Arvostelut käyttäjältä Jästipää

Toivoa on tässä runossa. Mukavaa, että runo päätyy kuitenkin onnelliseen loppuun - vetten yli kiirinä nauru... :) Yleensä en pidä riimitetyistä runoista, mutta tässä riimittely ei niin kovasti minua ärsyttänyt. Hyvin rakennettu tämä oli ja selkeä. Teema oli tärkeä. Pidin tästä.

Tämä oli mielestäni hyvä teksti. Siinä oli hyvää ja ennen kaikkea osuvaa huumoria, ironinen ote suomalaisuudesta. Veikkaan, että aika moni on törmännyt jossain vaiheessa näihin "luttisiin". Tarina on myös surullinen ja jopa traaginen. Tässä on myös sanomaa yksinäisyydestä. Tarinassa on hyvä rakenne ja tuli hieman mieleen Veikko Huovisen Lyhyet erikoiset, joissa useampi novelli on kirjoitettu samankaltaisella rakenteella, missä välillä kertoja kertoo ja sitten hypätään päähenkilöiden matkaan ja dialogeihin. Teksti on hyvin kirjoitettu, joskin muutamia oikeinkirjoitusvirheitä oli havaittavissa. Pidin tästä tekstistä, se johdatteli lukijaa oivallisesti ja toi hyvin sanomansa esille.

Mielenkiintoinen teksti. Hyvin kirjoitettu, joskin mukaan oli jäänyt muutamia oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheitä eli oikolukua kannattaa harrastaa vielä tälle tekstille. Mielipidekirjoitukseksi tämä oli ehkä epätavanomaisessa formaatissa, koska se on kirjoitettu proosamaisena monologina jossa kuvataan miehen päivän askareita. Mielipide tulee kyllä kuitenkin esille tässä, joten siinä mielessä ei mitään ongelmaa. Jos kuitenkin ihan puhtaasti ajattelee tätä mielipiteen esittämisen kannalta, niin ehkä tuo kerrontatyyli hieman hämärtää viestiä? Joka tapauksessa sisällöllisesti tähän oli ainakin minun helppo samaistua. Varsin mainio teksti kaiken kaikkiaan.

Nämä runot ovat minulle kohtuu vaikeita arvostella... Tässä oli kuitenkin mielestäni hyvä runo, vakavasta aiheesta ja hieman synkkä, joskin lopussa on toivon pilkahdus. Runo puhutteli minua ja herätti ajatuksia ja tunteita. Tästä syystä tämä oli minusta onnistunut. Runo vaikuttaisi kääntyvän jossain määrin lyriikan puolelle? Ikään kuin kaksi säkeistöä kertseineen ja myös riimitys ja rytmi puoltaisi tätä ajatusta, mutta sitten taas tavujen määrä ei täsmää säkeistöissä, jos tämän haluaisi rytmittää melodiaan. No, joka tapauksessa pidin tästä. Hyvä runo! :)

Olipas ihanan kyyninen teksti, vaikka oltiinkin koko ajan niin iloisia. Tässä on minusta erinomainen alku hyvälle scifi tarinalle. Teksti oli hyvin kirjoitettua, en huomannut juurikaan mitään virheitä. Juoni eteni hyvin, hienosti oli kuvailtu miljöötä ja hahmot oli luotu hyvin. Tunnelma oli tosi hyvä tässä ja se imaisi ainakin minut mennessään. Tätä haluaa lukea lisää!

Mukavaa, että päätit julkaista täällä tekstisi. Olit otsikoinut tämän prologiksi eli oletan, että tämä on alku jollekin isommalle kokonaisuudelle. Tästä syystä juonta on hieman vaikea arvioida, koska tässä on vain kohtaus tytön ja pojan kohtaamisesta. Tästä syystä en sen enempää kommentoi juonta. Kirjoitat hyvin, sillä osaat kuvata hienosti tunnelmaa ja henkilöitä, vaikka teksti on näinkin lyhyt. Lukija pääsee hienosti mukaan tilanteeseen ja voi aistia tytön tunteet kyseisessä tilanteessa. Osaat hyvin kuljettaa tarinaa ja käyttää kuvailevaa kieltä. Kirjoitat paljon lyhyesti. Kirjoitus- ja kielioppivirheitä tekstissä on jonkin verran, joten oikoluku ei olisi pahitteeksi. Aikamuodot kannattaa tarkistaa, sillä nyt tekstissä on mennyt välillä preesens ja imperfekti sekaisin. Kannattaa käyttää vain jompaa kumpaa, suosittelen imperfektiä, koska silloin teksti on helpommin käsiteltävissä ja välttää monta kieliopillista virhettä... :) Preesens on ainakin itselle haastavampi kirjoittajana kuin imperfekti.

Mukava lyhyt tunnelmakuvaus! Kiitoksia! :)

Nyt alkaa tarinaan tulla varsin mielenkiintoisia käänteitä ja juonellisesti päästään olennaisimman äärelle. Kirjoitat kyllä varsin hyvin. Luin tätä ekalla kerralla niin keskittyneesti etten huomannut tuijottaa kirjoitusvirheitäkään. Oli siellä pari, mutta ei hurjasti. Hyvä tunnelma säilyy, nyt hieman synkempään suuntaan, kuten tarinan kannalta kuuluukin. Avan lapsen viattomuudesta kumpuava toiveikkuus antaa odotuksen, että asiat alkavat kohta mennä pieleen... :) Nyt tässä on myös selvästi taas jo enemmän sadun tuntua.

Pari juttua kuitenkin jäi hieman häiritsemään...

Joutsen on aika kookas lintu, joten se hieman häiritsi, että kun Ava oli piilottanut linnun nyyttiinsä selän taakse, mutta isä ei sitä edes huomannut, että siellä joutsen oli. No, tämä on fantasiatarina ja ehkä tässä maailmassa joutsenet ovat pienempiä? :) Koska tekstissä viitattiin, että tarinoita oli kuultu, miten jotkut noidat saattoivat ottaa eläimen muodon, heräsi heti ajatus, saattaisiko tämä joutsen olla itse asiassa... ? Ehkä jätän vielä tämän arvailukseni ja luen jatko-osat, osunko oikeaan...

Jossain kohtaa käytit sanontaa täynnä kuin turusen pyssy. Ei tähän tietääkseni sinänsä mitään sääntöä ole, enemminkin kyse on vain minun henk.koht. mielipiteestäni, mutta minua aina häiritsee, jos tällaisissa fantasia tai scifi jutuissa käytetään sanontoja, jotka suoraan yksilöi sanonnallaan jotain tiettyä aikaa/kansalaisuutta/paikkakuntaa tms. Nyt tämä turusen pyssy tietenkin suoraan viittaa suomalaiseen perinteiseen sanontaan ja siis Suomeen, mutta kun tarinassa ollaan jossain fantasiamaailmassa, niin tämä luo minulle kontrastin. Ehkä nillitän nyt turhasta ja useimmille lukijoille tämä ei ehkä ole häiritsevää...

Kaikesta huolimatta tarina on minusta vahva ja jatkuu erinomaisesti tässä kolmannessakin luvussa... :)

Tarina jatkuu... Edelleen teksti pysyy laadukkaana, tästä (ja luku 2:n ekasta osasta) en juurikaan kirjoituksellisia virheitä löytänyt. Kuvailu on hyvää, tunnelmasta saa hienosti kiinni ja hahmot on hyvin mietittyjä. Sadun tuntu ei ole tässä toisessakaan luvussa niin vahva kuin oli epilogissa, mutta sinne päin ollaan selvästi kuitenkin jo takaisin matkalla. Tässä mielessä parempaan suuntaan kuin missä ykkösluku oli. Juoni etenee minusta mukavasti ja nyt saatiin jo itse joutsenkin mukaan tarinaan, kun siihen niin paljon oli ehditty jo viitata aiemmin... :)

Arvioin tämän tuossa part2:ssa kokonaisuudessaan... :)

Varsin vahva teksti, jossa on voimakas tunnelataus. Nyt oltiin äärimmäisten asioiden äärellä, kuolemanpelkoa, rakkautta ja myös rakkauden menetystä. Suoraan sanoen tällä tekstillä oli syvä vaikutus minuun henkilökohtaisesti, koska olen kokenut itse hieman samaa, kuin mitä tässä tekstissä tuodaan esille. Tästä syystä tämä kirjoitus puhutteli minua aivan erityisesti. Nämä ovat tärkeitä aiheita ja niistä kirjoitetaan mielestäni ihan liian vähän, joten tärkeä teema sinulla tässä tekstissä on.

Teksti on hyvin kirjoitettua ja kun se on minä muodossa, se puhuttelee lukijaa erityisesti ja mahdollistaa paremmin tekstin päähenkilöön samaistumisen. Kieliopillisesti en juurikaan huomannut mitään erityisempiä. Hyvää pohdintaa ja oivaltamista.

Minä olisin laittanut tämän mielipide kategoriaan, mutta toki tämä menee tässäkin... :)

Kiitoksia!