9. Luku
Helmut Dowel istui puutarhassa lukien pörssikurssi uutisia nauttien samalla sisäkön tarjoilemasta teestä, kun Leopold toi tälle viestiä.
―Sir, etuovella odottaa eräs mies teitä.
―Leopold voi saattaa hänet tänne puutarhaan, otan hänet vastaan täällä.
―Hyvä on sir!
Hetkeä myöhemmin Helmutin luokse saapui tummaan univormuun sonnustautunut mies, joka kantoi kainalossaan nahkaista asiakirja salkkua.
―Ketä minulla on ilo jututtaa? Kysyi Helmut muodollisesti.
―Hyvä päivää sir! Olen Edward Muligan, Humbrey&Howel lakiasiantoimistosta ja edustan George Aligtonia. Olemme saaneet toimeksiannoksi, saattaa tietoonne kunnialoukkaussyytteen, josta seurauksena kunnian palauttaminen George ja Alicia Aligtonille. Syytteen vakavuuden vuoksi, päämiehemme katsoo oikeudekseen haastaa teidät kaksintaisteluun asein tasan viikon kuluttua tästä hetkestä.
Aika ja paikka selviää näistä asiapapereista, kunnian miehenä ymmärrätte varmasti asian vakavuuden sekä sen että olette oikeutettu assistenttiin, niillä säädöksillä kuin asiapapereihin on merkitty.
―Hyvä tavaton sentään, vai kaksintaisteluun asein, no eipä siinä sitten auta muu. Hyvä on, voit viedä viestiä päämiehellesi, että hyväksyn haasteen ja otan sen vastaan.
―Ah hyvä, siinä tapauksessa pyydän teitä allekirjoittamaan nämä paperit. Totesi mies ja kaivoi salkusta muutaman paperin.
Helmut luki sopimustekstit nopeasti läpi ja kirjoitti sitten niihin allekirjoituksen.
―Oliko vielä jotain muuta?
―Ei ollut sir! Käytännön asiat järjestyvät varmasti uskotun apulaisesi kanssa, mikäli olen oikein ymmärtänyt.
―Erinomaista, hovimestari saattaa teidät takaisin.
Miehen poistuttua Helmut vilkaisi tämän tuomia papereita, vaikka hän kyllä tiesi kaksintaistelun protokollan ja sen säännöt. Lukiessaan papereita, Sigfrid Dowel oli tullut tämän viereen.
―Huonoja uutisiako?
―Anteeksi, en huomannut tuloasi lainkaan. Ei toki, eräs henkilö on nostanut kunnialoukkaus syytteen minua vastaan.
―Hyvä tavaton, sehän tietää että…
―Niin, kaksintaistelu haastetta, mokomakin pyrkyri. Tuhahti mies.
―Et kai sentään suostunut?
―Miksi en olisi suostunut, jo pelkästään aatelisuus velvoittaa minua.
―Etkö käsitä, sinä kuolet mittelössä! Parahti Sigfrid.
―Hyvin todennäköisesti, mutta onko sillä mitään merkitystä? Suo anteeksi tahtoisin olla nyt rauhassa.
―Mutta, entä vieraat?
35
―Ne nousukkaat saa olla nyt omissa oloissaan.
Huomattuaan miehensä ynseän asenteen Sigfrid katsoi parhaimmaksi poistua paikalta. Päästyään sisään Susan Londermon tuli tämän viereen.
―Eikö Helmut tullutkaan?
―Hän tunsi hieman itsensä väsyneeksi.
―Voi meillä on ollut niin hauskaa, sir George on mitä oivallisin hauskojen juttujen kertoja. Juuri hetki sitten hän kertoi norsusta, joka oli ollut posliinikaupassa ja heilauttanut kärsäänsä nähdessään viehättävän myyjättären, voi se oli meistä hyvin hauska juttu...Niin ja sitten hän kertoi…
―Todellako, sehän on aivan mainiota, tyytyi Sigfrid toteamaan, poistuen sitten paikalta.
Susan Londermon katseli naisen poistumista typertynyt ilme kasvoillaan. Seurueen iloisen keskustelun päätti Lisa Honebelyn keskeytys, kun tämä oli tullut seurueen keskuuteen.
―Kuten kaikki tiedämme, niin jokaisena vuotena olemme pitäneet Honebely Housessa ammuntakilpailun, niin tänäkin vuonna. Tänään hyvät vieraat on tuo päivä, jolloin ratkaistaan suvun henkilöiden paremmuus kyseisessä lajissa. Uskon teidän kaikkien olevan hyvin valmistuneita kilpailuun.
Sir George Alligton ei malttanut pysyä aloillaan, oli yleisesti tiedossa hänen mainio ammuntalahjakkuutensa, ja näin ollen hän oli kilpailun ehdoton ennakkosuosikki. Mistä seikasta Trevor Londermon kiusasikin tätä.
―Tuskin kenelläkään on sitä vastaan jos palkinnot jaettaisiin jo etukäteen, sillä kuten tiedämme niin tuskin kenelläkään on epäselvyyttä sir Georgen voitosta.
Kaikki naurahtivat Trevorin sanoille.
―En menisi siitä varmuuteen, käydään kisa ensin läpi. Ilmoitti Helmut Dowel ovensuusta, pidellen viskilasia kädessä.
Iloinen nauru ja hyvä tuulinen seurustelu loppui siihen paikkaan. Helmut hoiperteli baarikaapille tehden itselleen toisen lasin.
―Olisikohan sinun syytä mennä lepäämään? Totesi Edithit
―Levätään haudassa, sillä kerranhan täällä eletään, vai mitä George? Sanoi mies ja kippasi lasin kerralla tyhjäksi, poistuen sitten salongista.
―Hyvänen aika, millaista käytöstä. Päivitteli Alicia Alligton tyypilliseen tapaan.
Fredrick joka oli seurannut tilannetta sivusta, poistui nyt salongista isoveljensä perään. Sisälle jääneet vieraat ihmettelivät tilannetta. Susan Londermon liittyi George Alligtonin seuraan.
―Mitä Helmut oikein tarkoitti?
―Sir Helmut ei ole ollut oma itsensä viime aikoina.
Kellon helinä keskeytti puheensorinan.
36
―Arvoisa juhlaväki cocktail kattaus odottaa puutarhassa. Lisäksi kaikki on valmiina ammunta kilpailua varten.
―Mainiota Leopold. Menkäämme siis puutarhaan, odotankin innoissani kilpailun alkua. Lady Susan varmaan kertoo meille ottelun säännöt.
Vieraat siirtyivät puutarhaan, jossa cocktail lasit odottivat heitä.
―Kohottakaamme malja upean kauniille ilmalle ja tulevalle ottelulle, olkoon kilpailu rehti ja reilu.
―Susan, voisitteko kertoa kilpailun säännöt.
―Oikein mieluusti, poimien sitten ruskean kirjekuoren käteensä.
―Kilpailu käydään pistooli ammuntana, ammunta matka on kolmekymmentä metriä, jokaisella on kolme laukusta kääntyvään tauluun. Ammuntamatka pitenee osuman myötä, voittaja on se, joka osuu pisimmältä matkalta, onko säännöistä kysyttävää?
Jokainen läsnäolija oli hiiskumatta.
―Virallisena toimitsijana toimii Leopold Legress. Osanottajia pyydetään ilmoittautumaan.
Puolituntia myöhemmin osanotto lista oli valmis.
―Arvoisat kilpailijat osanotto lista on nyt valmis, seuraavia henkilöitä pyydetään siirtymään ottelupaikalle. Sir George Alligton, sir Trevor Londermon, Fredric Honebelly.
Samalla hetkellä vieraiden keskuudessa heräsi kohina, kun tuli tieto ettei Helmut Dowvel osallistuisi kilpaan.
―Osallistumisaika päättyy minuutin kuluttua.
Vieraat siirtyivät kartanon toiselle puolelle, jossa sijaitsi myös jousiammunta rata sekä tenniskenttä.
―No niin, lienemme valmiita aloittamaan, sir George Alligton saa kunnian aloittaa.
Mies asteli viivan taakse odottamaan ammunta vuoroa, Alicia Alligtonin kannustaessa miestään. Leopold Legress ojensi pistoolin miehelle.
―Ammutaan ensimmäinen laukaus, olkaa hyvä.
George Alligton kohotti hitaasti aseen ylös, tähdäten huolellisesti, samalla laukaus kajahti ja maali taulu kaatui viidentoista metrin päässä. George kumarsi hovimestarille ja yleisölle vapautuneesti. Mies tiesi olevansa mainiossa vedossa.
Seuraavaksi vuoroon tuli Trevor Londermon, joka asteli ryhdikkäästi viivan taakse odottamaan omaa vuoroaan, saatuaan aseen ja luvan mies kohotti aseen ylös lähes samalla tavoin kuin edellinenkin, mies tähtäsi hieman kauemmin kuin George. Lopulta laukaus kajahti ja maali kaatui samalla tavoin.
―Arvoisa juhlaväki seuraava ampuja on Honebelly suvun kuopus Fredrick Honebelly. Nuorukainen tumppasi savukkeen maahan ja oli ilmi selvästi hermostunut.
37
Fredrick tuskin malttoi luvan saamista kun ampui laukauksen, joka meni ohi. Pettymyksen huokaus pääsi katsojien huulilta, Fredrick kokosi itsehillintänsä, ollen näennäisen tyytyväinen.
―Minun aseeni on kynä ja ajatukseni, tyytyi Fredrick toteamaan.
―Miten jaloa ja kunniakasta tunnustaa oma heikkoutensa.
Samalla hetkellä Justin Adler kiiruhti paikalle yhdessä Paul Lernonin kanssa.
―Kas itse komissaari, tahdotteko kenties kokeilla ja näyttää taitonne?
―Kiitos mutta toisella kertaa, teillä on täällä tällaisia harrastuksia nyt. Saanen varmaan jäädä seuraamaan?
―Totta kai, olkaa hyvä.
Kilpailussa tuli nyt hetken tauko kun Leopold Legress valmisteli ammunnan toista kierrosta.
―Vanhin poikani Helmut ei osallistunut lainkaan ammunta kisaan tänä vuona. Kuiskasi Edith Honebelly Paul Lernonin korvaan.
―Valitettavaa ettei poikasi Helmut ottanut osaa kilpailuun, hän olisi varmasti ollut hyvä. Totesi puolestaan Susan Londermon.
―Arvoisat kilpailijat, vieraat sekä virkavallan edustaja, ammutaan kilpailun toinen kierros vastakkain ovat Trevor Londermon ja George Alligton. Onko kilpailijat valmiina?
―Kyllä on, kuului vastaus yhteen ääneen.
―Ammunta matka on kolmekymmentäneljä metriä. Sir Trevor Londermon aloittaa.
Trevor nousi ylös tuolista ja pyyhkäisi sitten otsaa, asettuen viivan taakse katsellen taulua joka oli reilun kolmenkymmenen metrin päässä. Leopold ojensi aseen miehelle, joka tunnusteli pistoolin kahvaa. Yleisön puheen sorina häiritsi miestä ja hän katsoi hovimestaria.
―Arvoisat vieraat, suokaamme kilpailijalle keskittymisrauha. Sanoi Leopold asialliseen sävyyn.
Mies kohotti aseen ylös, joka vapisi hieman, Trevor nuolaisi huuliaan, tähdäten huolellisesti, lopulta laukaus kajahti ja maalitaulu kaatui. Mies riemuitsi osumasta ja hymyili samalla kun kumarsi yleisölle. Sen sijaan George Alligton katseli kokonaan muualle, polttaen samalla savuketta.
―Arvoisat vieraat, seuraavaksi viivan taakse asettuu sir George Alligton.
Miehen astuessa vivan taakse yleisö osoitti kannusta tälle.
―Sir George Alligtonin toinen laukaus.
Mies katseli tiukasti maalitaulua hengittäen keskittyneesti, saatuaan luvan Leopoldilta kohotti tämä pistoolin. Tähdäten määrätietoisesti, etusormi kiristyi ja laukaus pamahti, maalitaulu kaatui samalla hetkellä. Mies kumarsi suosio osoitusten myötä.
Paul Lernon oli seurannut tiukasti kilpailun vaiheita.
―Millä mielin olet seurannut kilpailua? Kysyi Leopold tullen komissaarin viereen.
―Varsin taitavia, kummatkin ovat hyvin voitontahtoisia. Odotan suurella mielenkiinnolla lopputulosta.
70
Leopoldin siirrettyä maalitaulut kolmenkymmenenkuuden metrin päähän, kaikki oli valmista kilpailun kolmanteen ammunta kierrokseen. Molemmat kilpailijat tiesi, nyt olevan tosi kyseessä.
―Arvoisat vieraat, ammutaan kilpailun kolmas kierros, ammunnan aloittaa sir Trewor Lodermon.
Trevor asteli kolmannen kerran viivan taakse, yleisön ollessa hiiskumatta sanaakaan. Kaikki tiesi että nyt oltiin maksimietäisyydellä. Leopold Legres nyökkäsi miehelle ammuntaluvan. Mies oli laittanut mustan hansikkaan käteensä.
Mies kohotti aseen ja tähtäsi huolellisesti, hikipisarat kimalsi miehen otsalla. Pistooli nytkähti hieman laukauksen lähdettyä. Yleisön suusta purkautui pettymys kun maali taulu jäi pystyyn. Trevor sulki silmänsä ja kumarsi yleisölle, hän tiesi hävinneensä tämän kilpailun.
Sen sijaan George Alligton myhäili tyytyväisyyttään.
Alicia Alligton nousi ylös tuolista.
―Etkö aio jäädä katsomaan miehesi ammuntaa? Kysyi Liza Honebelly
―Ei minua kiinnosta, sitä paitsi olen hieman väsynyt. Taidan mennä hieman lepäämään.
George katseli kun Alicia poistui kohti kartanoa.
―Hyvät vieraat ja komissaari, minulla on ilo ja kunnia toivottaa areenalle sir George Alligton.
Mies asteli viivan taakse itsevarman oloisesti. Yleisö oli jälleen aivan ääneti.
―Ammutaan kilpailun kolmannen kierroksen toinen laukaus, sir George olkaa hyvä.
Mies kohotti asetta pitävän käden silmien tasolle, mies hengitti syvään ja rauhallisesti, raskas ase pysyi vakaana, oli kuin aika olisi pysähtynyt kunnes tapahtui hallittu laukaus, minkä johdosta maalitaulu kaatui kolmenkymmenenkuuden metrin päässä.
Yleisö purskahti suosion osoituksiin, jotka mies otti mieli hyvin vastaan. Sir George oli tyytyväinen, hän oli jälleen kerran yksinkertaisesti paras.
―Saanen onnitella sir Alligton, hämmästyttävä suoritus. Totesi Paul Lernon
―Tein vain parhaani, tällä kertaa se tuotti voiton.
Trevor Londermon tuli kättelemään kilpakumppania, ylistäen tämän suoritusta, samoin Susan Londermon.
―Puolisosi Alician olisi pitänyt nähdä tuo huikaiseva suoritus, joka kerrassaan vetää täysin sanattomaksi.
―Kumppanisi Trevor tarjosi oivan vastuksen sitä ei käy kieltäminen.
Samaan aikaan Helmut Dowel oli tullut muiden vieraiden keskuuteen.
―Onnitelen voittajaa, se oli kerrassaan huikaiseva laukaus. George katsoi tuimasti miestä silmiin, tullen sitten tämän viereen.
39
―Näitkö vaimoani?
―Ai sitä likaista pikku lutkaa, kun nyt kysyit, niin itse asiassa näin, oikeastaan me pidettiin hieman hauskaa.
―Sika! Tämän sinä maksat verisesti.
―Se jää nähtäväksi.
George Alligtonin ilo oli muuttunut kiukuksi ja tämä siirtyi hieman syrjempään vetämään hermosavut.
Paul Lernon ja Leopold Legress katselivat silmä tarkkana tilannetta.
―Huomasitko?
―Ai tuonko? En voinut olla huomaamatta.
―Ei pienitäkään epäilystä, noilla kahdella on jotain hampaankolossa. Miten muuten Madamme Edith Honebelyn testamentti?
―Työn alla, jutellaan siitä ja muista jutuista paremmalla aikaa.
Vieraat poistuivat kohti kartanoa Lisa Honebelyn johdolla, etupihan kuistilla istuva Edith Honebely nousi seisomaan.
―Kuinka ammunnassa kävi?
―Sir George veti pisimmän korren jälleen kerran.
―Entä poikani?
―Äiti hyvä ainoastaan Fredrick osallistui kilpailuun.
―Tavatonta! Eikö Helmut osallistunut lainkaan?
―Ikävä kyllä ei.
―Sepä perin kummallista.
―Niin äiti.
Paul Lernon ja Leopold Legres tuli viimeisinä kartanolle.
―Jatkammeko kuulusteluita?
―Niin olen ajatellut.
―Kenet tahdot seuraavaksi.
―Tahdon kernaasti sir George Alligtonin seuraavaksi.
10. Luku
George Alligton istui itsevarman oloisesti Paul Lernonin vastapäätä, joka katseli puolestaan Leopold Legresiä.
―En millään muotoa tahdo olla tahditon, mutta mitä minä tässä oikein istun? Ensin te kutsutte kuulusteltavaksi ja sitten ei tapahdu yhtään mitään. Ihan tiedoksi komissaari, niin minulla on vaikutusvaltaisia ystäviä Lontoossa, ja olisi perin ikävää jos he saisivat kuulla toimistanne täällä.
―Kieltämättä te olette varsin vaikutusvaltainen henkilö ja varsin taitava aseen käsittelijä.
―Pelkkä sivuharrastus vain.
―Mr. Alligton, käsityksemme mukaan kävit katsomassa vainajaa viinikellarissa, miksi?
―Olin utelias.
40
―Pelkästään uteliaisuuden vuoksi?
―Niin, onko siinä jotain omituista?
Paul Lernon ei viitsinyt vastata kysymykseen, vaan kysyi seuraavan kysymyksen.
―Lady Alligton on melkoinen pakkaus, ja viettää ilmeisen ylellistä elämää vai kuinka?
―Kaikki on suhteellista, ja sitä teidän on kysyttävä häneltä itseltään.
―Missä muuten tapasitte lady Alician?
―Sirkuksessa, Intiassa, olin siellä kouluttamassa miehistöä.
Leopold Legress kuunteli tarkkaavaisesti sivummalla.
―Olette siis ollut armeijan palveluksessa?
―Kyllä, ennen kuin siirryin pankkialalle.
―Tehän olette toiminut myös kiinteistö alalla?
―Jonkin verran.
―Minkä arvoinen Honebelly House on?
―Tarkkaa arviota en voi antaa, mutta varsin arvokas.
―Onko mitään ennakko käsitystä siitä kuka olisi voinut myrkyttää Clementsin?
―Ei pienitäkään.
Sivummalla istunut Leopold rykäisi nyt.
―Anteeksi väliin tuloni, millä alalla lady Alicia toimi kun tapasitte.
―Hän kertoi toimineensa jonkin aikaa sotilaskenttä sairaalassa sairaanhoitajana, ja sen jälkeen hän oli toiminut taikurinapulaisena.
―Melkoin uranmuutos.
―Ei häirinnyt minua. Vastasi mies huolimattomasti.
―Mikä säikäytti vaimonne, kun hän kiljaisi?
―Mitä Leopold tarkoittaa?
―Tarkoitan puolisonne kiljaisua sir.
―Ai sitä, siihen en todellakaan osaa antaa vastausta.
Leopold Legres loi katseen Paul Lernoniin, joka näytti hieman epäilevältä.
―Oliko vielä jotain muuta?
―Ei tällä kertaa, kuten varmaan tiedätte, niin ette saa poistua kartanosta.
―Siinä suhteessa joudun rikkomaan lakia, sillä joudun poistumaan hoitamaan eräitä tärkeitä asioita Lontooseen.
―Niinkö, ja mitäköhän asia koskee?
―Ikävä kyllä, se on henkilökohtainen asia. Voin ainoastaan todeta sen,ettei asia liity mitenkään hovimestarin kuolemaan.
―Hyvä on, kun jätätte tiedon, mistä teidät voi tavoittaa.
―Luonnollisesti.
George Alligtonin poistuttua miehet katsoivat toisiaan.
―Uskotko tuon miehen tarinaa,
―En alkuunkaan, olen varma, että jokainen salaa jotain.
―Niin minäkin luulen, kuka seuraavaksi?
41
―Kutsutaan sisään Alicia Alligton.
Alicia Alligton saapui sisään kevyessä asussa, päässään tummat aurinko lasit, joita tämä piti silmillään.
―Ah kerrassaan mielenkiintoisen jännittävää olla kahden raavaan miehen kuulusteltavana, oih miten kihelmöivän jännittävää. Teillä komissaari on hyvin jännittävä ammatti.
―Miten sen nyt ottaa.
―Tiedätkö minä olen aina ollut heikkoina virkamiehiin.
―Lady Alligton,mitä mieltä olitte hovimestari Clementsistä?
―Mrs Clement oli, miten sen sanoisi, hän oli hieman kömpelö, ettenkö sanoisi, jopa yksinkertainen.
―Entä te lady Alligton, oletko tyytyväinen nykyiseen asemaanne?
―Mitä komissaari tarkoittaa?
―Käsittääkseni teillä on kallis maku.
―Ah, jos komissaari tarkoittaa, pystyykö mieheni kustantamaan sen, niin toistaiseksi kyllä.
―Kuka hyötyi hovimestarin kuolemasta?
―Tavatonta, ei kukaan, ajatelkaapa komissaari miksi myrkyttää köyhä hovimestari, kuin esimerksi madam Edith Honebelly.
―Mielenkiintoinen huomio, mutta miksi se tuli teille ensimmäisenä mieleen.
―Hyvä tavaton sentään, siksi että se olisi loogisin vaihtoehto, silloinhan Honebelly Housen kohtalo saisi lopullisen niitin.
―Todellakin, mielenkiintoinen ajatus, mutta..
―Ah tiedän mitä ajattelette, ei se en ollut minä.
―Mitä mieltä olette muista vieraista?
Alicia Alligton oli sytyttänyt savukkeen palamaan.
―Ai mitä mieltä olen, juonittelevia kaikki tyynni, kaikki kärkkymässä omaa osuuttaan saaliista.
Paul Lernon tarkkaili naisen olemusta, josta paistoi tietoinen itsevarmuus.
―Mikä sai teidät kirkaisemaan aulassa?
―Kirkaisemaan, aa aivan niin, tosiaankin nyt muistan, säikähdin ilmeisesti jotain, kun kuulin yläkerrasta ääniä.
―Miehenne kertoi, että olitte tavanneet sirkuksessa, missä toimit taikurin avustajana, kauanko olit sirkuksessa?
Nainen imaisi tupakkia, kohentaen samalla kampaustaan.
―Muutaman vuoden.
―Melkoinen uran vaihto sairaanhoitajasta taikurin avustajaksi, miksi?
―Halu etsiä uusia seikkailuja.
―Kenen taikurin apurina olitkaan?
―Hans Zimlerin.
Paul Lernon nyökkäsi Leopoldille joka nousi ylös tuolista.
―Tällä kertaa ei enempää kysyttävää.
Samalla hetkellä kun Alicia Alligton poistui huoneesta, ulkona käytiin kiivas sävyinen keskustelu, jota Paul Lernon ei voinut olla huomaamatta.
42
Leopoldin tullessa takaisin huoneeseen huomasi hänkin kiivas sävyisen keskustelun ulkona.
―Mitä ajattelet tuosta?
―Vaikuttaa mielenkiintoiselle, ja veikkaan että vielä tapahtuu jotain, milloin tiedämme mikä myrkky oli kyseessä.
―Se valmistunee piakkoin.
Samaan aikaan ovelta kuului koputus.
―Niin sisään.
Sisään asteli Susan Adler mukanaan Susan Londermon.
―No mutta lady Londermon, kuinka voimme olla avuksi.
Susan vilkaisi sisäkköä, joka nyt ymmärsi poistua.
―Justin voisi tuoda meille teetä.
―Kyllä sir.
Sisäkön poistuttua paikalta Susan aloitti.
―Minä, minun on kerrottava eräs seikka, joka sattui tässä muutama päivä sitten.
―Niinkö, ole hyvä.
―Muutama ilta takaperin sattui erikoinen juttu, en tiedä onko sillä merkitystä.
―Millainen?
―Minä näin George Alligtonin menevän metsälammen reunan, jossa tämä vietti jonkin tovin. Siihen asti kunnes hänen luokseen tuli Alicia Alligton, ja he keskustelivat kovin lempeään sävyyn.
―Entä sitten?
―Seurasin heitä ja näin heidän menevän huvimajaan.
―Mitä sitten tapahtui.
Susan Londermon vaihtoi asentoa tuolissaan ja pyyhkäisi otsakiekuran otsalta.
―Minä, minä näin heidän…
Leopold huomasi naisen kiusaantuneen olotilan.
―Harrastivatko he intiimiä yhdessä oloa?
―Harrastivat, voi minä näin sen kaiken, se oli aivan kamalaa, niin säädytöntäkin.
―Tietääkö tästä kukaan muu?
―Ainoastaan minä, niin ja nyt te sitten.
―Parempi niin, turvallisuutenne vuoksi, älkää kertoko kenellekään asiasta.
―Voinko luottaa tahdikkuuteenne asiassa? Nainen kysyi.
―Ilman muuta, arvon rouva.
Susan Londermon poistui huoneesta yhtä pikaisesti kuin oli tullutkin. Miehet jäivät miettimään asian saamaa käännettä. Paul Lernon nousi seisomaan ja meni takaisin ikkunan ääreen, katsoen välillä ulos ikkunasta ja välillä Leopold Legresiä joka sytytti tupakin palamaan.
―On tämäkin, me olemme jututtaneet lähes kaikkia henkilöitä, emmekä ole päässeet juurikaan asiassa eteenpäin.
43
―Minusta me olemme edistyneet hyvinkin, sen ainakin tiedämme, että ulkoista puitteista huolimatta kartanolla on synkkä menneisyys joka yritetään salata. Tämän lisäksi yksikään jututettava ei ole kertonut koko totuutta.
Paul Lernon mietti hetken tilannetta, jäljellä olisi vielä Trevor Londermonin kuuleminen. Siitä miehestä saisi tuskin mitään irti. Sir Trewor oli hillityn charmantti henkilö, josta oli vaikea muodostaa minkäänlaista mielipidettä.
―Jätetään kuulustelut tällä erää tähän, ja jatketaan kuulusteluita sen jälkeen kun olen saanut lisä tietoa käytetystä myrkystä.
―Minun osakseni jää ilmeisesti taustojen kartoittaminen, vai kuinka?
―Ajattelin jos voisit pitää korvasi ja silmäsi auki, niin ja se mahdollinen Edith Honebellyn jälkisäädös. Tulen taas pistäytymään.
―Ah mainiota tarkastaja hyvä.
Miehet nousivat ja poistuivat sitten huoneesta. Leopoldin mennessä kohti keittiötä, hänen takaa kuului voimakas rykäisy. Leopold käännähti katsomaan.
―Niin sir! Kuinka voin palvella?
―Mikäli vielä huomaan Leopoldin laiminlyöneen omia tehtäviään, niin Leopold poistuu Honebelly Housesta lopullisesti.
―Hyvä on sir! Missä mielessä olen sitten laiminlyönyt velvoitteitani.
―Kello neljätoista nolla viiden tee kattaus oli viisi minuuttia myöhässä, lisäksi Alicia Alligton oli tavattoman tuohtunut, kun tee vesi oli haaleata, kerrassaan pöyristyttävää.
―Niin sir! Todella anteeksi antamatonta, voin luvata ettei se virhe tule toistumaan.
Saatuaan asian selvitetyksi Helmut poistui muiden vieraiden seuraan, osa vieraiden ollessa ulkona. Sir Trewor Londermon oli pystyttänyt maalaustelineen jyhkeän tammen eteen, jonka alla Lisa Honebelly poseerasi kevyessä kesämekossa.
Lady Susan Londermon oli hieman närkästynyt ajatuksesta, mutta ei voinut estää miestä toteuttamasta innoitustaan. Auringon säteet pilkahtelivat oksien lomasta luoden taianomaisen hetken. Trewor Lodermon keskeytti välillä työskentelynsä, mennen Lizan viereen antaen tälle neuvoja kuinka olla. Tilanne kaikkineen oli omituinen, toisaalta uskomattoman kaunista, toisaalta Clementsin myrkytyksen johdosta aivan kamala.
Toisaalla Alicia Alligton ja Edith Honebelly yhdessä Susan Londermonin kanssa kävivät omaa keskusteluaan,
―Joskus on mitä miellyttävintä istua ihan vaan näin meidän naisten kesken, vai mitä mieltä olet Alicia.
―Todellakin, oikeastaan miehiä me emme tarvitse kuin ainoastaan sitä yhtä varten. Alicia totesi polttaen pikkusikaria samalla.
Naiset purskahtivat hersyvään nauruun, jopa Edith yhtyi nauruun.
―Todella oivallisesti todettu.
―Mitä miehet jäi muuten tekemään?
―Fredrick lähti veljensä kanssa jonnekin ja miehesi, hän meni käsittääkseni..
44
―Hän meni maalaamaan puutarhaan. Kiirehti Susan sanomaan.
―Minä olen aina ihaillut sinun makuasi. Lady Alligton.
―Voi tämä on aivan arkipäiväistä Lontoossa. Siellä kukaan ei ole mitään, ellei kulje viimeisten muotivirtauksien mukana.
―Tavatonta, kauhisteli Susan. Sehän tarkoittaa hmm melko ylellistä elämämntyyliä.
―Parahin Susan, et osaa kuvitella mitä kaikki maksaa, onneksi Georgella on kohtuullisen hyvä ansiotaso.
―Georgesta puheen ollen, entä jos hänelle sattuisi jotain?
―Uskon Georgen turvanneen minun aseman, jos hänelle sattuisi jotain.
―Tämä on aivan ihastuttava paikka, todellinen paratiisi. Totesi Susan.
―Niin ja mitä oivallisin kohtaamispaikka salaisille tapaamisille. Sanoi Alicia.
―Sir Arthur Honebelly rakennutti tämän, kun olimme nuoria. Muistan kuinka meillä oli tapana viettää yhteisiä hetkiä täällä mieheni kanssa.
―Kuulostaa romanttiselle.
Samalla hetkellä Leopold ontui paikalle.
―Arvon daamit, pahoittelen tunkeutumista tällä tavoin, minulla on viesti lady Alicialle. Sanoi Leopold ja ojensi pienen kuoren hopeisella tarjottimella.
―Minulle?
―Niin lady.
Alicia otti kuoren tarjottimelta, lukien sitten sen nopeasti läpi.
―Huonoja uutisiako?
―Ei toki, mieheni ilmoitti lähtevänsä Lontooseen hoitamaan erästä kiireistä asiaa.
11.Luku
Helmut Dowel istui huoneensa kirjoituspöydän äärellä lukien Humbrey&Howel lakiasiantoimistosta saatuja ohjeita. Ohjeet oli hyvin seikkaperäiset ja selvät.
Kaksintaisteluun osallistuvien tuli olla asianmukaisesti pukeutuneita, siten kuten hyvä etiketti edellyttää. Samoin henkilön avustajan tulee olla asianmukaisesti pukeutunut. Ehdoton edellytys on asian mukainen käyttäytyminen ja käytöstavat.
Asun tulle olla musta frakki ja valkoinen pitsireunainen paita sekä solmio tai kravatti. Kädessä tulee olla valkoiset nahkahansikkaat, sekä musta silinterihattu.
Avustajilla tulee olla samantyyppinen asu, naisilla sallittakoon musta juhlahame sekä mustat korkeakorkoiset kengät, käsissä tulee olla valkoiset pitsi sormikkaat, päivänvarjo sekä valkoinen nenäliina sekä asiallinen hattu.
Tapahtuma paikalla oikeuden päätöksellä tulee olla seuraavat viranhaltijat, lääkäri, pastori, ruumisvanut, sekä muut oikeuden hyväksymät apurit.
Kamppailu käydään sovitussa paikassa sovittuna ajankohtana juridisen valvonnan alaisuudessa. Kamppailun voittaa se joka jää henkiin.
45
Ottelijat seisovat selät vastakkain ladattu ase kädessä. Tuomarin annettua merkin kumpikin ottelija kävelee neljätoista askelta, kääntyy kohti toista ja ampuu tätä. Mikäli jompikumpi ottelijoista ampuu ennen määrä askeleita, hänet ammutaan välittömästi.
Ottelun tapahtumapaikka on Blomendin ylänkö 13.7. aamupäivällä kello seitsemän.
Helmut Dowel kaatoi itselleen toisen viskilasin siemaisten sen sitten yhdellä kulauksella. Mies laski paperit takaisin pöydälle, kun Lis Honebelly tuli huoneeseen.
―Tavatonta! Mitä sinä täällä istut yksinäsi. Lisa huudahti.
Mies vilkaisi siskoaan mutta ei viitsinyt sanoa mitään, sen sijaan antoi Humbrey&Howel lakiasiantoimista tulleet paperit tälle.
Lisa luki paperit nopeasti läpi pitäen kättään suunsa edessä.
―Hyvä luoja, onko tämä totta? Tämähän on täysin järjetöntä, et kai suostu?
―Tietenkin suostun, tiedät hyvin, että aateluus velvoittaa.
―Hölmö! Sinä kuolet!
―Toden näköisesti.
―Ilmeisesti mikään ei käännä sinun päätäsi? Entä Sigfrid tietääkö hän?
―Tietää, olet täysin oikeassa, mikään ei voi kääntää päätäni, mutta ei anneta sen asian häiritä. Lisäksi toivon, ettet kerro äidille mitään, hänen ei tarvitse tietää asiasta mitään.
―Voit luottaa minuun. Kuka on muuten avustajasi?
―Ajattelin veljeäni Fredrikiä.
―Oletko kertonut hänelle vielä?
―Ehdin kyllä kertoa sen hänelle. Mutta olet oikeassa, menkäämme muiden vieraiden joukkoon.
Molemmat poistuivat huoneesta alakertaan, jossa vieraat odottivat illallistarjoilua.
―Tämä on aivan tavatonta, taasko se ateria on myöhässä, valitti Alicia tyylilleen uskollisena.
Samalla hetkellä Leopold helisytti kelloa.
―Arvon vieraat päivällinen on katettu.
Seurue siirtyi ruokasaliin, missä vieraita odotti alkuruokana sammakonreisi liemikeitto. Pääruokana oli peuran sisäfile viilokki punaviini kastikkeessa, hunaja marinoitujen vihannesten kera.
―Kerrassaan oivallista ruokaa jälleen kerran.
―Missä muuten sir George on? En ole nähnyt häntä vähään aikaan.
―George joutui palaamaan Lontooseen hoitamaan erään kiireisen toimeksi annon, käsittääkseni hän tulee huomenna. Vastasi Alicia nyrpeästi.
Edith kohotti katseensa ja katsoi Trewor Londermonia, joka huomasi katseen ja pyyhkäisi suupieltään.
―Parahin sir Trewor, joko sait maalauksenne valmiiksi?
―Maalaus on loppusilausta vaille valmis, tyttärenne Lisa on mitä suuremoisin malli.
Lisa punastui korviaan myöten, yrittäen peittää reaktionsa.
―Ansio kuuluu ainoastaan taiteilijalle.
―Voi kuinka minä odotankaan maalauksen valmistumista. Susan, olet varmasti otettu miehesi maalaamasta taulusta, hän on todella suuremoinen. Edith totesi.
―On kyllä, kun muistaa asemansa.
Vieraat katsoivat hetken toisiaan ja sitten Susan Londermonia, jonka kasvoista paistoi tyytymättömyys.
―Fredrik, entä joko sinä olet saanut runosi laadittua meille, odotamme sitä hyvin kiihkeästi.
Fredrik oli hetken hiljaa, kohottaen samalla lasin huulilleen.
―Niin tosiaankin, minulta pyydettiin runoa, jonka lausuisin teille, sen verran voin sanoa, että olen juuri kirjoittamassa sitä. Mutta kuten me kaikki tiedämme, niin kaikki taiteen ala vie oman aikansa, vai mitä sir Trewor?
―Niin yhdyn tosiaan nuoren herran sanoihin, kaikki vie oman aikansa.
―Onko muuten tutkinnan edistymisestä mitään tietoa? Kysyi puolestaan Alicia Alligton.
―Tiedäthän sinä virkakoneiston hitauden, minä uskon ettei se selviä ollenkaan. Totesi puolestaan Sigfrid Dowel.
―En olisi siitä lainkaan varma, tämä Paul Lernon vaikuttaa hyvin määrätietoiselle.
Helmut joka oli ollut koko ruokailun ajan kovin vaitonainen, rykäisi nyt huomiota herättävän korostuneesti, jonka Edith huomasi.
―Niin, oliko sinulla mielessä jotain?
―Olisin tahtonut kuulla arvionne uudesta hovimestarista. Leopold Legresistä, jokainen meistä tietää että se mies on hovimestarin irvikuva. Onko meillä todella käyttöä hänen kaltaiselle henkilölle.
―Niin kieltämättä, hän on hieman omalaatuinen ja kömpelö, väittäisin että jopa vielä kömpelömpi kuin Clement. Totesi Alicia Alligton.
Edith Honebelly kuunteli hetken syntynyttä keskustelua, kilisyttäen sitten kristalli lasia.
―Leopold Legress jatkaa Honebelly Housen palveluksessa, ainakin niin kauan, kun minä elän, tämä tulkoon kaikkien tiedoksi.
Pöydässä istuneet kuuntelivat hämmästyneinä Edithin kommenttia. Ei ollut lainkaan Edithin tapaista ottaa noin voimakkaasti kantaa.
Edith helisytti kelloa, joka oli tämän vieressä, ja hetkeä myöhemmin sisään asteli Leopold.
―Niin Madam?
―Olen hieman väsynyt, tahtoisin mennä lepäämään. Leopold voitko saattaa minut yläkertaan.
―Mutta äiti…
―Syvä pahoitteluni en ole oma itseni, sinä Lisa voit huolehtia vieraiden hyvinvoinnista.
Leopold saattoi Edithin yläkertaan, vieraiden katsoessa tämän perään.
47
―Pahoittelen arvostetun äitini puolesta, hän ei ollut oma itsensä. Hän on kovin väsynyt. Pahoitteli Lisa.
―Tyttö hyvä, me ymmärrämme kyllä, sanoi puolestaan Susan Londermon.
―Todellakin, olen kyllä huomannut äitisi väsymisen, mikä mahtaa olla Honebelly Housen kohtalo?
―Uskon että se selviää kyllä aikanaan.
Samalla hetkellä Justin tuli tarjoilemaan jälkiruokaa joka oli tryffeli vohveleita manteli kastikkeessa. Alicia joka tunnetusti oli herkkujen perään, ylisti ylitsevuotavan teatraalisesti jälkiruokaa.
Leopold oli palannut takaisin alakertaan muiden vieraiden seuraan. Liittyen sitten Lisan seuraan.
―Kunnia arvostettu äitinne tahtoi minun siivoavan työhuonetta, jos se sinulle sopii?
―Totta kai Leopold on hyvä vaan.
Hovimestari kumarsi syvään, mennen sitten työhuoneeseen, mukanaan pölyhuiska ja harja. Mies silmäili ylimalkaisesti huonetta, aivan kuin muodostaakseen kuvan huoneesta. Huoneessa vallitsi täydellinen järjestys ja siisteys. Suurin osa tavaroista oli sir Arthur Honebelyn jäämistöä ja keräily harvinaisuuksia.
Leopoldia häiritsi huoneessa jokin, aivan kuin siellä oli jotain mitä ei olisi pitänyt olla. Seinillä roikkuvat taulut oli täsmällisen suorassa.
Leopold katseli työpöydän takana olevaa seinää, sekä seinällä roikkuvaa sir Arthurin muotokuvaa, joka koko komeudessaan oli varsin vaikuttava näky. Maalaus esitti sir Arhuria tämän asepuvussa.
Leopold mietti hetken mikä maalauksessa häiritsi häntä, kunnes hän tajusi, että maalaus oli vinossa. Mies tarkasteli ja tunnusteli maalausta lähemmin, kunnes tajusi sen liikkuvan. Leopold siirsi maalauksen varovasti syrjään, jolloin takaa paljastu kassalipas.
Mies kokeili avata, vaikka tiesi sen olevan lukossa. Tieto kassalippaan läsnäolosta ja sen sijainnista ei lämmittänyt paljoakaan ilman numeroyhdistelmää. Jossakin oli oltava numeroyhdistelmä ja vielä sellainen, että sen pystyi tarkistamaan päivittäin.
Samalla hetkellä Lisa tuli katsomaan miehen touhuja, joka pyyhki parhaillaan pöytälampusta pölyjä.
―Upeita maalauksia ja niin hyvässä järjestyksessä.
―Niin sir Arthur oli hyvin tarkka järjestyksestä, samoin kuin äitini. Itse asiassa sir Arthur edellytti, että kaikki huoneen taulut numeroidaan järjestyksessä, hassua vai mitä?
―Ah, no meillä kaikilla on omat mielihalumme.
―Miss Lisa, voinko kysyä suoraan erästä asiaa?
―Niin?
―Mitä mieltä olet sir Trewor Londermonista?
Liza Honebelly häkeltyi silmin nähtävästi.
―Hän on mitä miellyttävintä seuraa, älykäs, komea, hauska sekä varsin huomattavassa asemassa, miksi Leopold sitä kysyy?
―Ajattelin, onko tuttavuutenne syvällistä laatua.
48
―Leopoldin ei tarvitse miettiä sitä, riittää kun keskittyy vain annettuihin tehtäviin. Lisa sanoi napakasti ja poistui sitten huoneesta.
Mies lukitsi huoneen nopeasti ja alkoi tutkimaan maalattuja tauluja hyvin huolellisesti, kaikkien taulujen oikeaan alareunaan oli signeerattu pienellä järjestysnumero ja sen perään toinen numero.
Miksi ihmeessä joku merkitsisi taulut järjestykseen ellei sillä ollut mitään merkitystä, mietti Leopold sytyttäen samalla tupakan. Miksi muut muualla olleet taulut ei oltu numeroitu.
Saatuaan melkein tupakin poltetuksi mies oivalsi, mistä oli kyse. Kyse oli kassalippaan numerosarjasta, joka oli muotokuva maalauksen takana. Leopold kävi huolellisesti kaikki taulut lävitse merkiten niissä esiintyneet numerot. Mennen sitten kassalippaan luokse.
Syöttämällä saadun numerosarjan, onnistui mies avaamaan kassalippaan, jonka sisällä oli joitakin ruskeakuorisia kirjeitä. Mies kävi nopeasti kirjeet läpi, kunnes löysi sen, mitä oli hakenutkin. Saatuaan kirjeen avatuksi, mies luki sen nopeasti läpi.
Kirjeen sisällöstä ei ollut epäselvyyttä, sillä se sisälsi jälkisäädöksen, johon Edith Honebelly oli tehnyt merkittävän muutoksen, minkä mukaan Rob Jörgen tulisi olemaan Honebelly Housen pääperijä.
Leopold Legress sulki kirjeen huolellisesti, pannen sitten kirjeen takaisin kassakaappiin, poistuen sitten ulos huoneesta. Aulassa miestä tuli vastaan Helmut Dowel.
―Mitä Leopold teki työhuoneessa?
―Madame Edith Honebely pyysi siivoamaan työhuoneen.
―Leopold voi mennä takaisin omiin töihinsä.
Leopoldin mennessä keittiöön, Helmut meni huvimajaan huomattuaan sen olevan tyhjä. Tuskuin mies oli ehtinyt tupakkia sytyttää kun seuraan oli liittynyt Alicia Alligton.
―Oletko varma, ettei sinun tuloasi huomattu?
―Onko sillä mitään merkitystä? Nainen kysyi.
―Eipä kai niin.
―Se on siis totta?
―Mikä niin?
―Se hölmö nieli syötin siimoineen päivineen ja haastoi sinut kaksintaisteluun.
―Niin, tiedät varmasti mitä se merkitsee, ainoastaan ihme voi pelastaa minut. Helmut henkäisi.
―Ihmeitä tapahtuu, nainen sanoi.
―Ai miten muka? Sinä tiedät tasan tarkkaan kuinka hyvä George on ampumaan.
―Turha murehtia sitä, minä järjestän asian. Nainen kuiskasi miehen korvaan.
―Onko sinulla suunnitelma sitten.
―Ehkä on, ehkä ei. Nainen kujersi miehen syleilyssä.
Helmut vilkaisi hätäisesti ympärilleen katsoakseen, näkikö kukaan heidän touhujaan. Suudellen sitten kiihkeästi naista.
―Rauhoitu, meidän on oltava kärsivällisiä, kukaan ei saa huomata yhtään mitään. Alicia sanoi ja vetäytyi sitten miehen luota.
