 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Olen samaa mieltä ylläpidon kanssa siitä, että ote on enemmän proosaa kuin runoutta. Esimerkiksi ensimmäiset rivit
Nainen istui joen penkereellä
ja katseli ilmeettömänä mustan kosken kuohuihin
olisi ilman tuota ja-sanaa merkitykseltään sama. Tunnelma vain muuttuisi vieläkin uhkaavammaksi ja ikään kuin pysähtyneemmäksi, harkitummanoloiseksi.
Kun itse kirjoitan runoa, kirjoitan sen ensin niin kuin se haluaa tulla. Tunne tulee sieltä. Sitten katson sitä parin päivän päästä, karsin turhat sanat pois ja muokkaan , mitä tarvitsee muokata. Tämä on siis minun tapani, sinä voit löytää omasi. Yleensä runoudessa tiivistäminen on kuitenkin hyvä asia.
