Arvostelut käyttäjältä Sabe

Aika hauska lyhyt tarina, tosi mielenkiintoinen. Kirjoistuasu ja tekstin on aika hyvää. Boxon kanssa samaa mieltä, että joku pieni käänne tarinan loppuun voisi olla hauska.

Hei!

Sinulla on selkeästi intoa ja ideaa tekstin suhteen, koska havaitsen siitä samoja piirteitä, kuin omista varhaisimmista tekstänikin. Hyvä. Teksti on kuitenkin vähän turhan nopeaa. Jätä tilaa kuvailuille ja selitä myös lukijalle, mitä ajattelet.

Tässä pari vinkkiä suoraan tekstiin viitaten:
"Minulla on matikkaa vasta iltapäivällä, ajattelen harmissani."
- Selitä vähän, miksi asia harmitti minä-kertojaa. Vasta myöhemmin tekstissä selviää, että hän oli kiinnostunut miehestä, mutta tässä kohtaa olisi esimerkiksi hyvä pohjustaa tuota ja alkaa rakentaa näiden henkilöiden suhdetta.

Koita yhdistellä myös vähän lauseitä yhtenäisiksi virkkeiksi.
Esimerkki: "Katson käytävälle jossa Joonatan kävelee. Hän hymyilee minulle seksikkäästi." --> "Katson käytävälle, jossa Joonatan kävellessään ohi hymyilee minulle seksikkäästi."

Yksinkertainen Ja-sanan pistäminen pisteen tilalle muuttaa tekstin sujuvuutta heti. Piste pysäyttää aina tekstin ja siksi se tekee lukemisesta helposti hieman töksähtelevää. Pyri siis yhdistelemään mahdollisimman paljon lauseita mieluummin pidemmiksi virkkeiksi ja käytä pistettä tehokeinona katkaista ajatus aikaisemmasta virkkeestä. Kuten esim. juuri tuossa kohdassa, jossa minä-kertoja kompastuu, sen eteen onkin hyvä pistää piste, jolloin kompastuminen pistää enemmän silmään. Jos kyseessä on vielä isompi juttu, voi sitä korostaa entisestään aloittamalla uuden kappaleen.

Pyri myös välttämään turhia tekemisen ilmoittamisia, ja mainitse niitä lähinnä vain silloin, kun se on tarinalle oleellista tai jos siinä on jotain erikoista. Esim:
"Kävelen arasti matikanluokkaan ja istahdan ekalle pulpetille joka on vapaa. Ja se on eturivissä." --> "Menen matikantunnille, jossa istun eturivissä olevalle ensimmäiselle vapaalle pulpetille."

Tunnin loppumisen ilmoittamisen sijaan voisit jättää oppitunnin mainitsemisen taka-alalle, koska se ei ole oleellista. Se melkein riittää, että olet kappaleen alussa maininnut minä-kertojan olevan matikantunnilla. Sen sijaan keskity kuvailemaan, mitä Joonatan edessä puhuu ja kerro millainen henkilö hän on. Ja esimerkiksi kohdassa, jossa minä-kertoja riisuu Joonatania katseellaan, on oiva kohta myös kuvailla lukijalle tarkemmin, miltä Joonatan näyttää. Se auttaa lukijaa saamaan henkilöön yhteyden ja selittää vaikka, miksi minä-kertoja kiinnostuu hänestä.

Viimeiseen kappaleeseen pätee samat ohjeet; hidasta tahtia, kuvaile hieman tilannetta. Mitä minä-kertoja tuntee? Miksi hän suutelee opettajaa? Ja mikäli et suunnittele tekeväsi mitään varsinaista seksinovellia, yksityiskohta sisään työntymisestä on ehkä turhan tarkka. Riittää, kun kuvailun myötä annat ymmärtää, että seksiä on harrastettu. Tämä on tietysti ihan mielipide ja riippuu siitä, millaisen tekstin haluat tehdä, mutta mieti mitä asioita haluat korostaa.

Mutta ihan hyvä runko ja alku! Nyt vain kuvailut tuonne lauseiden väliin, niin teksti alkaa olla jo ihan pätevä. ;) Älä lannistu ja jatka kirjoittamista - se on ainoa keino, jolla siinä kehityt.

P.s. Kirjoitusvirheitä ei näyttänyt kamalasti olevan, mikä on hyvä juttu. Sen halusin vain mainita, että nykyään ei tarvitse enää yhtäkkiä-sanaan tuota heittomerkkiä pistää.

Ihan hyvä alku. Sain vähän tunteen, että se oli tarkoituksellista(?), mutta kenties pilkkuja olisi vähän voinut käyttää enemmän ja yhdistellä lauseita yhtenäisiksi virkkeiksi. Piste katkaisee aina tekstin kulun ja siksi joissakin kohtia teksti ehkä hiukan tuntui töksähtelevän.

Puheenvuoroista minulle tule tunne, kuin kaikki olisivat puhuneet hirveän nopeasti ja vastaten nopeasti, ja puheenvuoron välissä odotellen vain (kiusallisesti) hiljaa paikallaan. Jos tämä ei ollut tarkoitus, kehottaisin jakamaan dialogia vähän eri riveille, ujuttamaan sitä muun kuvailun sekaan, sekä kuvailla, miten ja kuka puhuu.