Arvostelut käyttäjältä T.Johan

"oli isä huutanut" turhaa toistoa. Tai ota pois "...ja hätäiseen huutoon"

Seuraava virke, lyhennä: hän ei milloinkaan ollut kuullut isän huutaneen niin epätoivoisesti ja kiihtyneesti"

"Äiti oli huutanut jatkuvasti ohjeita. Hän oli käpertynyt olemattoman pieneksi takapenkille kauhusta kankeana" Kaksi virkettä, joista jälkimmäisestä, koska alkaa sanalla "hän", tulee käsitys että viitataan edellisen virkkeen henkilöön. Vaikka näin ei ole tarkoitus.

Yhdessä lauseessa sanotaan että kaupunki oli tuhottu ja autio, ja toisessa sen jälkeen sanotaan: "vilkuillen ympärilleen hän kuitenkin huomasi useamman käsivarsissa omituisen ihottuman". Ristiriitaista viestiä, ensin autio ja sitten täynnä (ruumiita). Lisää: "useamman ruumiin käsivarressa omituisen ihottuman"

Lukiessa tuli mieleen, kun kirjoitit ensin ihottumasta ja sitten vaakunasta. Menin sekaisin, olivatko ne sama asia? Vaakuna iholla on yleensä tatuointi. Ihottuma ja tatuointi eivät ole sama asia. Onko vaakuna edes välttämätön, koska se ei esiinny uudestaan?

Liikaa toistoa tällä saralla: hän ei milloinkaan ollut niin sitä ja tätä.

"murto-osasekunnin"? En ymmärtänyt mikä metalli kolahti ja miksi, mutta tuollaissa verbeissä voi kuvata sen laatua, ilman että selittää sen erikseen. Ehkä voisi laittaa: Metalli kirskahti betoniin hänen takanaan...?

Sitten pieniä mielikuvaongelmia. "puri hampaitaan yhteen ja puraisi kielensä verille" Puriko ensin hampaansa yhteen ja sitten kielensä verille? Yhtäaikaa niitä ei voi tehdä.

Loppu: Sen tuskien taipaleiden jälkeen kun näkee vehreät kukkulat, päähenkilön tunnemaailman huomioonottaen hän lähinnä heittäytyisi jyrkänteeltä vihreään laaksoon. Sopisi dramaattisuudellaan kaikkeen edelläkerrottuun.


Siinä pieniä parannusehdotuksia. Hyvät asiat: kirjoitat sopivan mittaisia lauseita, niissä ei ole turhaa lässytystä ja ne ovat informatiivisia. Siksi pidin lukemastani. Mukana oli kysymyksiä, hyvä. Kertoja ottaa hiukan osaa tilanteeseen. Päähenkilölle annettiin ainakin yksi ajatus. Niitä saisi olla lisää. Tuskaisen matkan kun kuvaa pelkästään ulkopuolelta, päähenkilöön ei samaistu. Anna lisää ääntä päähenkilön tunteille ja ajatuksille. Lukijan täytyy päästä pään sisään, jotta hän samaistuisi.

Ei kirjoitusvirheitä, loistavaa. Hienoa ympäristön kuvausta, mutta kaiken syy jää pimeän peittoon. Muutama takauma joka kertoo maailmanlopun alusta tai painajaisen alusta olisi hyvä. Pelkkä tunnelman kuvaus ilman juonta jää etäiseksi. Olet hyvin visuaalinen kirjoittaja.

Kiitos tekstistäsi!

Selkeä ja ymmärrettävä teksti. Ei lainkaan niin sanotusti runomainen, runoja kun pidetään yleisesti ottaen käsittämättöminä. Nyt oli vahva mielipide laitettu runomuotoon, en siis pitäisi tätä runona, vaikka onkin lyhyet lauseet allekkain. Pitäisin tätä mielipiteenä, joka ansaitsisi päivänvalon vaikka jossain lehdessä, mutta siinä taitaa tulla vastoinkäymisinä oikean nimen käyttö tai lehden "linja". Nuo ajatukset voisi pukea vaikka proosan muotoon, lyhyt novelli esimerkiksi tuosta koulujen joulujuhlasta ja koko siitä maailmasta jossa vanhemmat laittavat viitekehykset oppilaiden ympärille.

Loistava! Selkeä ja sisältää taikuutta tai sellaista jota maailmassa on mutta jota ei tunnista. Pidin kovasti. Hyvin sanoitettu se mitä ihmisen mielessä liikkuu sekunnin aikana. Toivo ja epätoivo. Elämä ja kuolema. Huumoriakin löytyi.
(Tiedusteluretki on yhdyssana.)

Olipa intensiivinen kuvaus, teksti veti mukanaan ja ajatukset joutuivat mukavasti töihin kun kaikkea ei kerrottu. Kysymysmerkkejä tietenkin jäi, mutta se oli kai tarkoituskin. Oli niin ajasta riippumaton kuvaus lapsen mietteistä ja tunteista!

"Vain" 3 tähteä... kaksi puuttuu siksi koska tässä ratsastetaan jo olemassa olevilla sanonnoilla ja niiden pätkillä ja sanojen asettelulle ei ole annettu tarpeeksi huomiota. Yleensä runoudessa vältetään kuluneita sanontoja ja fraaseja. Keksitään siis uutta.
Ne 3 tähteä tulivat siitä, että tässä on ajateltu, ja annettu ajateltavaa lukijallekin, tosin se on semanttinen probleema, kun ei ole annettu mitään konkreettista maailmaa ympärille.

Teksti on haikun-omainen. Siitä ymmärtää nopeasti dilemman jota jää ihmettelemään. Välimerkittömyys tukee retorisuutta.
Kiitos runostasi!

Tämä on mielestäni parempi kuin elämän peitto. Tässä on syvyyttä: minäkertoja ja hän, vanhus. Upea kontrasti taksi ja näytetty paikka. Suhteellisuudentajua löytyy ja itsereflektiota. Pidän.
Luin profiilisi, jos tällaisia tulee, en näe suuria esteitä saada niitä kirjaksi asti kustannustoimittajan kautta.
Kiitos runostasi!

Erittäin henkilökohtainen, siksi koskettava. Valtava aihealue: elämä. Biografinen teksti. Ei tuohon enempää voi sanoa, hiljaiseksi vetää. Mutta silti koitan: voisiko aihealuetta integroida johonkin arkiseen, ympärillä olevaan kontekstiin? Tämä on paljas, ja niin hyvä, mutta se voi olla paljas myös käyttäen runollisia keinoja, muita kuin rivinvaihtonäppäintä. Tarkoitan että jos aihetta lähestyy sellaisen ikkunan kautta, jonka läpi myös ei-runoudesta-kiinnostunet saavat universaalin tarttumapinnan.

Älä käsitä väärin, en minäkään täydellisiä tekstejä tee, mutta jos näen potentiaalia, yritän kannustaa ja antaa näkökulmaa. Tässä tekstissä on selkeä tahtotila ja viesti, mutta sen voi tarjoilla vielä puoleensavetävämmin.
Kiitos runostasi!

Selkeää filosofointia, yksinkertaisia lauseita, muttei yksinkertaisia sisältöjä. Ei kaipaa välimerkkejä, isot alkukirjaimet, nekin kertovat sen että jokin alkaa, muttei ihminen sitä lopeta.
Arvoitus on ensimmäinen lause: He kelluvat lämpimässä unessa. Lämmin uni, kaunis kuvaus, sen jälkeen "heistä" ei kuulu mitään, ellei sattumaa ja tarkoitusta käsitellä inhimillistäen.
Täytyy sanoa että pidän tuosta ilmavuudesta, ilmaan heitetyistä kysymyksistä.
"Heistä" olisin toivonut lukevani jonkinlaisen closuren. Käänteen. Mutta noinkin toimii. Lähestyttävä teksti.
Kiitos runosta.

Todella tarkkaan mietitty sanat ja kuvaus, mutta henk.koht. kaipaan ihmisen mukaan. Onhan ihminen siellä, sehän on ihmisen kirjoittama, mutta "minä" "hän" tai jotain muuta ihmiselämään viittaavaa kaipaan tuohon.
Muuten kaunis luonnon kuvaus, jonka tekeminen ei ole lainkaan niin helppoa kuin voisi kuvitella.
Kiitos runosta.

Selkeä, jäsennelty teksti, ymmärrettävä, ei turhan kryptinen, kertoo selkeästi viestinsä. Filosofinen eli viisausjohdannainen. Ytimekäs. Herättää miettimään onko suoritus miehen koti ja jos on, onko se hyvä että on niin.

Mutta myös jännitteetön, ei kutittele kielenkantoja mielessä, toistaa se-sanaa, joka toki on myös tehokeino. Luettelonomaisuus hieman syö tehoa.

Lopuksi: helppo lukea ja nauttia. Helppo ymmärtää. Kiitos tekstistä.