Harmaa pilvi roikkuu matalalla
Vesisade jatkuu taukoamattomana
Istut linja-autossa
matkalla ei mistään, ei mihinkään
Kävelen elämän uuvuttamana kaupungin katuja
Katson, mutta en näe eteeni
Annan maailman rauhattomuuden ympäröidä minut
Kovaääninen, meluisa tyhjyys ottaa taas vallan
Hidastan askeleeni liikennevaloihin
Nostan katseeni, ja huomaan sinut auton ikkunassa
Ihosi kuulas kuin kesäaamu
Hiuksesi vaaleat kuin viljapellot
Katsot ohi lipuvaa liikennettä
Vesi valuu noroina ikkunaa vasten
Käännät pääsi, ja katseemme kohtaavat
Hengitykseni pysähtyy
Silmäsi välkähtelevät kuin järven pinta
Tuhansien vuosien salaisuudet avautuvat
Näen vihreän valon kajastuksen silmäkulmassani
Auto liikkuu hiljalleen eteenpäin, äänet palaavat ympärilleni
Painan pääni alas ja jatkan matkaa
Kylmän sateen rummuttaessa selkääni
Havahdun, tuo hetki sytytti jotain rinnassani
Jotain mitä en ole tuntenut pitkiin aikoihin
Kuin kynttilän ensimmäistä liekkiä suojellakseni
Vedän takkia tiukemmalle
En anna sen sammua
