Arvostelut käyttäjältä Taruh

Hyvä runo, tykkäsin!

Tiivis, ytimekäs ja näpsäkkä runo kuvasi mallikkaasti kahden ihmisen välistä suhdetta ja sitä, mikä siinä on tärkeää ja hienoa, mutta mitä siitä puuttui. Runossa oli mukavasti myös paitsi aamuinen myös jotenkin nykyaikainen ja arkinen tunnelma, etenkin ensimmäisessä säkeistössä. Pidin siitä, miten helposti saat runon lopussa koko runon idean esille.

Ainoaa pikkunipottamista on vain runon nimi Anteeksi ja runon viimeinen sana Anteeksi. Mielestäni tuota "anteeksi"-sanaa alleviivataan ja korostetaan liikaa - riittäisi, että runon nimi olisi Anteeksi ja että sen lopettaisi "eivät kovin pitkälle"-kohtaan.

Kiitos tekstistäsi!

Näissä mietelmissäsi on hieno tunnelma - kuvittelin mielessäni tätä lukiessani, että olisin jossain esim. ulkosalla kuuntelemassa ajatuksistaan kertovan ihmisen pohdiskeluja. Viimeisen kappaleen aikana tämä mielikuva romuttui, mutta ei se mitään - toit uusia, mielenkiintoisia näkökulmia esiin juuri viimeisessä kappaleessa.

Tyylisi on tunteellisen ja runollisen oloista ja mm. kuvaukset ovat kauniisti kirjoitettuja. Tykkäsin tästä. Tekstiä oli soljuvaa ja sujuvaa lukea.

Novelli on muuten hyvä, paitsi että teemaa olisi voinut korostaa enemmän. Kappalejakoakin voisi vielä selkeyttää. Nyt jokaisessa kappaleessa on ehkä turhankin paljon tiivistettyä asiaa.

Heipsan! Lukaisin äsken Noitatarinan ja ajattelin antaa siitä vähän palautetta.

Tarinan idea oli itsessään okei. Kiltti ja hyväntahtoinen noita pohtii asemaansa ja perinteisiä velvoitteitaan yhteiskunnassa. Hän toivoo olevansa joku muu. Mustan kissan maininnasta pointsit, kyllä jokaisella itseään kunnioittavalla noidalla on kissa! ;)

Tarina on lyhyt, herttainen ja mukava. Tätä lukiessani kuvittelin samalla, miltä tarina kuulostaisi jos kuulisi sen jonkun kertomana. Sillä tavalla tietyt lauseet kuulostaisivat luontevimmilta.

Koko tarinan aikamuoto jäi ihmetyttämään. Alussa ajattelin noidan kertovan tarinaansa imperfektissä, mutta "voisin jo itse mennä sisälle lämpimään"-lauseen jälkeen tarina onkin preesensissä. Lopusta sai vaikutelman, että noidan kertomus olisi sittenkin tapahtunut menneessä aikamuodossa ja loppupuoli kulkeekin taas imperfektissä. Pidin ihan siitä ideasta, että noita olisi ikään kuin kertonut koko tarinansa jollekulle (jolloin tarina olisi jo tapahtunut eikä puoliksi tapahtumaisillaan), mutta aikamuoto kannattaa tarkistaa.

Kappalejaossa ja oikeinkirjoituksessa on myös vielä hiomista. Meidän jokaisen on hyvä harjoittaa näitä taitoja, oikeinkirjoitus ja kappalejako kun vaikuttavat lukukokemukseen yllättävän paljon. Lisää treeniä niin hyvä tulee!

Kissaihmisenä pidin tarinan aiheesta. Mukava, simppeli, selkeä ja neutraali kertomus kissoista. Pidin viimeisistä lauseista.

Minä kaipaisin tähän kertomukseen lisää draamaa. Esim. Miltä sokeutuminen tuntuu Lilosta? Miltä Lilon omistajasta tuntuu kun rakas lemmikkikissa sokeutuu? Miten Lilo ja Savu ystävystyvät? Miten Savu suhtautuu Lilon omistajaan? Miksi Savu on puolisokea? jne.

Pikku tarinan ydinajatus on hyvä. Pientä viimeistelyä tunteen ja yksityiskohtien kanssa niin avot!