterämpi.
Hän kiipesi jyrkänteen päälle ja tasapainoili juostessaan kapealla reunalla. Vartijat olivat hänen perässään. Jack juoksi eteenpäin ja jyrkänteen reuna nousi vain ylemmäs ja ylemmäs. Nyt he olivat ainakin seitsemän metrin korkeudella. Vasemmalla puolella maa lähti jyrkästi alaspäin ja oikealla puolella oli tikkusuora pudotus.
Vasemmalle jos tippuu murtuu luultavasti muutama paikka ja jos oikealle tippuu lähtee henki.
Jackillä oli hyvä tasapaino. Hän kääntyi juuri parahiksi katsomaan taakseen, kun hän näki keskimmäisen vartijan kaatuvan ja putoavan vasemmalle. Hän ei enää lähtisi Jackin perään murrettuaan luita. Enää kaksi vartijaa hänen kimpussaan.
Hän jatkoi juoksemista ja nyt jyrkänne lähti alaspäin. Hän hyppi sen ketterästi alas kunnes se taas tasoittui. Hän oli kuulevinaan häntä lähinnä olevan vartijat kompastuvan ja putoavan jyrkänteeltä alas.
Jack oli ollut oikeassa. Hän oli ketterämpi kuin vartijat, mutta vielä yksi sinnitteli hänen perässään.
Jack juoksi tasaista reunaa eteenpäin, kunnes se alkoi taas laskeutua. Kohta jyrkänne oli vain kaksimetriä korkea. Vartija juoksi kahdenkymmenen metrin päässä hänen takanaan.
Jack näki, että jyrkänne päättyy kohta yllättäen. Hän yritti pysähtyä, mutta hänen jalkansa liukuivat reunan yli. Hän kääntyi ilmassa ympäri ja sai käsillä kiinni jyrkänteen päädyn reunasta. Hän jäi siihen roikkumaan ja pudottautui alas.
Hän odotti kyykyssä vartijaa pudotuksen alla ja kun vartija hyppäsi jyrkänteeltä alas hän hyppäsi Jackin yli. Nyt Jack oli vartijan takana ja hän otti vartijan kiinni. Nappasi pistoolin hänen vyöltään ja painoi sen piipun vartijan selkään. ''Älä liiku tai ammun.''
Vartija pysähtyi ja pysyi paikoillaan.
Jack oli voittanut.
Hän ei tappanut vartijaa sillä hän tarvitsi häntä vielä. Jackillä ei ollut rahaa joten vartija maksaa heidät hotelliin. Vartija oli nyt hänen panttivankinsa.
Onni onnettomuudessa. Jos vartijat eivät olisi lähteneet hänen peräänsä Jack ei olisi saanut panttivankia joka maksaa.
''Luuletko tosiaan pääseväsi karkuun?'' Vartija kysyi.
''Ole hiljaa tai ammun selkärankasi poikki.'' Jack sanoi ja painoi piippua lujemmin vasten vartijan selkään. ''Liikettä niveliin. Saat viedä minut lähimpään hotelliin.'' Vartija ei sanonut enää mitään.
He kävelivät nyt tasaisella maalla. Näin kaukana portista ei ollut enää vartijoita. Jack ei ollut ikinä ennen käynyt näin kaukana portista. He olivat juosseet kilometrin päähän tarkastusportista ja jäljellä oli neljä kilometriä erämaata lähimpään rakennukseen Roesheadin kaupungin rajalla.
Kaupungin valot olivat aluksi pieniä, mutta suurenivat mitä lähemmäs kaupunkia he saapuivat.
Jack oli valpas ja vahti koko ajan vartijaa, että hän ei yritä mitään. Molemmat olivat hiljaa.
Käveltyään jonkin aikaa Jack näki ensimmäisen rakennuksen kaupungin rajalla. Se oli rähjäinen ja näytti yksinäiseltä. Se oli tummanharmaa niinkuin maastokin sen ympärillä. Valoja talossa ei ollut ja he ohittivat sen nopeasti. Sen takana oli lisää rähjäisiä tummanharmaita taloja. Mitä pidemmälle he kävelivät sitä korkeammiksi ne muuttuivat.
Ensin ne olivat yksikerroksisia omakotitaloja tai rivitaloja, sitten kaksikerroksisia ja sitten kolmekerroksisia. Muutaman kilometrin päässä Jack näki niin korkeita rakennuksia, että hän ei enää pystynyt laskemaan kuinka monta kerrosta niissä oli. Neljäkymmentä, viisikymmentä? Ne olivat jo aivan kaupungin keskustassa.
Mutta he eivät olleet menossa keskustaan. He olivat menossa lähimpään hotelliin joka oli kilometrin päässä ensimmäisestä talosta jonka he ohittivat.
Hotelli oli neljäkerroksinen tummanharmaa rähjäinen rakennus joka näytti olevan romahtamis pisteessä.
Sen oven yläpuolella oli neonkyltti jossa luki ''hotelli.'' Se oli ainut ehjän ja puhtaan näköinen osa koko taloa.
''Sinä maksat.'' Jack sanoi. ''Yksi huone kahdella sängyllä.''
''Selvä.''
''Ja muista vaikka aseeni ei ole näkyvillä en pelkää ottaa sitä pois taskusta.''
''Ymmärrän.'' Vartija sanoi ja käveli hotellin ovelle.
He astuivat hotellin ovesta sisään ja siellä oli tunkkainen haju. Varmaan homeessa koko rötiskö.
Asiakkaita oli vain kaksi istumassa pöydän ääressä ulko oven vasemmalla puolella ja oikealla puolella olevat pöydät olivat tyhjiä. Suoraan ovesta eteenpäin oli tiski jonka takana oli vanha nainen tummissa vaatteissa. Eikö tältä planeetalta löydy muuta väriä kuin neonkyltit?
Myös asiakkaat olivat pukeutuneet tummiin vaatteisiin ja he joivat likaisen näköisistä tuopeista ilmeisesti kaljaa.
Jack tönäisi vartijan liikkeelle sillä hän oli pysähtynyt katselemaan hotellia halveksuva ilme naamallaan.
''Yksi huone kaksi sänkyä'' vartija sanoi päästyään tiskin luokse. Vanha nainen kääntyi tiskin takana ympäri ottamaan avaimen takana olevasta lokerikosta.
''Oletko napannut karkulaisen?'' Nainen kysyi vartijalta. Vartija ei vastannut ja hän oli liian pitkään hiljaa joten Jack vastasi hänen puolestaan.
''Jotain sen tapaista.'' Ja hän yritti näyttää syylliseltä.
Nainen ojensi avaimen vartijalle, joka oli vieläkin hiljaa. Jack mietti, että ei voisi epäilyttävämpi olla, mutta onneksi nainen tiesi, että vartijat eivät ole maailman ystävällisimpiä ihmisiä.
Jack joutui tönäisemään huomaamatta vartijaa uudestaan jotta tämä älyäisi mennä rappusille tiskin vasemmalla puolella. Lopulta vartija käveli pimeään portaikkoon ja käveli ne ylös.
He saivat huoneen toisesta kerroksesta ja se oli yläkerran pitkän käytävän päädyssä.
Huone oli saastainen ja pieni. Sängyt olivat vain kolmenkymmenen senttimetrin päässä toisistaan ja täyttivät puolet huoneesta. Sänkyjen välissä oli matala pölyinen yöpöytä.
Toisella puolella huonetta oli ikivanha antiikkinen telkkari joka oli päällä ja jonka kuva väreili.
Vartija meni istumaan telkkarin vieressä olevalle nojatuolille. ''Mitä luulet hyötyväsi minun kidnappauksesta?'' Vartija kysyi.
''Hyödyin jo sen, että maksoit minut hotelliin sisään.'' Jack vastasi. ''Ja ole hiljaa tai ammun sinut.''
Jack katsoi ohjelmaa joka telkkarissa näkyi. Sieltä tuli suorat uutiset tulivuorelta. Kuvassa näkyi kuinka laavaa lensi korkeuksiin ja kuinka laava valui vuoren rinnettä alaspäin imaisten sieltä täältä orjia ja vartijoita.
Muut työläiset olivat kauempana portin läheisyydessä joten heitä ei menehtynyt yhtään. Pelkästään orjat ja vartijat saivat surmansa.
''Ei mene kauan, kun muut lähtevät etsimään minua ja he kyllä löytävät minut.'' Vartija sanoi.
''Ole hiljaa. Et saa minua peloteltua.''
''En yritä pelotella kerron vain faktoja. Tämä sinun pako yrityksesi on turha. Sinulla ei ole rahaa et mitenkään pääse pois Roesheadista.''
''Minulla on keinoni.'' Jack sanoi ja puristi taskukelloa taskussaan. Hän oli innoissaan. Aika oli vihdoinkin koittanut. Hänen ei tarvitse enää mennää häkkiin yöksi. Hän saisi taskukellosta hyvät rahat millä hän pääsisi pois tältä kirotulta planeetalta.
Häntä jahdattiin nyt, mutta parempi sekin kuin elämä orjana. Jack kyllä keksisi keinon päästä lopullisesti karkuun.
Hän tarvitsisi apulaisia. Hän ei osannut lentää avaruusaluksella. Mutta hän murehtisi sitä myöhemmin. Nyt hänen olisi keksittävä mitä hän tekee vartijalle. Jack tarvitsee häntä. Tai oikeastaan hänen rahojaan. Hän voisi ryöstää hänet.
''Anna rahasi minulle.'' Jack sanoi ja osoitti aseen vartijan päätä kohti.
''Ei minulla ole antaa sinulle rahaa. Minulla on vain kortti.'' Vartija sanoi. ''Ja en ikinä anna sinunlaisellesi saastalle korttini numeroa.''
''Omapahan on valintasi.'' Jack sanoi ja löi aseen kahvalla vartijaa ohimoon ja vartija retkahti tuoliin tajuttomaksi.
Luku 3
Jack istui ja odotti, että vartija heräisi. Hän oli odottanut tunnin. Hän oli nostanut oman tuolin vartijan eteen ja he istuivat nyt kasvotusten.
Jack oli sitonut vartijan jotta hänen ei tarvitsisi pidellä asetta koko ajan sojoittamassa vartijan kasvoihin.
Vartijan ohimolla oli suuri mustelma ja se näkyi lyhyiden tummien pystyssä olevien hiusten rajassa. Jack oli lyönyt ehkä turhankin lujaa, mutta hän ei vartijoita sääli.
Hän oli koko elämänsä katsellut kuinka vartijat leikkivät jumalaa ja ovat komennelleet ja ruoskineet lapsiakin ilman armoa.
Hän mietti minkähänlainen palkkio hänestä on luvattu. Hän oli ajanut ainakin kolmen vartijan yli rekalla ja pahoinpidellyt yhden portin vartijan ja aiheuttanut kahden loukkaantumisen, ellei jopa toisen kuolemankin. Lisäksi hän oli kidnapannut yhden vartijan ja pitänyt häntä vankina. Jack arvioi 5 000 dollarin palkkiota.
Jack ei jaksanut enää odotella vartijan heräämistä. Hän nousi ylös ja meni vessaan. Nappasi mukin joka oli ilmeisesti tarkoitettu hammasharjoille ja täytti sen vedellä. Palasi tuoliinsa ja heitti vedet vartijan kasvoille.
Vartija yskäisi ja heilutteli päätään. ''Mitä helvettiä?'' Sitten hän nosti katseensa ja näki Jackin. Hänelle valkeni taas missä tilanteessa hän oli. Hän alkoi hymyilemään.
''Mitä siinä virnuilet?'' Jack kysyi. Hänen teki mieli tunkea savupommi vartijan suuhun. Hän oli poistanut vartijan vyöltä pommin ja pippurisuihkeen. Pommi oli sängyllä Jackin takana ja pippurisuihke hänen toisessa taskussa. Pommia ei saanut mahtumaan taskuihin sillä ne olivat jo täynnä ja Jack ajatteli pippurisuihkeen olevan hyödyllisempi kuin savupommi. Lisäksi hän löysi vartijan vyöhön piilotetun veitsen. Sekin oli sängyllä Jackin takana.
''Nauran sinulle.'' Vartija sanoi. ''Sinulle ja sinun epätoivoiselle yritykselle paeta.''
''Naura pois. Ei mene kauaa kun olen poistunut tältä kirotulta planeetalta.'' Jack sanoi ja virnisti itsekkin. Ajatus planeetalta poistumisesta sai hänet hyvälle tuulelle. Näkiskö hän vihdoinkin värikkään taivaan?
''Et pääse niin pitkälle. Olet amatööri teet koko ajan virheitä.'' Vartija sanoi yhä hymyillen.
''Miten niin?''Jack kysyi.
''Ensinnäkin muut vartijat tietävät missä sinä olet.''
''Mistä he sen muka voivat tietää?'' Jack kysyi. Bluffasiko vartija vai puhuiko hän totta? Oliko Jackiltä jäänyt jotain huomaamatta?
''He tietävät missä sinä olet, koska kidnappasit minut.'' Vartija sanoi ja naurahti.
Tuossa ei ollut mitään järkeä Jack ajatteli. ''Miten sinä siihen liityt?''
''Minä olen vartijoiden komentaja. Minussa on paikannus siru asennettu niskaan. Muut ovat jo varmasti matkalla tänne.'' Vartija sanoi virnuillen. Jackin teki mieli lyödä tuo virne naamalta. Hän oli napannut vartijoiden komentajan. Korkea arvoisen vartijan. Nyt palkkio nousi ainakin 7 000 dollariin.
Jokin Jackin pään sisällä alkoi huutamaan että pakene niin pian kuin voit, mutta hän oli katsellut uutisia ja siellä ei oltu vielä kerrottu mitään vartijoita pahoinpitelevästä karkulaisesta. Vartijat eivät ole vielä lähteneet etsimään komentajaansa. Tulivuoren purkauksesta oli vasta vähän alle kaksi tuntia.
''Minulla on kysymyksiä.'' Jack sanoi. ''Ja toivon, että vastaat minulle suoraan. En tahtoisi tuhota sinun kasvojasi.''
Vartija katsoi Jackiä silmiin. ''Et sinä minulle mitään uskalla tehdä.'' Hän sanoi ja sylkäisi Jackin naamalle.
Jack pyyhkäisi hihallaan naamansa ja otti savupommin takanaan olevalta sängyltä. Nosti käden joka puristi pommia ja löi kovaa vartijaa poskeen. ''Älä enää ikinä räi minun naamalleni.'' Jack sanoi kovaan ääneen.
Vartijan suusta lennähti veriroiske joka osui heidän vasemmalla puolella olevaan kirjahyllyyn.
Jack oli näkevinään myös hampaan lentävän ilmassa, mutta ei ollut varma. ''Kerro mistä löydän aluksen jolla pääsen pois Porosta. Olet komentaja sinä varmaankin tiedät mistä sellaisen voi löytää.''
''Suksi kuuseen.'' Toinen lyönti. Tällä kertaa silmäkulmaan. Vartijan koko vasen puoli naamasta näytti ruhjotulta. ''Ihan sama kuinka monta kertaa lyöt minä en kerro sinulle mitään.'' Vartija sähähti ja irvisti. Nyt Jack näki, että hänen kulmahampaansa oli lähtenyt irti.
''Onko sinulla alus?'' Jack kysyi.
''Vaikka olisikin niin en kertoisi sinulle.'' Vartija sanoi. Tämä oli turhaa. Komentaja ei kerro mitään.
Jack mietti mitä hän voisi tehdä. Hän tarvitsi vartijan rahoja, mutta tarvitsisi joko koko vartijan mukaansa tai sitten numerokoodin vartijan korttiin. Numeroa hän ei saisi ja jos hän ottaa mukaan koko komentajan niin muut vartijat löytävät hänet turhan helposti, koska komentajalla on siru niskassa.
Hän päätti kokeilla ottaa koko komentaja mukaan. Hän poistaisi sirun komentajan niskasta.
Jack nappasi veitsen selän takaa ja nousi ylös. Vartija katsoi häntä ihmeissään. ''Mitä sinä meinaat?'' Hän kysyi.
''Poistan sirun niskastasi.''
''Ei et voi.'' Nyt komentaja kuullosti ensimmäistä kertaa pelokkaalta. Jack ihmetteli sitä, mutta ei jäänyt ottamaan asiasta selvää vaan upotti veitsen komentaja niskaan. Paikka löytyi helposti. Sirun kohdalla oli paukama ja sirun pystyi tuntemaan viemällä kättä sen kohdan yli.
Veitsi upposi ja vartija alkoi anelemaan, että Jack lopettaisi, mutta Jack ei kuunnellut vaan hän keskittyi poistamaan sirua. Hän kuori nahkat sirun päältä pois ja tarrasi toisella kädellä siruun, kun nahkat sen päältä oli poistettu. Siru oli kuin valkoinen koppakuoriainen. Hän vetäisi sen irti. Se oli yllättävän tuikasti kiinni ja kun se irtosi niin komentaja ulvahti kivusta ja yhtäkkiä meni aivan veltoksi.
Sirun alla oli kymmenen senttiä pitkä johto joka oli kulkenut niskan sisällä. Kohdasta josta siru oli repäisty ei valunut verta vaan siinä oli vain monttu.
Jack käveli vartijan toiselle puolelle ja katsoi häntä. Mies ei liikahtanut mihinkään ja Aaronista alkoi tuntua, että hän jakoi huoneensa kuolleen miehen kanssa.
Hän tunnusteli pulssia jota ei enää ollut. Hän oli tappanut vartijoiden komentajan. Ehkä nyt oli aika kuunnella päässä huutavaa ääntä ja poistua paikalta.
Jack meni vartijan vieressä olevalle ikkunalle ja katsoi verhon raosta. Ikkunasta näki suoraan tulivuorelle ja Jack näki vuoren rinteellä ja juurella oranssia hehkua. Laava ei ollut vielä jäähtynyt.
Jack näki myös vartijoiden keskuksen. Se oli tarkastusportin lähellä täältäsuunnasta katsottuna oikealla puolella. Jack näki pienet valo pisteet jotka olivat rakennuksen ikkunoita.
Sitten hän näki kolme autoa ajavan kohti Roesheadia. Olivatko ne vartijoita? Jack ei jäänyt odottamaan. Hän päätti poistua hotellista ja ottaa sirun mukaansa. Hänellä oli idea.
Jack astui hotellin ovesta ulos. Tiskin takana seisova vanha nainen oli katsonut häntä epäilyttävästi, mutta ei tehnyt mitään. Ilmeisesti hän oli karkurin puolella. Hän olisi voinut yrittää palkkion toivossa estää Jackiä lähtemästä, mutta hän ei kuitenkaan yrittänyt.
Jack oli kiitollinen ja lähti kävelemään syvemmälle kaupunkiin. Ei menisi kauaa, kun vartijat saapuisivat hotellille.
Jack käveli ripeästi ja löysi parin korttelin päästä autotien jonka reunalla oli rivi autoja. Autot olivat aivan normaaleja renkailla liikkuvia autoja niin kuin rekkakin oli ollut.
Jack odotti ja odotti, että joku tulisi tien vieressä olevista liikkeistä ulos autolleen.
Aika oli käymässä vähiin. Hän tunsi sen.
Lopulta iäkäs möhömahainen mies tuli elektroniikka liikkeestä ulos upouusi tietokone käsissään. Hän käveli hymyillen vanhan valkoisen toyotan luokse, avasi ovet ja änkesi sisään.
Jack hölkkäsi toyotan taakse ja livautti vartijoiden komentajalta revityn sirun vasemman takarenkaan roiskeläpän taakse.
Hän toivoi hartaasti, että se pysyisi siellä eikä tippuisi alas.
Nyt vartijat lähtisivät möhömahaisen miehen perään ja Jack lähtisi toiseen suuntaan.
Mies ajoi vasempaan suuntaan ja Jack lähti kävelemään oikealle. Hänellä ei ollut rahaa joten hän ei voisi mennä hotelliin. Hänen olisi löydettävä jostain suojaava paikka missä nukkua. Onneksi hän oli tottunut nukkumaan taivasalla.
Kävellessään Jack ihasteli kaupunkia. Hän ei ollut vielä ihan keskustassa, mutta oli silti ällikällä lyöty siitä miten hienosti ihmiset olivat pukeutuneet, vaikka muilla planeetoilla ihmiset olivat varmasti pukeutuneet vielä hienommin.
Kaikilla oli siistit tahrattomat vatteet, useimmilla mustat, mutta oli muutama joilla oli myös vähän väriä vaatteissa.
Hän ihasteli myös liikkeitä jotka olivat rivissä samalla tavalla kuin Jackin ja muiden orjien häkitkin olivat. Hän pysähtyi vähän väliä ihastelemaan tavaroita joita näkyi näyteikkunoilla.
Hän oli kävellyt rauhassa kolme korttelia, kun hän näki vain muutaman risteyksen päässä kaksi vartijaa. Jack kääntyi nopeasti oikealle pienelle kujalle ja käveli sitä pitkin. Hän yritti rauhoitella itseään. ''He eivät tiedä missä minä olen. Se oli vain sattumaa. Eivät he luultavasti edes etsi minua.''
Hän käveli levottomana eteenpäin vilkuillen taakse ja puolessa välissä kujaa Jack näki, että kujalle kääntyi kolme vartijaa ja he lähtivät kävelemään Jackiä päin. Ennen kuin he olivat kokonaan kääntyneet Jack hyppäsi suureen vihreään roskikseen ja laittoi roskiksen luukun kiinni.
Ensimmäisenä iski hirveä haju tajuntaan. Jack alkoi yökkäilemään ja meni hetki ennen kuin hän sai sen lopetettua vaikka pitikin nenästä kiinni. Hän toivoi, että yökkäilyn äänet eivät olleet kantautuneet vartijoiden korviin.
Saatuaan oksennus refleksit kuriin Jack alkoi kuuntelemaan. Askeleet lähenivät häntä ja hän alkoi kuulemaan puhetta. ''Emme me häntä kävelemällä löydä. Hän on jo varmasti jossain kaukana. Turhaan he edes lähtivät jäljittämään komentajaa. Orja on varmasti jättänyt hänet taakseen.'' Yksi vartijoista sanoi.
''Voit olla oikeassa. Mutta jos orja ei tiedä, että komentajalla on siru niskassa hän luultavasti pitää häntä panttivankina.''
''Jos satuitte huomaamaan niin komentaja oli siellä vanhalla ränsistyneellä hotellilla ja lähti kävelemään keskustaan päin. Sieltä hän lähti nopeammin liikkeelle eli he luultavasti hyppäsivät autoon. Kaikkien pitäisi olla jahtaamassa autoa eikä partioimassa täällä kaduilla.''
''Saatat olla oikeassa. Komentaja olisi luultavasti jo ilmoittanut itsestään jos hän ei olisi orjan panttivankina.''
Jack hymyili itsekseen. Hänen temppunsa oli toiminut niin kuin oli tarkoituskin. Vartijat luulivat, että komentaja oli vielä elossa ja he luulivat Jackin olevan hänen luonaan. Mutta oli vain ajankysymys milloin hotellin työntekijät huomaavat mädäntyneen ruumiin huoneessa ja ilmoittavat siitä vartijoille.
Toistaiseksi Jack oli vielä vasta pahoinpitelijä ja kidnappaaja eikä murhaaja. Siinä vaiheessa, kun hänestä tulee murhaaja siitä kerrotaan uutisissa koko siveäkunnassa (samanlainen kuin aurinkokunta).
Porolla ja muilla siveäkunnan planeetoilla rikollisuus on hyvin vähäistä, koska rangaistukset ovat julmia. Vartijat ovat julmia. Jack oli kuullut ajasta jolloin oli poliisi. He olivat olleet paljon ystävällisempiä ja rennompia, mutta rikollisuus olikin sitten kukoistanut heidän aikanaan.
Vain Peak planeetalla ei ollut kuria. Se oli Siveästä kaukaisin planeetta millä oli elämää. Siellä ei ollut vartijoita. Se oli vaarallinen paikka.
Jack odotti vielä viisi minuuttia sen jälkeen kun ei enää kuullut vartijoiden puhetta. Sitten hän avasi roskiksen kannen ja hyppäsi ulos. Hän veti syvään raitista ilmaa henkeen ja lähti kävelemään suuntaan mistä vartijat olivat tulleet.
Hän oli valpas. Hän katsoi aina jokaisen nurkan takaa näkyikö vartijoita. Hän pääsi pitkän matkan ilman, että näki yhtäkään vartijaa.
Hän näki pitkän leveän ja korkean sillan kilometrin päässä edessään. Silta oli ainakin viisikilometriä pitkä ja siinä oli kaksi kaistaa, kävelijöiden katu keskellä ja sitten taas kaksi kaistaa.
Sillan alla näkyi pienen pieniä valopisteitä. Jack oletti niiden olevan nuotioita. Hän oli kuullut, että Roesheadissa oli paljon kodittomia. Ehkä he asuivat sillan alla sateelta turvassa.
Jack käveli siltaa kohti ja näki nyt oikealla puolella kuivuneen joen jonka yli silta kulkee. Ainakin Jack oletti sen olleen joskus joki. Nyt se oli vain likainen ura sillan alla. Ainakin kolme kilometriä leveä. Joen molemmilla puolilla oli kilometrin verran tasaista maata jonka päällä oli paljon nuotioita.
Jack käveli sillan alle ja näki siellä ainakin sata ihmistä. Kaikilla oli yhtä riekaleiset vaatteet kuin Jackilläkin oli. Heillä oli paksut vanhat takit päällä pitämässä suojaa kylmältä yö ilmalta.
Poro planeetalla päivät olivat erittäin lämpöisiä, mutta yöllä meni pari astetta pakkasen puolelle.
Jack näki siellä täällä telttoja joiden edessä oli nuotioita. Ilta oli alkamassa kylmetä.
Jack oli tottunut nukkumaan parin asteen pakkasella ulkona koko elämänsä. Jopa kodittomien elämä vaikutti luksukselta Jackin mielestä. Heillä oli teltat ja paksut vaatteet.
Tulivuoren juurella kuoli aina silloin tällöin orjia kylmyyteen, mutta Jack oli onneksi onnistunut välttämään sellaisen kohtalon.
Kun hän saapui ensimmäisten ihmisten kohdalle häntä alettiin tuijottaa. Jackille tuli epämukava olo.
Hän käveli muutaman ihmislauman ohi ja sitten hän näki, kun joku heilutti kättään sen merkiksi, että Jack menisi hänen luokseen.
Jack mietti kaksikertaa, mutta päätti sitten mennä. Hän pääsisi nuotion äärelle lämmittelemään, mitä hän ei ole ikinä tehnyt.
Kun hän saapui kättä heiluttavan miehen luokse hän näki, että nuotion äärellä oli myös nainen.
Jack istuutui heitä vastapäätä nuotion äärelle ja katseli lumoutuneena liekkien tanssia ja nautti lämmön tunteesta.
''Mikäs sinut tänne tuo?'' Mies kysyi ystävällisesti.
Jack ei tiennyt mitä vastata. Hän päätti olla puoliksi rehellinen. ''Menetin kotini.''
''Niinhän me kaikki.'' Mies naurahti ja heilautti kättään kaikkia muita päin.
Jack naurahti myös ja nosti kätensä nuotion ylle. Niin lähelle että liekit polttelivat jo.
''Näytät eksyneeltä.'' Nainen sanoi hänkin ystävällisen kuulloisena. ''Et taida olla täältäpäin.''
Jack mietti hetken mitä vastaisi ''Olen läheltä.'' Hän sanoi.
''Tuolta tulivuoren juureltako?'' Mies kysyi ja Jack alkoi olla varuillaan. Hän istui ihan hiljaa vastaamatta kysymykseen. ''Turhaan pelkäät. Emme me sinua ilmianna.''
''Sinut tunnistaa orjaksi helposti.'' Nainen sanoi. ''Sinun kannattaisi hommata uudet vaatteet.''
Nainen oli oikeassa. Jackillä oli vielä orjien asu päällä. Se oli valkoinen pitkähihainen paita ja valkoiset housut. Tai ainakin ne ovat joskus olleet valkoiset, mutta työnteossa ne ovat muuttuneet jo melkein mustiksi.
Jack päätti luottaa mieheen ja naiseen. Vaikka hekin voisivat ilmiantaa Jackin korvausta vastaan.
''Älä ole huolissasi. Vihaamme vartijoita aivan yhtä paljon kuin sinäkin. Oletan, että he etsivät sinua?'' mies sanoi kysyvästi.
''Kyllä.''
''Saat nukkua tämän yön meidän teltassa. Näytät rietuneelta. Onko sinulla ruokaa tai rahaa?''
''Ei ole. Mutta minulla on taskukello mistä saan riittävästi rahaa jotta voin poistua tältä planeetalta.'' Jack sanoi.
''Osaatko lentää aluksella?'' Nainen kysyi.
''En osaa.''
''Niin minä vähän arvelinkin. Kun olet sentään asunut koko elämäsi tulivuoren juurella orjana.'' Nainen sanoi. ''Tiedätkö mistä saisit itsellesi kuskin?''
''En tiedä sitäkään.'' Jack vastasi.
''Suosittelen, että menet baariin nimeltä Roeshoe. Se on hämärä paikka, mutta ainut mistä voit löytää itsellesi kuskin. Siellä käy kapinamielisiä ihmisiä, jotka eivät piittaa laista ja vartijoista.'' Mies kertoi.
Jack päätti mennä sinne heti aamulla. Kunhan on saanut ensin nukutuksi.
''Kiitos tiedosta.'' Jack sanoi ja hymyili. ''Arvostan apuanne.''
''Eipä kestä.'' Molemmat sanoivat yhteen ääneen.
He juttelivat vielä pari tuntia ennen kuin Jack meni telttaan nukkumaan.
Pariskunta kyseli Jackiltä tämän elämästä orjana ja he kirosivat vartijat syvimpään helvetin kolkkaan yhdessä.
Jack ei ollut ikinä ennen jutellut näin paljon kenenkään kanssa paitsi miehen kanssa jolta oli saanut taskukellon.
Kodittomat vaikuttivat tyytyväisiltä vaikka heillä ei ollutkaan muuta omaisuutta kuin teltta ja vaatteet.
Lisäksi Jackillä oli nyt jonkinlainen suunnitelma. Hän etsisi käsiinsä luotettavan kuskin hämärästä baarista ja lähtisi vittuun tältä kirotulta tulivuoriplaneetalta.
Hän meni hyvillä mielin nukkumaan.
Luku 4
Jack nukkui pitkään. Herättyään hän katsoi taskukellosta aikaa ja kello oli kaksitoista. Teltassa oli paljon mukavampi nukkua kuin häkissä.
Mutta hänellä ei ollut aikaa mukavuuksiin. Hän poistui teltasta ja näki pariskunnan paistavan jostain saatua lihaa. He tarjosivat Jackillekkin palasen.
Liha oli mureaa ja paljon parempaa kuin mitä hän oli syönyt orjana. Orjille annettii edellisen päivän tähteet mitkä eivät enää kelvanneet koirillekkaan.
Jackin maha täyttyi pienestä palasta. Hän oli tottunut elämään pienillä annostuksilla ruokaa. Oli ihmeellistä, miten Jack oli pysynyt niin hyvässä kunnossa niin vähällä ruualla.
Hän kiitti ja oli nousemaisillaan, kun mies kaivoi taskusta jotain ja ojensi sen Jackille. Se oli kartta. Karttaan oli merkitty Roeshoen paikka ja reitti.
Jack oli kiitollinen pariskunnan ystävällisyydestä ja kartasta. Se tuli tarpeen sillä Jackillä ei ollut mitään käsitystä kaupungista. Oli ollut silkkaa sattumaa, että Jack oli löytänyt sillan.
Hän kiitti pariskuntaa vielä kerran ja lähti.
Matkaa Roeshoeen oli puolitoista kilometriä. Matkanvarrella Jack näki vartijoita kaksi kertaa. Hän onnistui menemään kiertoreittejä pitkin baarin ovelle ja astui ovesta nopeasti sisään ennen kuin kukaan ehti nähdä häntä.
Jack oli odottanut baarin olevan yhtä rähjäinen kuin hotellikin oli ollut, mutta Roeshoe olikin hieno paikka. Se oli samaa tummanharmaata sävyä kuin maa ulkonakin sillä erolla että täällä pinnat kiilsivät.
Baaritiski oli pitkä ja suora ja se oli oven oikealla puolella. Vasemmalla puolella olivat pöydät ja tuolit. Ne olivat mustia. Seinät olivat tummanharmaat ja baaritiskikin oli musta ja kiiltelevä.
Jack meni istumaan baaritiskin toiseen päätyyn kauas ovesta. Nurkassa oli telkkari ja sekin näytti uudelta. Sieltä tuli jalkapallo ottelu.
Jackistä tuntui, että hän ei oikein sopinut tähän paikkaan sillä hänellä oli rähjäiset ja likaiset vaatteet ja hän kiinnitti varmasti huomiota.
Baarimikko tuli mustan essun kanssa Jackin eteen. ''Mitä saisi olla?''
Jack katsoi baarimikkoa hölmistyneenä. ''Ööh. Onko vesi maksullista?'' Baarimikko naurahti ja katsoi Jackia oudosti.
''Ei ole. Se on ilmaista.''
''No sitten yksi vesilasillinen.'' Jack sanoi ja yritti peittää häpeänsä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hän oli baarissa.
Hän katseli ympärilleen sillä välin, kun baarimikko täytti vesilasin. Jack näki siellä vain vanhoja ihmisiä. Kenessäkään heissä ei ollut potentiaalia kuskiksi.
''Tuossa ole hyvä.'' Baarimikko sanoi ja antoi lasin Jackille joka kiitti.
''Saisinko uutiset?'' Hän pyysi. Kukaan ei katsonut telkkaria vaan yksi porukka pelasi korttia ja toinen porukka jutteli kiihkeästi jostain. Ehkä eilisestä tulivuoren purkauksesta.
Baarimikko käänsi kanavan uutiskanavalle ja heti ensimmäisenä Jack näki oman naamansa telkkarissa. Ja oman naaman alla oli teksti ''etsintäkuulutettu''.
Lisäksi Jack näki numeron 10 000 tekstin alla. Hän veti vettä väärään kurkkuun ja alkoi yskimään.
''Voit vaihtaa takaisin otteluun.'' Hän sanoi nopeasti.
Baarimikko katsoi ensin telkkaria ja sitten Jackiä, sitten telkkaria ja taas Jackiä. Sitten hän vaihtoi kanavan.
''No tuota en ihan heti odottanut.'' Baarimikko sanoi ja hymyili. Jack katsoi häntä uhkaavasti silmiin. ''Ole ihan rauhassa vain. Me täällä Roeshoessa emme välitä tuollaisista asioista.''
Jack rauhoittui hieman. Kukaan muu kuin baarimikko ei ollut katsonut etsintäkuulutus ilmoitusta joka oli näkynyt telkkarissa sellaiset kymmenen sekuntia.
''Minä tarvitsen jostain kuskin. Tiedätkö ketään vapaata?'' Jack rohkeni kysyä.
''Vai että kuskin tarvitset. Ymmärrän kyllä, että tarvitset menolipun pois täältä.'' Baarimikko sanoi. ''Mutta ei nyt tule ketään mieleen. Halukkaita kyllä riittäisi, mutta kenelläkään ei ole omaa alusta. Ne ovat hirmu kalliita''
Jackin mieliala laski hiukan. Mutta sitten. ''Entä jos minulla olisi rahaa ostaa alus. Löytyisikö halukasta lentäjää?'' Baarimikko katsoi häntä epäuskoisena.
''Kyllä varmaan, mutta mistä sinä sellaiset rahat meinasit hommata? Ilmiantamalla itsesi?'' Baarimikko naurahti.
''Minulla on keinoni.'' Jack sanoi. ''Minulla on arvokas tavara jemmassa minkä saisin helposti myytyä.''
''No odottele täällä, ehkä joku ilmaantuu paikalle.'' Baarimikko sanoi ja lähti kiertämään baaria kahvipannu kädessä.
Jack ei ollut vielä menettänyt kaikkea toivoa. Ehkä joku vielä ilmaantuu.
Hän istui siinä juoden vettä puolituntia, kun baarin ovi ensimmäisen kerran aukesi Jackin tultua sinne. Ensimmäinen ajatus oli, että vartijat tulivat sinne, mutta kun Jack kääntyi katsomaan hän näki kolmen ihmisen joukkion.
Kolme nuorta miestä. Yksi oli pitkä ja hoikka päässään jonkinlaiset lasit nostettu päälaelle. Toinen oli myös pitkä, mutta hän oli roteva, lihaksikas. Kolmas oli lyhyt ja roteva. ''Kuvittele sitten kun me saamme tikarin, kukaan ei voi meille mitään.'' Lyhyt ja roteva mies sanoi kavereilleen.
''Niin. Ehkä me vihdoinkin saamme kostettua Thomakselle ja hänen veljilleen sen kun he hakkasivat meidät tuusan nuuskaksi. Kuvitteleppa se tilanne Arthur.'' Pitkä ja hoikka sanoi lyhyelle ja rotevalle miehelle ja taputti tämän päätä.
''Arthur ja Samuel rauhoittukaa nyt.'' Pitkä ja lihaksikas kaveri sanoi kahdelle muulle. ''Meillä ei ole edes alusta millä lähtisimme tikaria metsästämään.'' Hän sanoi ja istuutui keskellä baaria pöydän äärelle. He olivat juuri sopivan matkan päässä ja Jack pystyi salakuunnella heitä. Hän mietti mistä tikarista he oikein puhuivat. Ei kuullostanut heidän innokkuuden mukaan aivan tavalliselta tikarilta.
''Älä ole ilonpilaaja Rost.'' Samuel sanoi. Rost yritti leikillään ärsyttää Samuelia lyömällä lasit päälaelta Samuelin silmille.
''En minä ole ilonpilaaja. Olen realisti. Meillä ei ole alusta millä lähtisimme matkaan.'' Rost sanoi.
Jack kiinnostui. Olisiko siinä hänen kuskinsa? Ja mitä tikaria he tahtovat lähteä etsimään?
Jack päätti kuunnella vielä hetken ennen kuin menisi juttelemaan heille.
''No hommataan jostain alus.'' Arthur sanoi ja löi nyrkin pöytään niin että tuoppi hänen vierellään tärähti.
''Niin just. Kyllä me jostain alus keksitään.'' Samuel sanoi.
''No. Minulla ei ainakaan ole rahaa alukseen. Onko teillä?'' Rost kysyi ja nosti kulmiaan.
Nyt oli aika.
''Minulla voi olla ratkaisu teidän ongelmaanne.'' Jack sanoi heidän pöydän suuntaan.
''Kuka sinä olet?'' Samuel kysyi hieman tylysti, mutta Jack ei välittänyt siitä. Hän oli kuunnellut koko elämänsä ajan vartijoita.
''Minä voin olla ratkaisu teidän ongelmaanne.'' Jack sanoi ja nousi ylös baarijakkaralta ja käveli Rostin ja kumppaneiden pöydän ääreen. Otti tyhjän tuolin ja istui sille.
Baarimikko katseli Jackin takana heitä huvittuneena.
''Ja minkähänlainen ratkaisu karannut orja voi muka olla?'' Rost kysyi tylysti. ''Kyllä. Sinut tunnistaa aika helposti noista vaatteista ja tuosta naamasta.'' Hän sanoi nähtyään Jackin yllättyneen ilmeen.
Tietenkin he tunnistivat hänet. He ovat varmaan katsoneet uutisia. ''Sillä, että olen karannut orja ei ole mitään väliä sillä minulla on ratkaisu teidän ongelmaanne.'' Jack sanoi ja katsoi vuorotellen jokaista pöydässä istujaa.
''Okei. Me kuunnellaan.'' Rost sanoi. Hän ilmeisesti piti Jackin päättäväisyydestä.
''No ensinnäkin te tahdotte lähteä etsimään jotain tikaria ja minun pitää päästä pois tältä kirotulta planeetalta. En osaa lentää alusta ja te tarvitsette sellaisen.'' Jack kaivoi taskukellon taskusta ja näytti sen taka puolta joka oli täynnä timantteja. Hän piti sitä koko ajan kädessä sillä hän ei luottanut miehiin niin paljon, että olisi päästänyt siitä irti.
Miehet katsoivat silmät kiiluen timantteja ja Samuelin suu loksahti auki. ''Me voimme auttaa toisiamme. Minä tarvitsen lentäjän, te tarvitsette aluksen. Minä voin hommata aluksen ja te olette minun lentäjiä.'' Jack sanoi.
''Okei.'' Samuel sanoi ja piti pienen tauon. ''Voitko toistaa tuon?''
Jack naurahti. ''Me molemmat tahdomme poistua tältä planeetalta. Minä voin maksaa aluksen jos te lennätte sen pois täältä.''
Samuel katsoi Rostia joka oli ilmeisesti porukan niinsanottu johtaja. ''Siinäs kuulit. Kyllä me se alus saadaan.''
''En ole varma tahdonko vartijoita perääni.'' Rost sanoi mietteliäänä. ''Jos autamme sinua niin meistäkin tehdään etsintäkuulutus.''
''Onko sillä mitään väliä jos kerran poistutte planeetalta. Ja kuullostaa siltä, että etsimänne tikari ei ole kovinkaan lähellä.'' Jack sanoi.
''Tuossa on pointtia.'' Lyhyt Arthur sanoi. Samuel korjasi lasiensa asentoa.
''Harkitse edes. Kuinka usein kukaan tulee tarjoamaan tuollaista mahdollisuutta?'' Hän kysyi Rostilta.
Rost näytti vieläkin mietteliäältä. ''Ja mikä sinun määränpääsi on?''
''En minä tiedä. Poissa täältä. Mahdollisimman kaukana.'' Jack vastasi. ''Minkälaisesta tikarista te oikein puhuitte?''
''Tähtitikarista.'' Samuel vastasi innoissaan. Jackillä ei ollut mitään hajua mikä se oli.
''Jaa. Mitä se tekee? Ei kuullosta ihan tavalliselta tikarilta.''
''Missä rotankolossa sinä olet oikein asunut jos et ole tähtitikarista kuullut?'' Arthur kysyi ymmällään.
Jack vain naurahti. ''Ennemminkin rotan häkissä kuin kolossa.'' Muut katsoivat häntä kulmat koholla. ''Meillä ei ollut varsinaisesti mitään taloja tulivuoren juurella. Me nukuimme häkeissä.''
Kaikki kolme näyttivät yllättyneiltä ja vaikuttuneilta. ''Et taida olla ihan heikkoa tekoa,'' Rost sanoi.
''Ei. En taida.'' Jack vastasi siihen. Hän ei oikeasti tainnut olla mikään heikoin lenkki. Hän oli karannut tarkastusportin läpi ja juossut kolmea vartijaa karkuun ja onnistunut kidnappaamaan yhden heistä. Sen jälkeen tappanut hänet ja nyt hän piileksii. Hänen on pakko päästä pois Porolta.
''No mitäs sanotte? Tehdäänkö yhteistyötä?'' Jack kysyi.
''No ei kai meillä ole muutakaan vaihtoehtoa jos tahdomme tikaria lähteä metsästämään.'' Rost sanoi. Jack nosti kätensä ilmaan ja he löivät kättä yhteen Rostin kanssa.
''Mutta ennen kuin lähtään mihinkään kertokaa mitä tikari tekee.''
''Ihan simppeliä. Sillä voi tappaa satojakin ihmisiä kerralla koskematta heihin.'' Samuel kertoi.
''Se jolla on tikari on voittamaton.'' Arthur selitti innoissaan.
Jos tuo oli totta Jack halusi tikarin myös. Hänen ei tarvitsisi kadota. Hän voisi tappaa hänen perässään olevat vartijat ilman ongelmia.
''Sovitaanko, että minä autan teitä etsimään tikarin jos te annatte minun lainata sitä vähän.''
Rost katsoi Jackiä epäilevästi. ''Ja mihin sinä sitä käyttäisit?''
''No vartijoiden tappamiseen tietenkin.'' Jack sanoi aivan kuin se olisi itsestäänselvyys. Kaikki kolme alkoivat nauramaan ja nostivat tuoppinsa ilmaan ja kolauttivat ne yhteen.
''Tuo on asia puhetta.'' Rost sanoi ja otti huikan kaljaansa. Jack oli hieman hämillään äsken tapahtuneesta.
''Onko teillä tietoa mistä aloitatte tikarin etsinnän?'' Jack kysyi muilta.
''No mennään Markin luokse tietenkin.'' Samuel sanoi. ''Hän on ainut joka on saanut selville missä tikari on.''
''Ja hän suostuu kertomaan sen olin paikan tuosta noin vain?'' Jack kysyi.
''No ei nyt tuosta noin vain, mutta pienellä uhittelulla se nössö varmasti kertoo mistä sen löytää.''
''Toivottavasti olet oikeassa.'' Jack sanoi. Hän alkoi haaveilemaan kostosta. Tikarin avulla hän pystyisi tappamaan joka ikisen vartijan jonka hän näkee. Hän kuvitteli kuinka hän auttaisi muut orjat vapaiksi. Mutta ensin heidän olisi löydettävä se. Ja sitä ennen heidän olisi löydettävä alus jostain. Tästä ei tulisi helppoa Jack tiesi sen, mutta oli silti innoissaan käänteestä jonka hänen elämänsä koki.
Jos tulivuori ei olisi purkautunut hän olis nyt hakkamassa magmakiveä minkä käsistä lähtee ja kuuntelisi muiden orjien valituksia. Mutta nyt hän oli kolmen hulluilta vaikuttavien kaverusten kanssa kaupungissa baarissa juttelemassa planeetalta lähdöstä ja tappavan tikarin metsästämisestä.
Jack ei ole ikinä ennen tuntenut olevansa näin elossa ja matka oli vasta alussa. Itseasiassa se ei ollut vielä edes alkanut.
Kaverukset joivat tuoppinsa tyhjiksi ja oli aika lähte Markin luokse. Jack väläytti baarimikolle hymyn ja poistui Roeshoesta.
Hän seurasi Rostia ja kumppaneita katuja pitkin ja he saapuivat yhteen niistä korkeista rakennuksista joiden kerrosten määrää Jack ei pystynyt laskemaan.
He astuivat lasi ovista sisään hienoon aulaan joka oli valkoinen. Tiski oli valkoinen, seinät olivat valkoiset ja katto ja lattia olivat valkoiset. Jack ei ikinä ollut käynyt yhtä puhtaan näköisessä paikassa. Roeshoekin tummeni tämän rinnalla.
He astuivat hissiin jossa oli peili. Rost painoi numeroa 48 ja hissi lähti nopeasti ylöspäin.
Kuului kling kun ovi aukesi. He saapuivat samanväriseen käytävään kuin aulakin oli ollut ja Rost koputti mustaa ovea hissiä vastapäätä.
Oven avasi keski-ikäinen pullea mies jolla oli puolikalju ja likaiset hampaat.
Mark ei ehtinyt sanoa edes hei kun Rost ja kumppanit änkesivät Markin ohi tämän asuntoon ja Jack seurasi esimerkkiä. Ovi kolahti kiinni heidän takanaan.
Luku 5
Mark asuu kalliissa pienessä kaksiossa. Jack seisoi eteisessä. Rost oli kävellyt eteisen takana olevaan olohuoneeseen. Eteisestä lähti käytävä jonka varrella oikealla puolella oli vessan ovi auki ja hän näki vessassa puhtaan pöntön ja hienon näköisen suihkukaapin jonka ovi oli auki. Suihkukaapissa näytti olevan kymmeniä erilaisia nappeja joista voi säätää vedenlämpötilaa ja jotain muutakin. Jackillä ei ollut mitään hajua mitä nappulat tekevät.
Hän oli tottunut ulkosuihkuun jossa orjat kävivät työpäivän päätteeksi. Se oli yksinkertainen ja siinä oli vain yksi nappi jota painaa ja vettä alkaa tulla.
Jack käveli muiden perässä olohuoneeseen. Keittiö oli myös oikealla puolella matkanvarrella olohuneeseen. Keittiö oli vessan lailla pitkä ja sielläkin näytti olevan huippuluokan varusteet. Seinät olivat valkoiset jokaisessa huoneessa ja tavarat ja laitteet olivat mustia.
Olohuoneessa oli uuden näköinen telkkari ainakin 47 tuumaa ja musta iso kulmasohva ja yksi nojatuoli.
Rost meni nojatuoliin istumaan ja Samuel ja Arthur kävivät sohvalle rentoon asentoon.
Mark ja Jack jäivät seisomaan sohvan ja telkkarin väliin. Jack näki huoneen oikealla puolella parvekkeen ja vasemmalla puolella oli ovi kiinni. Ilmeisesti makuuhuone.
Mark näytti hölmistyneeltä. ''Mitä tämä on? Miksi tunkeuduitte kotiini?'' Hän kysyi kimeällä äänellä.
''Sinulla on tietoja mitä tarvitsemme.'' Rost sanoi retkottaessaan tuolissa.
''Ei minulla ole mitään tietoja.'' Mark sanoi.
''Voi kuule kyllä sinulla on. Vai oliko se vain rehvastelua silloin viikko sitten kun hoilotit tähtitikarista tuhannen tuubassa Roeshoessa?'' Rost kysyi ja virnisti.
Mark näytti vielä enemmän hölmistyneeltä. ''En muista puhuneeni mitään tähtitikarista.'' Hän sanoi. ''Itseasiassa en muista siitä illasta paljon mitään muutakaan.''
''No mutta meille selitit kummiskin kaikennäköistä tähtitikarista muistit tai et. Ja nyt saat luvan kertoa enemmänkin.''
''Miksi minä niin tekisin?'' Mark kysyi.
''Jos tahdot pitää ruman turpasi kuosissa sinä kerrot meille kaiken.'' Arthur sanoi ja löi toisella kädellä toiseen käteen.
''Uhkailetteko te minua?'' Mark kysyi ja selvästi oli vaivan takana, että hän sai pidettyä äänensä vakaana. Hän katsoi nyt ensimmäistä kertaa Jackiä ja tunnisti hänet. Markin naama meni vitivalkoiseksi. Jack huomasi tämän.
''Sinuna kertoisin kaiken ennen kuin on liian myöhäistä.'' Jack sanoi uhkaavaan sävyyn.
''Miksi minä kertoisin kurjalle orjalle mitään? Sinä et pääse tältä planeetalta mihinkää, kun sinut jo saadaan kiinni.'' Mark sylkäisi sanat suustaan. Jack ei tiennyt oliko tuo rohkeutta vai typeryyttä sanoa häntä kurjaksi orjaksi. Häneltä alkoi jo nyt palaa hermot.
''Kerro tai heitän sinut parvekkeelta.'' Jack sanoi.
''Ei se ole niin yksinkertaista.'' Mark sanoi. ''Tikaria ei voi noin vain hakea.''
''Noniin puhu.''
''Vaikka minä kertoisinkin teille koodinaatit ja paikat te ette mitenkään voi muistaa kaikkea.''
''Kirjoita ylös sitten.'' Rost sanoi.
''En. Tikari ei voi päätyä vääriin käsiin.'' Sanoessaan tuon Mark vilkaisi Jackiä.
''Väitätkö, että me olemme vääriä ihmisiä?'' Arthur kysyi kiukkuisesti.
''E-e-e-en.'' Mark sopersi ja vilkaisi taas Jackiä.
''Väitätkö, että minä en kuulu niihin hyviin ihmisiin?'' Jack kysyi. Mark ei vastannut.
''Mihin tarkoitukseen te tikaria haluatte?'' Hän kysyi sen sijaan.
''Me haluamme sen jotta kukaan ei enää ryttyile meille.'' Samuel sanoi. Rost ja Arthur nykkäilivät.
''Entä sinä?'' Mark kysyi Jackiltä. Jack mietti hetken vastaisiko rehellisesti.
''Tahdon tikarin kostaakseni koko elämäni kestävän piinan. Tarkoitukseni on tappaa niin monta vartijaa kuin pystyn ja vapauttaa samalla orjat tulivuorten juurilta.'' Kuullessaan tuon Mark meni entistä kalpeammaksi.
''En voi kertoa terroristille mistä tikarin löytää.'' Mark sanoi ja nielaisi. Jack naurahti. Terroristille? On jo aikoihin eletty. Terroristejä ei ole ollut moneen sataan vuoteen ja nyt Jackiä sanottiin yhdeksi heistä.
''Et voi olla tosissasi.'' Jack sanoi.
''Kyllä minä olen. Olet jo tappanut vartijoita. Minä en tee töitä murhaajan kanssa.'' Mark sanoi ja Jackillä paloi kiinni.
Hän tarrasi Markkia rinnuksista ja repi parveketta päin. Hän avasi parvekkeen oven ja työnsi Markin sinne. Sitten Jack nosti Markin puoliksi kaiteen yli siten, että Markin jalat olivat parvekkeen puolella, mutta eivät osuneet enää maahan. Pää oli parvekkeen ulkopuolella ja Mark makasi kaiteen päällä kerroksessa neljäkymmentäkahdeksan. Siitä olisi helppo työntää Mark kuolemaan.
Jack olisi nostanut hänet kokonaan parvekkeen ulkopuolelle, mutta hän oli liian painava.
Jack oli kuulevinaan itkun tapaisen. ''Kerrotko meille mistä löydämme tikarin?'' Jack melkein huusi.
''Lopeta. Ole kiltti ja lopeta. Päästä minut alas.'' Jack kallisti Markkia ja nyt hänen jalkansa sojottivat jo hieman ylöspäin ja pää oli kaiteen reunan alapuolella.
Rost ja kumppanit virnuilivat ovelta. He näyttivät samaan aikaan yllättyneiltä ja vaikuttuneilta.
''Kerrotko miten pääsemme tikarin luokse?''
''Kyllä. Kyllä.'' Mark huusi paniikissa.
Jack kallisti hänet takaisin parvekkeen puolelle ja Mark henkäisi helpotuksesta, kun hänen jalkansa osuivat kiinteälle maalle.
''Nyt mennään sisään ja sinä kerrot kaiken.'' Jack sanoi ja meni edeltä. Rost ja kumppanit väistivät kunnioittavasti hänen edestään ja he palasivat omille paikoilleen.
Mark tärisi hiukan ja oli hiljaa jonkin aikaa. Jack päätti antaa hänen hengähtää hiukan ennen kuin alkaisi kyselemään tikarin olinpaikasta.
Muutama minuutti kului ja Jack esitti kysymyksen. ''Kerroit, että se ei ole ihan niin simppeliä. Että tikaria ei voi noin vain hakea. Mitä tarkoitit sillä?''
''En mitään.'' Mark sanoi ja Jack muljautti silmiään.
''Nyt kerrot kaiken.'' Hän sanoi ja korotti hiukan ääntään.
''En kerro.'' Mark sanoi ja Jack tarrasi häntä taas rinnuksista. ''E-e-e-en kerro, mutta voin kyllä näyttää. Ottakaa minut mukaan niin kerron mitä pitää tehdä ja mihin pitää mennä milloinkin.''
Jack katsoi Rostia kysyvästi. Hän halusi tietää mitä mieltä hän on. ''Selvästikkään hän ei suostu kertomaan mitään.'' Rost sanoi. ''Ehkä meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa hänet mukaan matkaoppaaksi. Mutta tikaria hän ei kyllä saa itselleen. Onko selvä?'' Hän kysyi katsoen Markkia silmiin.
Mark nyökkäsi ja Jack päästi hänestä irti.
''Se on sitten sillä selvä. Sinä lähdet meidän mukaan. Onko sinulla alusta millä pääsemme lähtemään? Jack kysyi. ''Et näytä hirveän köyhältä.''
''Ei ole. Koko omaisuuteni meni tämän asunnon ostamiseen.'' Mark sanoi.
''No sitten meidän täytyy käydä korukaupassa. Minun täytyy myydä taskukelloni jotta saamme rahaa alukseen.'' Jack sanoi ja muut mumisivat myöntymisen merkiksi.
Kaikki nousivat seisomaan ja alkoivat tehdä lähtöä. Mark yhä järkyttyneen oloisena ja kaikki muut innoissaan.
He saapuivat koruliikkeelle kahdessakymmenessä minuutissa. He ohittivat pari kertaa vartijoita. Jack oli mennyt porukan taakse heidän ohitettuaan vartijat ja he eivät huomanneet Jackiä. Ilmeisesti he eivät oikein keskittyneet etsintöihin, koska luulivat Jackin olevan komentajan kanssa autolla liikenteessä tai sitten he eivät olettaneet Jackin liikkuvan kaduilla näkösällä muiden ihmisten kanssa.
Mark sanoi, että vartijoita oli kaduilla enemmän kuin yleensä ja kenenkään ei tarvinnut mainita syytä sille. Kaikki tiesivät että he etsivät Jackkiä.
Kuului kilahdus, kun ovi aukesi ja he astuivat koruliikkeeseen.
Jack katseli ympärilleen ja näki paljon hienoja kalliita koruja lasivitriineissä.
He kävelivät tiskille ja soittivat kelloa. Hetken päästä takahuoneen ovesta astui kolmekymppinen mies jolla oli valkoinen hieno paita ja mustat tiukat farkut.
Jack heitti taskukellon tiskille. ''Paljonko tuosta saamme?'' Hän kysyi. Myyjä mulkoili epämukavan pitkään Jackiä. ''Tuo kello. Paljonko siitä saamme?'' Jack napautti sormellaan kelloa ja myyjä käänsi katseensa Jackistä kelloon.
Myyjä otti sen käteensä ja katsoi yllättyneen näköisenä sitä.
Liikkeen oikeassa ylänurkassa oli telkkari. Sieltä tuli uutiset. Uutisissa näytettiin hotellia jossa Jack oli tappanut vartijoiden komentajan ja kuvassa näkyi kuinka ambulanssin tyypit toivat jonkun ruumispussissa pois hotellilta ja siirsivät ruumiin ambulanssiin.
He olivat siis löytäneet kuolleen komentajan. Nyt Jackin etsintöjä kiristetään ja palkkiota nostetaan. Nyt Jackistä oli tullut etsintäkuulutettu murhaaja.
''10 000.'' Myyjä sanoi. ''Mutta minun täytyy vielä tarkistaa tämän aitous.'' Ja sen sanottuaan myyjä kyykistyi tiskin taakse ja Jack ei enää nähnyt häntä. Tiskin takaa kuului pientä kolinaa, kun myyjä etsi oikeita välineitä.
Myyjällä kesti kauan löytää tarvittavat välineet, liian kauan ja Jack ehti tulla levottomaksi. Luulisi, että myyjällä oli välineet jo valmiina käden ulottumilla.
Lopulta myyjä nousi ylös ja otti taas kellon käteensä. ''Tässä voi mennä hetki.'' Hän sanoi. Myyjällä oli päässään jonkinlaiset lasit joissa oli kymmeniä eri kokoisia ja muotoisia linssejä ja hän vaihteli niitä jatkuvasti.
Aikaa kului ja kului.
Jack vaihtoi levottomana painoa toiselta jalalta toiselle. Nyt telkkarissa näkyi taas hänen kuvansa ja kuvan alla ''etsintäkuulutettu'' teksti ja palkkio joka oli nyt 15 000 dollaria. Kuva vaihtui ja tilalle tuli uutistoimittaja pöytänsä äärellä puhumassa Jackistä. Telkkari oli äänettömällä joten Jack ei kuullut mitä hänestä puhutaan.
Viiden minuutin jälkeen Jack kysyi myyjältä ''Mikä mättää?''
''Minun täytyy tarkistaa jokainen näistä timanteista.'' Myyjä vastasi.
Rost tarttui Jackiä olkapäästä ja veti sivummalle. ''Olen myynyt ennenkin koruja hänelle ja siinä ei ole ikinä ennen kestänyt näin kauan. Jokin on pielessä.'' Hän sanoi ja Jackin levottomuus vain kasvoi. Jack huomasi muidenkin katsovan uutisia ja Samuelin ja Arthurin naamalla oli pieni hymy. Mark katsoi uutisia halveksuen. Hän ei pitänyt Jackin kaltaisista orjista ollenkaan, varsinkaan jos he ovat tappaneet vartijoita.
Jack meni takaisin tiskille ja löi nyrkin pöytään. Myyjä säpsähti ääntä ja pudotti kellon lattialle.
''Mikä kestää? Meillä ei ole koko päivää aikaa.'' Jack sanoi korottaen ääntään.
Myyjä noukki kellon lattialta. ''Ihan pieni hetki vain.'' Hän sanoi ja Jack huomasi vasta nyt, että myyjä vilkuili Jackin ja muiden taakse ovelle.
Jack oli juuri kysymässä miksi hän ovelle vilkuilee, kun yhtäkkiä myyjä alkoi hymyilemään ja hän meni kyykkyyn tiskin taakse piiloon.
Jack oli ymmällään, mutta sitten Jack kuuli takanaan kilahduksen ja oven äänen, kun joku astui ovesta liikkeen sisään.
Ei.
Tulijoita oli monta.
Jack oivalsi heti ketä siellä ovella oli ja hänen sydämmensä heitti voltin.
''Hypätkää tiskin taakse!'' Jack huusi muille ja kaikki hyppäsivät tiskin yli suojaan.
Samassa alkoi kuulua hirveää räiskettä.
Pam, pam, pam.
Jack tiesi katsomattakin, että ovesta oli tullut lauma vartijoita, jotka nyt ampuivat heitä päin.
Jack näki ollessaan kyykyssä tiskin alla nappulan ja nappulan vierellä paloi valo. Nappulan vieressä oli teksti ''hälytys.''
Myyjä oli tunnistanut hänet ja oli tehnyt hälytyksen, jotta vartijat tulisivat paikalle.
Jack oletti myyjän tahtovan palkkion vartijoiden auttamisesta.
Pauke jatkui hetken ajan ja takahuoneen oveen tuli reikiä.
Tauon tullessa Jack kurkisti tiskin yli ja näki viisi vartijaa lataamassa aseitaan. Jack näki myös taskukellonsa tiskillä ja nappasi sen käteensä ja tunki taskuun.
''Äkkiä takahuoneeseen.'' Jack sanoi. Myyjä oli lähdössä ensimmäisenä, mutta Jack nappasi hänet kiinni.
Arthur ja kumppanit menivät kyyryssä ovesta.
Jack nousi ylös ja veti myyjän itsensä eteen kilveksi.
Jack oletti, että vartijat eivät ammu jos Jackin edessä on viaton siviili, mutta, kun Mark oli viimeisenä mennyt takahuoneeseen vartijat saivat aseensa ladattua ja alkoivat tulittaa uudestaan.
Jack kuuli märkiä tömähdyksen ääniä luotien osuessa myyjää vatsaan ja rintaan. Jack lähti peruuttamaan takahuoneen ovelle. Kun hän pääsi ovesta läpi hän pudotti myyjän elottoman ruumiin lattialle ja juoksi takahuoneen perällä olevalle ovelle joka johti ulos.
Rost oli jäänyt odottamaan Jackiä. Jack juoksi Rostin ohi kujalle ja näki suuren vihreän roskiksen oven vieressä. ''Auta minua sirtämään tämä oven eteen.'' Jack sanoi ja yhdessä he siirsivät renkailla liikkuvan suuren roskiksen oven eteen. Jack painoi renkaiden jarrun kiinni, jotta vartijat eivät saa työnnettyä sitä pois edestä.
He lähtivät juoksemaan kujaa pitkin pois päin korukaupasta.
Jack ei voinut käsittää sitä, että vartijat olivat ampuneet myyjän tuosta noin vain, vaikka hän oli viaton. Vartijat eivät selvästikkään pelleilleet Jackin kiinnioton kanssa ja he eivät välittäneet siviilestä. Se sai Jackin vihaamaan heitä entisestään.
He olivat melkein kujan päässä, kun Jack kuuli takaa aseiden pauketta. Pari vartijaa oli tullut kaupasta ulos etuoven kautta ja kiertänyt sivusta kaupan taakse.
Kuului pamauksia ja Kujalla kipinöi siellä täällä. Vartijat olivat ainakin kuudensadanmetrin päässä heistä, heillä ei ole mitään mahdollisuutta osua paitsi ehkä tuurilla.
Jack ja Rost saivat muut kiinni. Heidän oli pakko jatkaa juoksua sillä muuten vartijat saavat heidät kiinni. Ja lisää vartijoita oli luultavasti tulossa autolla pian.
''Varastetaan alus.'' Jack huusi muille heidän pinkoessaan minkä jaloista lähti.
''Oletko varma?'' Rost kysyi.
''Kyllä. Ei meillä ole enää mitään hävittävää.'' Jack sanoi.
''Okei. Tuolla on puolenkilometrin päässä parkkipaikka. Käänny suraavasta vasemmalle.''
He juoksivat ja kääntyivät vasemmalle. Toistaiseksi näkösällä ei ollut muita vartijoita.
He juoksivat kohti suurta parkkipaikkaa ja ylittivät autotien. Samuel juoksi ensimmäisenä ja jäi melkein auton alle. Kuski ehti juuri ja juuri painaa jarrua.
Parkkipaikalle saavuttuaan he kuulivat vartijoiden auton saapuvan ja auto oli viidensadanmetrin päässä heidän takanaan.
Parkkipaikalla oli kymmeniä aluksia ja he pujottelivat niiden välissä etsien alusta jonka ovi olisi auki.
Ohitettuaan viisi alusta he näkivät kuinka joku oli juuri astumassa omaan alukseen sisään.
Omistaja oli kävelemässä metallista ramppia aluksen kyytiin, kun Rost juoksi hänen ohi ja nappasi avaimet hänen kädestään ja juoksi aluksen sisään.
Seuraavana juoksi Samuel, sitten Arthur ja sitten Mark.
Jack oli viimeinen ja kun Jack saapui omistajan kohdalle hän tarrasi tätä hartioista kinni ja työnsi alas rampilta. ''Pyydän anteeksi, mutta meillä ei ole muuta vaihtoehtoa.'' Jack sanoi ja jätti omistajan hölmistyneenä parkkipaikalle.
Kaikki muut olivat sillä välin juosseet jo aluksen sisään ja luukku oli vielä auki kun alus käynnistyi ja nousi ilmaan.
Jack meinasi menettää tasapainon ja pudota rampilta alas, mutta pääsi kuitenkin sisään turvaan ja luukku meni kiinni hänen takanaan.
Jack näki pyöreän oleskelutilan takana ohjaamon ja Samuelin istumassa kuskin paikalla.
''Se oli lähellä'' Samuel sanoi ja naurahti. Hän painoi lisää kaasua ja alus lensi pois Porolta avaruuteen.
Luku 6
Jack ei voinut uskoa sitä todeksi. Hän oli onnistunut karkaamaan tulivuoriplaneetalta avaruuteen. Hän oli vapaa. Tai ainakin vapaampi kuin kaksi päivää sitten.
Kaikki muut paitsi Samuel istuvat oleskelutilassa. Oleskelutila oli pyöreä ja siellä oli puoliympyrän muotoinen sohva ja toisella puolella tilaa oli nojatuoleja myös puoliympyrässä.
Alus oli ulkoapäin harmaa ja sisältä beige. Kermanvärisellä sohvalla makoili Arthur ja Rost rennon näköisinä. Nojatuoleissa istui Mark ja Jack.
Keskellä oleskeluhuonetta oli pyöreä beige pöytä. Pöydällä oli aluksen vanhan omistajan ruokia ja juomia.
''Ainakaan emme kuole nälkään ihan heti.'' Jack sanoi. Aluksessa oli ollut jo pitkään hiljaista. He olivat kuunnelleet tunti avaruuteen päästyään uutisia radiosta ja uutisissa kerrottiin, että Jack oli ottanut mukaansa neljä apulaista ja jokaisesta apulaisestakin on tehty etsintäkuulutus ilmoitus ja 5 000 dollarin palkkio.
''Sentään jotain positiivista.'' Arthur murahti sohvalta. Jack ei tiennyt pitäisikö hänen tuntea syyllisyyttä muiden takia. He kyllä tiesivät mihin he ryhtyivät lähtiessään Jackin mukaan.
''Minne seuraavaksi?'' Samuel kysyi Markilta. Mark oli pyöritellyt peukaloitaan levottomasti sen jälkeen kun oli kuullut, että häntäkin etsitään.
''Meidän täytyy hommata jostain parempi alus.'' Hän sanoi. ''Emme me tällä aluksella pääse pois tästä planeettakunnasta (Planeettakunta on joukko tähden ympärillä kiertäviä planeettoja)''
''Tarkoitatko, että me varastimme tämän aluksen turhaan?'' Arthur kysyi ja nousi samalla istumaan.
''Ei. Emme turhaan. Meidän täytyi päästä pois Porolta, mutta jotta voimme lähteä tikarin perään me tarvitsemme aluksen millä voi kulkea valonnopeutta. Ette kai te luulleet, että tikari on tällä planeettakunnalla. Ei. se on paljon kauempana.'' Mark sanoi.
''No. Onko kellään ehdotuksia mistä lähdemme uutta alusta etsimään?'' Samuel kysyi.
''Mennään Peakkiin.'' Jack sanoi. Muut katsoivat häntä kuin tärähtänyttä. Kaikki paitsi Rost.
''Se voi olla ihan fiksuakin. Siellä ei ole vartijoita. Palkkametsästäjiä kyllä senkin edestä.'' Rost sanoi.
''Mutta luuletteko, että jollain olisi Peakissä niin tehokas alus. Sehän on slummi.'' Mark sanoi taas halveksuntaa äänessään.
Jackin teki mieli tirvaista Markkia turpaan. Näköjään Jack ei pitänyt hienostelijoista.
''Ehkä joku siellä tietää mistä sellaisen voi saada. On se parempi kuin mennä suoraan planeetalle mikä kuhisee vartijoita.'' Jack sanoi.
Rost nyökkäsi. ''Äänestetään.'' Hän sanoi.
Jack, Rost ja Arthur nostivat käden ilmaan ja Samuel huusi ''kyllä.''
Mark näytti lyödyltä. ''Sopiiko jos minä vahdin tätä alusta sillä aikaa kun te käytte kyselemässä?'' Mark kysyi. Jack ja Rost katsoivat toisiaan. Molemmat ajattelivat, että vittu minkälaisen nössön he saivat oppaaksi.
''Jos välttämättä tahdot niin kyllä se sopii.'' Rost sanoi.
''Olemme Peakissa viidessä tunnissa. Käykö kaupunki nimeltä Rockbowl?'' Samuel kysyi silmäillessään hologrammi karttaa. Hologrammi näytti koko planeetan ja siellä täällä oli punaisia pisteitä jotka olivat kaupunkeja.
''Kyllä käy.'' Jack sanoi ja Samuel otti kurssin kohti Peakkia.
Peak oli harmaa planeetta. Erilainen harmaa kuin Poro. Poro oli tummansävyinen ja Peak taas vaalea.
He laskeutuivat Rockbowlin parkkipaikka alueelle. Siellä ei ollut aivan yhtä paljon aluksia kuin Roesheadissa oli ollut. Ehkä puolet siitä määrästä.
Kaduilla ihmiset näyttivät kovilta. Heillä oli arpia naamassa ja päällään vanhan näköisiä vaatteita, mutta ei kuitenkaan rähjäisiä niin kuin kodittomilla oli ollut Roesheadissa.
Kukaan ei kiinnittänyt Jackiin tai keneenkään muuhunkaan huomiota. He kävelivät kaduilla, täällä ei ollut korkeita taloja niin kuin Roesheadissa oli ollut. Täällä talot olivat aivan keskustassakin vain kolme kerroksisia. Talot olivat tehty puusta.
Heiltä meni puolituntia löytää Rockbrawl niminen baari. Se oli ilmeisesti saanut nimensä nyrkkeily kehästä baarin nurkassa.
Astuttuaan sisään he huomasivat sen ensimmäisenä baarin vasemmassa laidassa. Sen ympärillä oli joukko ihmisiä kannustamassa kahta nyrkkeilijää. Nyrkkeilijät olivat aivan tavallisia Peakin kansalaisia, jotka tahtoivat päästellä vähän höyryjä.
Arthur innostui siitä ja meni ringin sekaan katselemaan ottelua. Samuel ja Rost menivät baarin oikealle puolelle kyselemään ihmisiltä aluksesta millä pääsisi matkustamaan planeettakunnasta toiseen valonnopeudella.
Jack meni suoraan eteenpäin baaritiskille. Hän tilasi vettä. Baarimikko katsoi häntä epäilevän näköisenä ja Jack mietti tiesikö hän kuka siihen oli tullut.
Pian Jack sai vesilasin nenänsä eteen. He olivat päättäneet, että Jack vain istuu siellä ja muut hoitavat kyselemisen, sillä kovin moni ei varmasti tahdo auttaa karannutta orjaa.
Jack vilkuili vähän väliä oikealle Samuelin ja Rostin suuntaan. He kyselivät ihmsiltä ja vilauttivat pari kertaa Jackin taskukelloa, millä he aikoivat maksaa aluksen, mutta ilmeisesti turhaan. Ihmiset vain pudistivat päitään ja Samuel ja Rost siirtyivät seuraavaan pöytään kyselemään.
Välillä he juttelivat pidempään ja välillä keskustelu kesti vain pari minuuttia.
Puolentunnin jälkeen Arthur tuli nyrkkeily kehän luonta Jackin vierelle. ''Ei vissiin oikein meinaa onnistua?'' Hän kysyi Jackiltä.
''Joo ei vielä ainakaan.''
''Tekisi mieli mennä tappelemaan tuonne jonkun kanssa, mutta en viitsisi kerätä liikaa huomiota meihin.'' Arthur sanoi ja pyysi baarimikon luokseen. ''Kaksi tuoppia kaljaa.'' Hän sanoi.
Meni vain hetki ja Arthurin edessä oli kaksi tuoppia. Hän työnsi toisen Jackin eteen ja Jack otti elämänsä ensimmäisen huikan olutta. Se maistui hirveälle Jackin mielestä ja hän irvisti.
Arthur naurahti. ''Juo pois vaan. Vaikka onkin pahaa niin tämä rentouttaa.'' Hän sanoi.
Jack otti toisen huikan ja vielä kolmannen. Mitä useamman huikan hän otti sitä vähemmän se maistui pahalle.
Tuoppi oli puolessa välissä, kun Jack kuuli oikealta puolelta Rostin äänen. ''Anteeksi, että häiritsen, mutta sattuisitko tietämään mistä saisimme aluksen millä voi matkustaa pois täältä Siveäkunnasta?''
''Kyllä tiedän.'' Vastasi ehkä neljäkymppinen mies joka oli kalju ja vatsaakin löytyi hiukan.
Jack innostui. Ehkä nyt tärppäsi.
Jack katsoi kuinka Rost istuutui miehen kanssa samaan pöytään ja vilautti taskukelloa. Samuel istuutui pöytään myös. ''Tällä me voisimme maksaa aluksen. Tämä on kymppitonnin arvoinen.'' Rost kertoi miehelle.
''Kymppitonnin? No mikä ettei.'' Mies sanoi. ''Yhdellä ehdolla voin myydä aluksen teille.''
''Antaa kuulua. Mitä tahdot?'' Rost kysyi hymyillen. Vihdoinkin he löysivät oikean henkilön. He saisivat aluksen.
''Tahdon kyydin pois tältä hemmetin planeetalta. Olen ollut täällä jumissa jo kolme kuukautta. Oma alukseni hajosi ja kaikki rahani on Skyneedlessä, en ole pystynyt korjauttamaan alusta. Tarvitsen kyydin sinne. Tarvitsemanne alus on myös Skyneedlessä.''
''Se on sitten sovittu.'' Rost sanoi ja he löivät kättä päälle.
Jack oli alkamassa nousta omalta baarijakkaralta, kun joku tarrasi häntä olkapäistä kiinni veti taaksepäin. Jack lensi selälleen maahan.
Arthur nousi omalta tuoliltaan, mutta ei ehtinyt tehdä mitään, kun joku potkaisi jo Jackkiä kylkeen.
Kipu viilsi koko kylkeä ja Jack säikähti, että häneltä murtui kylkiluu. Hän yritti nousta ylös, mutta toinen potku osui häntä leukaan.
Athur kävi potkijaan käsiksi ja onnistui vetää tämän syrjään, jotta Jack pääsisi ylös.
Jack nousi seisomaan ja katsoi miestä joka potkaisi häntä. Mies oli ainakin kaksimetrinen ja näytti naurettavalta, kun Arthur, joka oli sataseitsemänkymmentä pitkä tappeli hänen kanssaan. Arthur oli nopea ja mies ei saanut osumaa.
Kaksi muuta lähtivät kävelemään Jackiä kohti ja Jack valmistautui tappeluun.
Hän nosti nyrkkinsä kasvojensa eteen ja löi kerraan, löi toisen kerran ja kolmas lyönti osui toista miestä leukaan, mutta mies ei näyttänyt välittävän siitä.
Toinen mies syöksähti Jackiä päin ja tarrasi hänestä kiinni. Mies sai käännettyä Jackin ympäri ja nyt Jackin kädet olivat hänen selän takana miehen otteessa. Jack ei pystynyt tehdä mitään muuta kuin potkaista miestä varpaille ja huitaista takaraivolla miehen nenään.
Ote irtosi ja Jack kääntyi ympäri. Näki miehen pitelevän nenästään kiinni ja Jack huitaisi nyrkillä miestä ohimoon ja mieheltä lähti taju.
Enää yksi jäljellä.
Arthur oli onnistunut kolkata kaksimetrisen nappaamalla tuopin pöydältä, hyppäämällä ilmaan ja lyömällä tuopin miehen silmäkulmaan.
Jack oli käymässä viimeisen miehen kimppuun, mutta Rost ilmestyi hänen taakseen ja pysäytti Jackin.
Jack ei ollut huomannut, että mies oli ottanut pistoolin esille ja osoitti sillä nyt Jackiä, Arthuria ja Rostia vuoron perään. ''Nyt tehdään niin, että te tulette minun mukaani.'' Mies sanoi. ''Minä vien teidät kaikki vartijoille ja saan palkkioni siitä.''
Jakc ja muut olivat hiljaa eivätkä liikkuneet mihinkään. Jack alkoi ihmettelemään missä Samuel oli. Ilmeisesti mieskin huomasi, että heitä oli kaksi liian vähän.
''Missä kaksi kaverianne ovat?'' Mies kysyi ja vilkuili ympärilleen.
''He ovat meidän aluksella.'' Rost sanoi.
''Siinä tapauksessa mennään teidän aluksen kautta. Tahdon palkkion teistä kaikista. Liikettä niveliin.''
Kukaan ei liikkunut ja Jack huomasi, että ulkopuoliset katsojatkin pidättivät hengistystä.
Mies ei jaksanut odottaa joten hän ampui kattoon yhden luodin.
Pam.
Katosta ropisi pölyä.
Ja sillä sekunnilla mies sai tuopista takaraivoon ja hän tipahti naamalleen maahan.
Samuel seisoi tuopin kahva kädessä naamallaan vihainen ilme. ''Vitun palkkametsästäjät. Yhtä tyhmiä kuin peikot.''
Rost käveli Samuelin vierelle ja melkein halasi häntä. Samuel sai juuri väistettyä halauksen. Arthur alkoi huutamaan sotahuutoa ja Jack vain seisoi paikoillaan.
Ihmiset alkoivat taputtamaan ympäri baaria ja Rost kävi hakemassa miehen jolta he ostaisivat aluksen. ''Anteeksi tuo.'' Hän sanoi miehelle ja mies vain pudisti päätään ja hymyili.
''Mitäpä pienistä. On sitä pahempaakin nähty.''
Jack meni edeltä ulos ja he kävelivät takaisin alukselle päin. Jackin kylkeen sattui hiukan, mutta hän kyllä kestää sen. Leukaakin jomotti.
Alukselle saavuttuaan Mark avasi heille luukun alukseen. Luukku laskeutui alas maahan ja he kävelivät pienen mäen alukseen.
Oleskelutilassa kaikki rojahtivat tuoleille ja sohvalle.
Uusi matkustaja esitteli itsensä Georgeksi. Kaikki muut kättelivät häntä paitsi Mark.
Mark vain mulkaisi häntä. Hän ei ole hirveän ystävällinen ja Jack alkoi vihaamaan häntä. Mutta hän oli heidän ainoa opas. Ainoa joka tiesi miten tähtitikarin voi saada.
Samuel meni taas ohjaamoon ja hetken päästä he nousivat ilmaan ja lensivät avaruuteen. Hän asetti kohteeksi Skyneedle. Suuri kaupunki planeetta.
Jack näkisi ensimmäisen kerran värikkään taivaan kaupungissa nimeltä Intersky. Ja sieltä he saisivat uuden aluksen millä he voivat lähteä metsästämään tähtitikaria.
Asiat olivat tähän mennessä sujuneet ilman suurempia ongelmia. Jack vain toivoi, että asiat menisivät jatkossakin yhtä hyvin.
