 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Abstraktin ahdistuksen kuvaaminen omaperäisesti on vaikeaa, olipa sitten kyseessä mininovelli tai runo. Kuvaamasi tuntemukset ovat varmasti todellisia ahdistuneelle, mutta lukija odottaisi jotakin uudenlaista lähestymistapaa, sillä tämäntapaisia kuvauksia on harrastajateksteissä niin paljon tälläkin palstalla.
Loputon, myrsky, sysimusta ovat kliseisiä ilmauksia, jotka kannattaa vaihtaa. Kahvinjuontikohta oli hyvä, pidin myös kohdasta, jossa sukelletaan taivaan kylmään syvyyteen (vastakohtaisuus toimii, sukelletaan yläsuuntaan). Tekstiä voisi kehittää myös Taruh:n ehdottomaan suuntaan eli konkretiaa lisäämällä. Mikä kaaos, mikä tilanne, ketä siihen liittyy? Pisteiden ja pilkkujen puuttuminen saa tekstin tuntumaan viimeistelemättömältä epätoivon huudahdukselta päiväkirjan lehdiltä eli kielioppisääntöjen rikkominen ei tunnu perustellulta ja mietityltä.
