Saako tarinan päähenkilö olla ilkeä? Hot

Kyllä päähenkilö saa olla ilkeä, mutta ei kaikilla tavoilla paha. Paras hahmo on sellainen josta lötyy kotain mitä ihailee, ja jotain johon samaistuu. Kumpaankin näitä voi riittää yksi piirre, toisaalta pidän myös joistain hahmoista joihin en vain pysty samaistuman, mutta joita kuitenkin ymmärrän. Esimerkiksi Sherlok Holmesin arkkivihollinen Professori James Moriarty on ilkeä epärehellinen ja paha. Silti hänessä on jotain jota ihailen. Hyvin toisenlainen esimerkki ikävästä päähahmosta on David Eddingsin Belgarionin tarun Belgarath velho. Hahmo joka ratkaisee riidat kumppaninsa kanssa mieluumin nyrkkitappelussa kuin puhumalla, kiroilee ja haukkuu tilaisuuden tullen, eikä ole kuullutkaan henkilökohtaisesta hygieniasta. Begrath on hyvis johon on helppo samaistua juurikin noiden yleensä pinnan alla pidettävien paheiden takia.

Kiitos hyvistä kommenteista :)

Jäin miettimään tätä asiaa, koska olen pari kertaa saanut toisaalla kommenttia tarinoistani, että ne eivät toimi koska "päähenkilö ei tunnu pidettävältä". Eli toisin sanoen päähenkilöni on ollut ilkeitä piirteitä omaava käytöshäiriöinen.

Tästä jäin miettimään, että tulisihan niistä tarinoista aika yksiulotteisia, jos tarinan päähenkilö on aina se henkisesti tasapainoinen, mukava, reilu ja kaikkien kaveri, ja aina se olisi se jokin muu hahmo, joka olisi se kusipää.

Mutta liskomiehen kommenttia jäin miettimään. Eli mikäli päähenkilö on inhottava, niin tulisi luoda jokin sivuhahmo jonka puolelle lukija voisi asettua? Ymmärsinkö oikein?

Ei ole olemassa mitään sääntöä, joka määrää, että tarinan keskeisimmän henkilön pitäisi olla miellyttävä ihminen. Kannattaa myös opetella erottamaan toisistaan päähenkilön ja protagonistin käsitteet: tarinan päähenkilö on aika monessa kirjassa tai elokuvassa joku muu kuin protagonisti, jonka puolelle lukija/katsoja asettuu. Toisinaan päähenkilö on tarinan antagonisti: Hannibal Lecter on oman tarinansa päähenkilö, eikä varmaan monikaan pidä häntä erityisen miellyttävänä. Samalla tavalla Darth Vader/Anakin Skywalker on Star Wars-saagan alkuperäinen keskushenkilö, jonka tekojen ja ratkaisujen ympärille tapahtumat asettuvat. Kiehtovan Vaderista tekee ennenkaikkea se, ettei hän ole yksiselitteisesti paha hahmo.

Pahinta mielestäni on, jos tekstin päähenkilö tai merkittävä sivuhenkilö on yksiulotteinen ja paperinukkemainen valkea ritari tai pahis. Sellainen teksti tuntuu tylsältä ja lapselliselta lukea (jos ei ole itse lapsi) ja tekee tarinasta epäuskottavan. Tämä on aloittelevien kirjoittajien melko yleinen ongelma. Toimivimpia ja kiinnostavimpia henkilöitä ovat sellaiset, jotka eivät ole yksiselitteisesti hyviksiä tai pahiksia, vaan heissä on erilaisia (usen keskenään ristiriitaisia) luonteenpiirteitä, aivan kuten meissä kaikissa on. Usein on kysymys myös näkökulmasta: monet pitävät Äiti Teresaa varsin perustellustikin pyhimyksenä, mutta samaan aikaan kannattaa muistaa, että hänen vanhakantaiset asenteensa ehkäisyä kohtaan edesauttoivat sukupuolitautien leviämistä... Tai fiktion puolelta: ajattele vaikkapa Game of Thronesin päähenkilöitä. Esim. Tyrion Lannister on itsekeskeinen limanuljaska, mutta silti hänen hahmossaan on jotakin varsin sympaattista.

Hyvä ja syvällinen teksti haastaa aina lukijan pohtimaan tavalla tai toisella asioita, parhaimmillaan pakottaa kyseenalaistamaan.

Olennaisinta on, että päähenkilön luonnekuva on sellainen, että se säilyttää uskottavuutensa tarinan sisäisessä maailmassa. Olisi esim. epäuskottavaa, jos vaikkapa Game of Thronesin tai The Walking Deadin maailmaan olisi kirjoitettu protagonistiksi puhtaanvalkea ritari, jossa ei ole ensimmäistäkään negatiivista piirrettä.

Miksei..kaikkihan riippuu tarinasta, onko hyvä juoni, ja kuinka se on kirjoitettu.
Itseä ei ainakaan haittais.