Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Muut Marjatan päiväkirja (uudelleen korjattuna)
QR-Code dieser Seite

Marjatan päiväkirja (uudelleen korjattuna) Hot

80-luvun alussa yläasteella Marjattaa kiusattiin seurustelun aloittamisesta. Marjatta vakuutteli, että ei voinut seurustella, opintonsa olivat kesken, eikä seurustelu sopinut suunnitelmiin. Kiusattiin häntä siitäkin, että asui mummonsa luona ja piti juhlissa yllään mummonsa vaatteita, tunnilla nailonhaalariaan.

Välitunnilla Marjatalle oli tullut tavaksi istua kauempana betoniporsaan päällä vältelläkseen kiusaajiaan. Siinä kerran istuessaan hän huomasi yhden pojista lähestyvän häntä.
--Seurustellaanko? kysyi sameasilmäinen poika ja katsoi Marjattaa silmiin.
Marjatta ihmetteli, miksi poika joka oli kiusannut häntä vuosia, ehdotti seurustelua. Opinnot olivat kesken, mutta toisaalta Marjatta halusi olla niin kuin ikäisensä nuoret.
-- Hyvä on, sanoi Marjatta ja sopi tulevansa illalla taloon, taloon jonka nuoret olivat vallanneet, mutta
poika ei tullutkaan sinne yksin, vaan oli ottanut mukaansa kavereitaan.

Talon yläkertaan nuoret nousivat narisevia harmaaksi maalattuja rappusia pitkin. Pölyiselle sohvalle istuuduttuaan Marjatalle ojennettiin alkoholipullo. Marjatta oli valinnut olla kuin muut ikäisensä, ja joi kokemattomuuttaan, kunnes menetti tajuntansa.

Aamulla herättyään sotkuisena ja alastomana, Marjatta ymmärsi vahingokseen, että pojat olivat käyttäneet häntä hyväkseen. Pojat olivat kirjoittaneet Marjatan kehoon spriitussilla pilkkaavia sanoja ja jättäneet hänet yksin likaiseen taloon. Häpeä oli siksikin musertavaa, että hän oli unohtanut mummonsa neuvot tällaisten tilanteiden varalle.

Marjatta yritti selviytyä ja unohtaa tapahtuneen.
Häntä kadutti, että oli uskonut olevansa seurustelun arvoinen. ”Ei olisi pitänyt ajautua tähän” Marjatta ajatteli ja ymmärsi miten hyväuskoinen olikaan ollut.

Marjatalla oli suunnaton tarve puhua asiasta. Olisi puhuttava mummille… Olisi kerrottava kaikki… Koulussakin olisi uskallettava ottaa asia esiin, mutta Marjatta ei uskaltanut, vaan käpertyi itseensä.

Radanvartta kävellessään Marjatta tunsi houkutuksen mennä raiteille, aivan kuin olisi kuullut jonkun sanovan ”tule tänne, ei sinusta kukaan välitä”. Tuskansa pakottamana Marjatta antoi periksi ja meni kihisevien kiskojen väliin toivossa, että kaikki tapahtunut olisi voitu pyyhkiä pois.
Pikajuna lähestyi, eikä hän voinut liikkua. Siltä paikaltaan Marjatta lensi päin aitaa ja ikuisuuden kestävät junanvaunut kolisivat korviaan raastavasti ohitse.

Yöllä Marjatta pohti mikä voima heitti hänet vasten kiskojen välistä aitaa. Turvallinen kuunsirppi oli ikkunan kohdalla mustalla taivaalla. ”Miksi olen elossa” mietti Marjatta ja pyyhki kyyneleitä valkoisilta niin sileiltä poskipäiltään, kunnes viimein vaipui uskollisen ystävänsä unen syleilyyn.

Nailonhaalari kahisi koulun käytävällä ja oppilaat nauroivat Marjatan takkuisille hiuksille. Se oli yhdeksännen luokan viimeinen koulupäivä. Piina olisi viimein Marjatan osalta ohi ja hän voisi suorittaa opintonsa loppuun, ilman että oppilaat nauravat häntä ja muistuttavat talolla tapahtuneista asioista.

Kuluivat vuoden ja päivät.
Marjatta työllistyi lääkäriksi kouluaikojen paikkakunnalle, josta hän sai työsuhdeasunnon.

kauppakeskuksessa Marjattaa toisinaan vastaan tulee kouluaikojen suosikkeja. Eräänä aamuna ostoksilla ollessaan vastaan häntä tuli se poika joka houkutteli hänet talolle. Katseet kohtasivat…
--Olen se tyttö joka asui mummonsa luona ja jolla oli yllään koulussa nailonhaalari, sanoi Marjatta, mutta poika kiirehti mennäkseen pois.

Marjatan mieltä painamaan jäi pojan silmistä paljastunut epätoivo ”olen antanut anteeksi jo kauan sitten” ajatteli Marjatta, eikä voinut unohtaa pojan silmiä, jotka olivat painuneet silmäkuoppiinsa sameimpina entistä syvemmälle, vaan tulkitsi pakkomielteen vallassa pojan katseen avunhuudoksi.

Juna-aseman kohdalle odottamaan jäätyään, kuin jonkun näkymättömän voiman ohjaamana, palautui Marjatan mieleen kouluaikojen tapahtumia ja sameasilmäisen pojan ilmiselvä hätähuuto. Odotettuaan vielä tovin, Marjatta näki kaukana kiskojen välissä hahmon ja kiskot kihisivät, kuin silloin kun Marjatan oli valittava elämän ja kuoleman väliltä.
-- Olen antanut anteeksi! huusi Marjatta niin lujaa kuin jaksoi. Pelkonsa vallassa Marjatta odotti, kunnes viimeinenkin korviaan raastava junanvaunu oli ohittanut hänet.

Marjatta huomasi, että kauempana aidan vieressä oli nyyhkyttävä poika. Sameasilmäinen poika oli samassa kohdassa rataa.

Ylläpidon palaute

 
Marjatan päiväkirja (uudelleen korjattuna) 2015-08-03 08:43:15 Alapo80
Arvosana 
 
3.5
Alapo80 Arvostellut: Alapo80    August 03, 2015
#1 Arvostelija  -   Kaikki arvostelut

Moikka kohdataan!

Hyvin olet korjannut!

Mietin, että onko tarvetta käyttää niin paljon noita kolmoispisteitä ja lainausmerkkejä kerronnassa? Ajatuksena vain.
Pohdin myös tuota enterin käyttöä, sillä monesti olet pieksänyt enteriä virkkeiden jälkeen.

Kenties tämä tuntuu hitusen hätäillyltä, ja koen että noilla kiusaamisilla ja itsetuhoisilla ajatuksilla olisi voinut revitellä enemmänkin.

Kiitos!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 3 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
3.0  (3)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Marjatan päiväkirja (uudelleen korjattuna) 2015-07-11 07:27:08 Repi
Arvosana 
 
2.0
Repi Arvostellut: Repi    July 11, 2015
Top 100 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Etenee kyllä selkeästi ja pointti tulee selväksi. Tosin jäi vähän sellainen tunne, että nyt vasta päästiin tarinassa vauhtiin. Vaikka tarina on tosi, niin silti jää epälooginen vaikutelma.

** --Seurustellaanko? kysyi sameasilmäinen poika ja katsoi Marjattaa silmiin.
Marjatta ihmetteli, miksi poika joka oli kiusannut häntä vuosia, ehdotti seurustelua. Opinnot olivat kesken, mutta toisaalta Marjatta halusi olla niin kuin ikäisensä nuoret.
-- Hyvä on, sanoi Marjatta ja sopi tulevansa illalla taloon, taloon jonka nuoret olivat vallanneet, mutta
poika ei tullutkaan sinne yksin, vaan oli ottanut mukaansa kavereitaan. **
Ihmettelen suuresti, jos todella näin on käynyt. Kiusaaja kysyy ja kiusattu tekee samantien kuin hän tahtoo. Heidän välillä ei näy jännitettä, että mihin vastaukseen lopulta päädytään, joten olisi kiva nähdä vartaloneleitäkin. Hermostunutta naputusta jne.
Toinen asia mikä häiritsee: Menee taloon, jonka nuoret ovat vallanneet, mutta yllättyy että on muitakin?


** Kuluivat vuoden ja päivät.
Marjatta työllistyi lääkäriksi kouluaikojen paikkakunnalle, josta hän sai työsuhdeasunnon.**
Tässä varmaan tarkoitetaan 'Kului vuoden päivät'? Ja jos tarkoitetaan, niin vuosi oli kulunut siitä, kun hän oli saanut opinnot yläasteella päätökseen, pääsi sitten lääkäriksi ja sai työsuhdeasunnon? Melko epäuskottavaa tositarinaksi.


** Odotettuaan vielä tovin, Marjatta näki kaukana kiskojen välissä hahmon ja kiskot kihisivät, kuin silloin kun Marjatan oli valittava elämän ja kuoleman väliltä.
-- Olen antanut anteeksi! huusi Marjatta niin lujaa kuin jaksoi. **
Näkee hahmon, mikä viittaisi, että ei näe kunnolla mikä tai kuka siellä on. Kohdistaa huutonsa silti selvästi sameasilmäpojalle. Lopussa jää kuitenkin vaikutelma, että Marjatta yllättyy nähdessä juuri sameasilmäpojan.


Vaikka tulee kritiikkiä, niin kyllä tässä on ainekset ihan hyvään tarinaan ;)

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
Marjatan päiväkirja (uudelleen korjattuna) 2015-07-11 06:30:55 peka
Arvosana 
 
3.0
peka Arvostellut: peka    July 11, 2015
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Moi. Paljon olet parantanut. Selkeämpää kerrontaa. Huomasin että samat kohdat 1) ja 2) kuin mistä takethiswalz kirjoittaa alla, häiritsivät minuakin. Joissakin kohdissa ajattelin että nyt tämä etenee liiankin nopeasti. Taustoitusta kai olisin toivonut enemmän.

Kiitos tekstistä.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
Marjatan päiväkirja (uudelleen korjattuna) 2015-07-10 18:42:49 takethiswaltz
Arvosana 
 
4.0
takethiswaltz Arvostellut: takethiswaltz    July 10, 2015
  -   Kaikki arvostelut

Kiitos, teksti parani huomattavasti. Nyt tarina toimii minusta kokonaisuutena ja jännite säilyy loppuun saakka. Edelleen tämä hyppää aika nopeasti vuosikymmenen eteenpäin, olisi ollut kiva kuulla Marjatan kokemuksista sinä aikana.
Kaksi pienempää kommenttia vielä:
1) muistaakseni yläasteikäiset eivät puhu opiskelusta ja minun on vaikea ajatella jonkun jättävän siinä vaiheessa seurustelukokemuksia väliin opintoihin vedoten. Tämä on varmaan henkilökohtainen kokemus, mutta jäi kuitenkin vaivaamaan.
2) eikö poika ollut lopussa kasvanut jo mieheksi, jos Marjattakin oli valmistunut? Jos halusit painottaa hänen poikamaisuuttaan, se kannattaisi varmaan tuoda esille selkeämmin.
Hyvin kehitetty joka tapauksessa.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS