Arvostelut käyttäjältä peka

Moi.

Listaan alle joitain kohtia jotka minulla särähti lukiessa silmään. Jostain syystä nää on kaikki alkupuolelta tekstiä.

“kuin naapurin Mairen ilman tekohampaita.“
Klise iskee! �

“koska siinäkin on kaksi hyvin käteensopivaa uloketta,“
Uloketta?

“Kaunis kesäpäivä on jo edennyt kohti iltaa,“

„mutta niin olin jo eilenkin.“
‘Jo‘, sana on turha.

„ja minun korkeassa aikuisuudessani“
Haet kiertoilmaisua sen sijaan että käytät sanaa“iässäni“? Mutta ei minusta kuulosta hyvältä.

“Alushousuista en voi sano mitään, koska sellaisia ei kunnon jazz-mies käytä.“
Nyt särähti positiivisessä mielessä. �

“Rullaan Prisman mäkeä alas jo aikamoista vauhtia, kunnes vihdoin hyppään jalaksilta vauhdissa ja annan kipittävien jalkojeni hidastaa kulkuamme.“
Hmm.. Mielikuva on että pappa lentäis nokalleen jos hyppäis kesken alamäkeä jalaksilta. Mutta quikstep… �

“Spittareiden pohjakitka puree lopulta ja pysähdyn sopivasti ennen punaisen kävelijän kuvaa näyttävää valoristeystä.“
Hetkinen. Eikö se juossutkaan? Oliko pappa vaan jarrutellut jaloillaan.

Tykkäsin. Minusta tämä on paras tarina tanssisarjassasi. Kaihoisa ja kuitenkin hauska. Pienestä jäi kiinni että en olis vielä puoli tähteä antanu lisää.

Kiitos tarinasta.

Moi. Luin nyt nämä kaksi osaa ja ensimmmäisen osan 1.0 versiosta vertailun vuoksi. Olet kehittynyt kirjoittajana. Hyvä juttu. Kyllä tässä 2.0 versiosssakin silti vielä korjaisin tekstiä, mutta ajattelin nyt olla puuttumatta yksittäisiin lauseisiin.

Jos ajatusleikitellään, että kirjoittaja on kaveri jolla on jonkin sortin lyhty kädessä, pimeää valaisemassa. Ja lukija seurailee kirjoittajaa pimeässä, ja näkee sen minkä lyhty valaisee, niin kyllä tässä vähän säästöliekillä mennään. Malttia mukaan. Varsinkin kuvitellut maailmat täytyy pohjustaa hyvin luikijalle.

Ensimmäisesta luvusta vielä. Aloitus. Mielestäni tekstin tärkein osa/luku/sivu. Sen täytyy koukuttaa lukija jatkamaan lukemista. Nyt aloitat tarinasi kertomalla tytön aamutoimista. Vieläpä hyvin tavanomaisesti. Uskon että pystyt parempaan. Älä tyydy ensimmäiseen kirjoittamaasi aloitukseen. Kirjoita vaikka viisi erilaista mahdollista aloitusta joista valitset parhaan.

Tämmöinen homma, että kirjoittaa saman tarinan uudelleen vuoden, parin, välein kuulostaa mielenkiintoiselta ja hyvältä tavalta
seurata oman kirjoittamisen kehittymistä. Saatan kokeilla tätä joskus itsekkin. :)

Moi. Luin nyt nämä kaksi osaa ja ensimmmäisen osan 1.0 versiosta vertailun vuoksi. Olet kehittynyt kirjoittajana. Hyvä juttu. Kyllä tässä 2.0 versiosssakin silti vielä korjaisin tekstiä, mutta ajattelin nyt olla puuttumatta yksittäisiin lauseisiin.

Jos ajatusleikitellään, että kirjoittaja on kaveri jolla on jonkin sortin lyhty kädessä, pimeää valaisemassa. Ja lukija seurailee kirjoittajaa pimeässä, ja näkee sen minkä lyhty valaisee, niin kyllä tässä vähän säästöliekillä mennään. Malttia mukaan. Varsinkin kuvitellut maailmat täytyy pohjustaa hyvin luikijalle.

Ensimmäisesta luvusta vielä. Aloitus. Mielestäni tekstin tärkein osa/luku/sivu. Sen täytyy koukuttaa lukija jatkamaan lukemista. Nyt aloitat tarinasi kertomalla tytön aamutoimista. Vieläpä hyvin tavanomaisesti. Uskon että pystyt parempaan. Älä tyydy ensimmäiseen kirjoittamaasi aloitukseen. Kirjoita vaikka viisi erilaista mahdollista aloitusta joista valitset parhaan.

Tämmöinen homma, että kirjoittaa saman tarinan uudelleen vuoden, parin, välein kuulostaa mielenkiintoiselta ja hyvältä tavalta
seurata oman kirjoittamisen kehittymistä. Eipä ole tullut itselle mieleen. Saatan kokeilla tätä joskus itsekkin. :)

Moi. Lyhyeksi tarinaksi tässä on hyvä tarinankaari. Lopussa on merkitsevä käänne joka on tyypillistä hyville novelleille.

Alla kohtia jotka särähtivät silmääni lukiessa.

'Nopeasti Marjatta lensi päin aitaa ja juna jyskytti kolisten ohitse'
Nopeasti, ei kuulosta silmääni hyvältä. Ehkä olet halunnut välttää 'yhtäkkiä' sanaa ja kirjoittanut näin sen sijaan.

Tässä keskiosassa tarinaa minua häiritsi myös se, että tarina muuttui yhtäkkiä minä muodosta kertojan ääneen, sitten palaat taas minä muotoon ja lopussa on jälleen kertoja.

'Yöllä Marjatta mietti mikä voima heitti hänet vasten kiskojen välistä aitaa. Turvallinen kuun sirppi oli ikkunan kohdalla mustalla taivalla. Miksi olen elossa mietti Marjatta ja pyyhki loputtomia kyyneleitä valkoisilta poskiltaan.'
Keskellä tätä lyhyttä kappaletta hyppäät kuunsirppiin. Minusta se vaikutti irralliselta ja ylimääräiseltä lauseelta varsinkin tälläisessa tarinassa missä et muuten kuvaile kovin paljon vaan keskityt Marjatan tarinaan.

'Nailonhaalari kahisi koulun käytävällä ja oppilaat nauroivat Marjatan takkuisia hiuksia.'
Minusta 'takkuisille hiuksille' kuulostaisi paremmalta.

Lopussa tuo tupla 'silloin' särähti minun silmääni, siitä huolimatta että luulen ymmärtäväni millaista tekstin rytmitystä haet.

Tämä loppu on minulle vähän kaksijakoinen. Se on toimiva mutta jotenkin minusta tuntuu että noin intensiivisen hetken tunnelma ei välity niinkuin sen pitäisi.

Minun asteikollani arvosani olisi noussut jos tämä olisi ollut enemmän kaunokirjallinen teksti.

Kiitos aamulukemisesta.

Moi. Kirjoitat sujuvaa, hyvää tekstiä. Katkelmana tama on lyhyt, eikä ainakaan minussa mitenkään ajatuksia herättävä. Minulle nuo lopussa olevat rivet jäivät jotenkin irrallisiksi. Mutta kyllähän tama katkelma antaa aavistuksen millaisesta tarinasta voisi olla kyse ja voisi olla kokonaisuutena hyväkin tarina. Ei voi tietää.

Ai kun oli hyvä. Tää olis ansainnu ilmestyä vaikka kolumnina jossain lehdessä. Osoitan suosiota.

Olipa hyvä teksti. Hyvää pohdintaa ja pointteja. Lainaan alle yhden lauseen, joka pitäisi olla liimattuna jokaisen kirjoittajan seinälle.

"Hyvä kertomus ei synny ilman, etteikö alkua, loppua, keskiosaa tai sivukäännettä tarvitsisi muuttaa. Kyllä, se on aikaaviepää."

Moi. Minusta tässä on hyvä tarinankaari. Ei mitään ylidramaamailua tai turhaa tekstiä. Yksityiskohtia paljastuu hienovaraisesti mutta niin että lukija tajuaa ne. Teksti etenee loogisesti ja ainakin minua miellyttävästi. Tälle sivustolle kirjoitetuissa tarinoissa harvoin kehun tarinan loppua, mutta nyt kehun. Tämä loppu minusta, positiivisessa mielessä, luiskahtaa ikäänkuin eri suuntaan kuin mihin se minusta vaikutti olevan menossa. Herkullinen loppu. :)

Alku taas ei saa minulta ihan täysiä pisteitä. Perunanpesu sinänsä on minusta hyvä aloitus ja siitä saa aikasillan menneisyyteen, mutta tapa jolla se on nyt kirjoitettu ei oikein lämmitä minua. En esimerkiksi olisi halunnut lukea tätä lausetta: "Siinä hetkessä on jotain hyvin meditatiivista." Minun päässäni meditiivinen ei kuulu Elinan sanavarastoon. Ja olisin jättänyt myös tuon juuriharjastelun pois ja tuonut iän esiin muuta kautta kuin kotipalveluun viittaamalla.

Jotta hampurilaispalaute olisi täydellinen niin kirjoitan vasta tässä lopussa, että pidin myös tarinasi henkilöhahmoista ja miten heidät oli kuvailtu. varsinkin Elinan ja Kaarlon pystyin helposti kuvittelemaan mielessäni. Kiitos.

Hyvä, hyvä, riimi kulkee höyryveturin lailla. Jäin miettimään että syttyikö tuossa toiseksi viimeisessä säkeessä metsään tulipalo? Ja että päättyiköhän se öinen kauhu sittenkään, vaan paloiko koko puusto maantasalle? Evakkoon taisi joutua metsän väki. Mutta tätä probleemaa runosi ei sitten käsittelekkään. :)

Satu joo, mutta kenelle? No onneksi tässä teksti ratkaisee jo ison osan kysymystä. Tekstissä on kertoja joten tätä ei onneksi itse tarvi lukea. Alle kouluikäisille en lukisikaan. Kouluikäisiä saattaisi huvittaa. Ja teini-ikäisiä jos kehtaavat lukea. Aikuisten iltasaduksikin tama kelpaisi. Itseasiassa olin jopa vähän pettynyt kun tama loppui näin lyhyeen. Olisin lukenut pitempäänkin. Hyvä-hyvä-hyvä!