Arvostelut käyttäjältä Jästipää

Mukava ja lyhyt pikku tarina. Minäkään en tätä laskisi runoksi, enneminkin luonnehtisin tätä minuuttinovelliksi. Hauska kuvaelma hammaslääkärissä käynnistä, mutta mitä tällä haluttiin sanoa, se jäi minulta hieman epäselväksi. Hyvin kirjoitettu teksti.

Varsin mielenkiintoinen aloitus. Melvin herätti heti kiinnostukseni. Kuvauksesta uhkuu pahuus ja niin tietenkin tulee ollakin, jos on sielunsa myynyt paholaiselle. Nopea alustus tässä oli, mutta minua ei sinänsä haitannut. Tietenkin, jos tämä on romaanin mittainen teksti, niin voisi miettiä alun taustoittamista ehkä enemmänkin. Kielellisesti erittäin hyvin kirjoitettua tekstiä, en huomannut juurikaan kielioppi- tai oikeinkirjoitusvirheitä. Muutenkin teksti oli hyvää, osaat käyttää hyvin kieltä. Tarinassa oli hienosti kuvailtu ympäristöä ja henkilöitä, mutta ennen kaikkea tunnelma osattiin virittää hyvin. Jään innokkaana odottamaan jatkoa... :)

Kiinnostava tarina. Minua kiehtoo tämän tyyppiset tarinat, jossa mennään pään sisälle ja sotketaan asiat. Kuten sinulla aina, teksti oli erinomaisesti kirjoitettua ja kielellisiä virheitä en bongannut. Tästä tuli mieleeni elokuva nimeltä Identity, jossa oli käytetty samaa ideaa liittyen sivupersooniin. Keskivaiheilla aloin jo aavistaa loppuratkaisun, todennäköisesti siksi, koska tuo leffa tuli mieleeni. Tästä teemasta saisi pitkänkin tekstin aikaiseksi ja vaikka millaisia juonenkäänteitä sekä tietenkin philipkdickmäisen loppuratkaisun, josta ei tiedä tapahtuiko kaikki ihan oikeasti vai oltiinko vielä loppuratkaisussakin jonkun pään sisällä... Pidin tarinasta, siinä oli miellyttävää sekopäisyyttä... :)

Tarinasi paranee luku luvulta. Kirjoitat erinomaisesti ja tässä osassa hahmot saavat yhä syvyyttä lisää ja mielenkiinto kasvaa tarinaa kohtaan. Dialogi toimii hyvin, juonellisesti saat lukijan kyllä koukuttumaan. Tässä on todella hyvää draivia ja imua. Vaikka teksti oli pitkä, ei sitä huomannut, kun niin innokkaasti sitä luin. Pidin tästä paljon. Olisi todella harmi, jos et enää jatka täällä tämän osalta, mutta ehkä saan sitten joskus ostaa tästä painetun version kirjahyllyyni... :) Kiitokset!

Hyvä tarina, josta tuli hyvälle mielelle, koska vahingonilo on paras ilo, vai miten se sanonta menikään... :) Hyvin kirjoitettu tarina ja pystyin samaistumaan aika monessa kohtaa päähenkilöön. Loppuratkaisu tuli minulle kyllä yllätyksenä, oletin tarinan johtavan ihan toisenlaiseen ratkaisuun, mutta tämä oli mainio kyllä näin. Sinulla on selvästi ainesta kirjoittaa humoristisia tarinoita, joten kirjoittele niitä toki lisää! :) Tarinan erinomaisuudesta kertoo ehkä sekin, että lukiessani en huomannut katsella mitään kielioppijuttuja tms. kun uppouduin tekstiin. No, minuun uppoaa aina tämän tyyppiset huumoripalat... :)

Nyt täytyy sanoa, että tämä tarina ei ihan minuun vedonnut. Se oli niin lohduton ja siksi turhauttava. Mikään ei paljasta teon motiivia ja siksi jutun sanoma jää hämärän peittoon. Tämä ei oikeastaan ollut varsinaisesti tarina tai novelli, pikemminkin tilanteen tai tapahtuman kliininen kuvaus, jossa ei oikeastaan otettu kantaa suuntaan tai toiseen itse teosta tai sen motiivista. Teksti sinänsä oli hyvin kirjoitettua, muutamia kielioppi- ja oikeinkirjoitusvirheitä oli, mutta ei haitaksi asti. Ainoa mikä ei kerronnallisesti minusta toiminut oli kohta, missä tyttö päättää kutsua hyökkääjäänsä sadistiksi. Se kohta ei ollut minusta oikein uskottava. Tämä sopisi hyvin kohtaukseksi johonkin dekkariin tai kauhunovelliin, mutta tarvitsisi ehdottomasti enemmän ns. lihaa luiden ympärille.

Edelleen tarina kiinnostaa ja juonenkäänteitä paljastuu lisää... Aiemmin olen jo antanut muissa osissa palautetta tarkemmin kirjoittamisestasi eikä tämän osan suhteen siihen nähden tullut varsinaisesti mitään uutta. Hyvää tekstiä ja olen yhä koukuttunut lukemaan jatkoa tälle...

Pidin kovasti tästä tarinasta. Tässä oli imua ja hyvin rakennettu tunnelma. Juoni kulki hyvin ja kerronnallisesti en huomannut, että tässä olisi ollut mitään turhaa, varsin tiivis paketti siis, mutta mielestäni ehdottomasti positiivisessa mielessä. Tekstissä oli selvästi vähemmän oikeinkirjoitus ja kielioppivirheitä, kuin mitä edellisessäsi. Jonkin verran oli tässäkin, mutta selkeä ero siis edelliseen. Tässä olit ollut selvästi huolellisempi.

Ensimmäisessa kappaleessa toistetaan "muutamaa viikkoa" turhan usein. Vältä toistoa. Koko kertomuksessa toistetaan Saran nimeä todella paljon. Pronominien ja kiertoilmaisujen käyttöjä kannattaisi ehkä lisätä.

Hyvä tarina!

Mielenkiintoinen tarina. Oliko tämä aloitus jollekin suuremmalle kokonaisuudelle, koska sellainen mielikuva tästä jäi. Hyvin olit kuvaillut tilanteita ja tapahtumia, samoin henkilöitä, jotka tekstissä esiintyi. Kertomus on kiinnostava ja tälle soisin näkeväni jatkoa.

Oikeinkirjoituksen ja kieliopin osalta tässä oli jonkin verran haasteita. Pilkkusäännöt ja dialogin kirjoittaminen kannattaa käydä läpi. Teksti on syytä aina lukea pariin kertaan, sillä kirjoittaessa aina jää virheitä huomaamatta. Ne on hyvä yrittää karsia, jolloin tekstistä jää huoliteltu mielikuva lukijalle. Poimin muutaman esimerkin näihin liittyen:

Kolme ensimmäistä lausetta alkaa "Juostessaan", "Yhä juostessaan" ja "Juokseminen". Vältä tämän kaltaista toistoa.

"Pieneen lampeen katsoessaan, sieltä katsoi pieni poika takaisin, joka ei tiennyt enää kuka oli." Tässäkin on toisto katsomisen osalta, muuttaisin muotoon "Pieneen lampeen katsoessaan, sieltä kurkisti pieni poika takaisin, joka ei tiennyt enää kuka oli."

Kaunokirjallisessa tekstissä numerot yleensä kirjoitetaan eli viisi ei 5.

"Ehkäpä poika hän tietää tai saa selville sinusta jotain mitä me emme näiden vuosien aikana. Colinger lisäsi vielä." Ensimmäinen lause pitää muotoilla uusiksi, koska sanajärjestys on vähän mullinmallin. Koska kyseessä on repliikki, se tulisi merkitä lainausmerkeillä tai eteen tulevalla väliviivalla. Tuosta ekasta lauseesta puuttuu myös pilkut.

Kokonaisuutena kuitenkin mielenkiintoinen ja hyvä fantasiatarina.

Jälleen sinulta hyvä runo. Tunteellista tekstiä. Tulkitsin, että tässä on kyse saavuttamattomasta rakkaudesta. Sellainen on sydäntä raastavaa, mutta toivoa ylläpitävää. Sellainen saattaa tehdä ihmisen epätoivoiseksi ja sekin ajatus tässä tekstissä on havaittavissa. Ainoa mitä hieman kritisoisin on kohta "mä toivoni kaivoon heitän". Toivon kaivoon heittäminen on minusta aika kulunut sanonta ja jollain tapaa ei minun korvaani kuulostanut muuten hyvässä tekstissä siihen kuuluvalta. Minä muuttaisin tuon kohdan johonkin toiseen muotoon. Pidin kovasti tästäkin runostasi.