27 kohdetta - näytetään 11 - 20 | 1 2 3 |
Hienoa. Arkea ajatellusti.
Hmm. Sinulla on vähän samaa kuin itselläni, eli liian lyhyt runo pystyäkseen ilmaisemaan kaiken sen, mitä haluat sanoa. Me lukijat emme tiedä tunnelmaa, sanojen pitää se luoda. Nyt se jäi vähän puoliväliin. Eikä lyhyys siis ole runossa haitta vaan tyylivalinta. Nyt ei vaan oikein välittynyt.
Riimiä, jee!
Vähän täytyy kyllä olla ylläpidon kanssa samaa mieltä, että runo ei oikein etene. Tunnelmankuvauksena hieno silti. Riimiä, jee!
Hieno!
"Arkin läpi hän kuulee" olisin jakanut vielä eri riveille. Yksisanaisella rivillä voi olla sisältöä. Sen, niin kuin kaiken tekstin sisältö, syntyy lukijan päässä, ei kielioppikirjassa.
Lainaus A.W Yrjänän runosta Ithakan kuningas:
Salamatkustaja
Paha kapteeni
Laiska merimies
Taistelun viimeinen eloonjäänyt
Haaksirikkoinen
Ja isot kirjaimet ovat siis Yrjänän, eivät minun. Jos kännykkä teki rivijaon, älä käytä sitä. Runoudessa se on tärkeää ja voi muuttaa tunnelmaa paljonkin.
Muistan lapsuudestani, kun mummon kanssa kävelimme aina kuumana kesäpäivänä kauppaan radan yli. Runon tervan tuoksu vei minut heti sinne. Käytä mielikuvia, muistoja, tuoksuja ja muita sellaisia. Runoissa ne toimivat. Pidin siis runostasi jo ennen sitä tervaa, huom.
Toimii! Tunne, joka runosta tuli, oli voimakas. Runo ei ole sanomalehtiuutinen, se saa jäädä tulkinnanvaraiseksi.
Ja sitten korjausehdotuksia. Sana "hän" on kolmannella kerralla pienellä, oliko tarkoitus? Ja kaiken tuon todella vahvan teksti jälkeen "sateinen" ei oikein riitä kuvaamaan päiviä, joista selvitään. Mielestäni tuohon vaaditaan vahvempi sana.
Selkeää ylläpidon arvostelua! Hienoa! Jokaisen runoilijan TÄYTYY ottaa itseensä joka ainoasta "rakentavan kritiikin" sanasta. Jos niin ei tee, ei kirjoita tosissaan. Ja jos kritiikki sattuu, on todennäköisempää, että siitä ottaa opikseen. Jos se yhtään lohduttaa, kritiikin vastaanottaminen helpottaa ajan myötä. Vähän.
Olen samaa mieltä ylläpidon kanssa siitä, että ote on enemmän proosaa kuin runoutta. Esimerkiksi ensimmäiset rivit
Nainen istui joen penkereellä
ja katseli ilmeettömänä mustan kosken kuohuihin
olisi ilman tuota ja-sanaa merkitykseltään sama. Tunnelma vain muuttuisi vieläkin uhkaavammaksi ja ikään kuin pysähtyneemmäksi, harkitummanoloiseksi.
Kun itse kirjoitan runoa, kirjoitan sen ensin niin kuin se haluaa tulla. Tunne tulee sieltä. Sitten katson sitä parin päivän päästä, karsin turhat sanat pois ja muokkaan , mitä tarvitsee muokata. Tämä on siis minun tapani, sinä voit löytää omasi. Yleensä runoudessa tiivistäminen on kuitenkin hyvä asia.
Täytyy olla samaa mieltä ylläpidon kanssa, eli pilkut ja jos, että, yms. sanat tekevät helposti runosta proosan näköistä. Ei sillä, etteikö niitä käytettäisi. Harvinaista se kuitenkin on, ja vaatii taitoa.
"Kairaa ei tarvinnut", mutta "sillä olisi". Ei tarvitsisi ja sillä olisi tai ei tarvinnut ja sillä oli sopisivat paremmin yhteen. Eli onko siinä konditionaali vai ei? Onko jotain tehty vai ei?
Aihe on hyvä ja valitettavan tarpeellinen.
Raapaletta pukkasi taas. Mielestäni ne ovat hyvää harjoittelua, ruoka uuniin ja raapale valmiiksi ennen ruoan valmistumista. Lisähaasteella ruoka mikroon ja sama juttu.
Huh. Hienoa, että runoja kirjoitetaan muustakin kuin perinteisistä rakkaudesta, luonnosta ja kuolemasta. Rankka, raaka ja maistui elämältä. Sehän on yhtä kuin hyvä runo.
27 kohdetta - näytetään 11 - 20 | 1 2 3 |