1. Luku
Honebely Housen sukujuhla oli koko kesän merkittävin tapahtuma. Suvun vanhin Edith Honebely oli äärimmäisen ylpeä sukujuhlasta, johon kokoontuivat lähimmät sukulaiset ja tämän lapset ja lapsenlapset.
Lapsista nuorimmat Fredrik ja Lisa Honebely oli saapuneet jo edellisenä päivänä ja istuivat nyt länsisiiven terassilla nauttien keskipäivän teestä. Fredrik luki keskittyneesti laukkakilpailun tuloksia päivän sanomista.
―Oi kuinka ihanaa täällä onkaan! Minun sieluni suorastaan lepää, katsellessani kaikkia näitä ihania istutuksia. Totesi Lisa Honebely.
Fredrik laski lehden pöydälle, vilkaisten sitten siskoaan.
―Todellakin, veit sanat suustani sisko, minun runosuoni suorastaan sykkii tämän lumoavan kauneuden keskellä.
―Runoista puheen ollen, oletko saanut uuden runokokoelmasi valmiiksi?
―Se on viimeistelyä vaille valmis.
―Eli et ole siis vielä aloittanutkaan.
―Äsh, älä viitsi, tiedät itsekin kuinka herkkäsieluisia me runoilijat olemme.
―Eikö lady Alicia Alligton enää inspiroi sinua?
―Lisa hyvä, ei puhuta siitä.
Samalla hetkellä hovimestari Glement toi lisää teetä ja lasit brandya, sekä pienen kuoren, antaen sen sitten Fredrik Honebelyle, joka katseli hetken kuorta.
―Etkö avaa kuorta?
Mies empi hetken pyöritellen kuorta kädessään, avaten sen sitten. Mies luki kirjeen nopeasti ja antoi sitten pienen paperilapun siskolleen.
―Korppikotkat saapuu siis apajille.
―Älä viitsi. Lady Alicia ja sir George Alligton on mitä miellyttävintä seuraa.
―Joo kuolleena, minä en voi käsittää kuinka voit kestää sitä kanamaista Alicia Alligtonia
―Yritetään olla ystäviä jos ei muuten niin kunnia arvostetun äitimme vuoksi.
―Hyvä on, yritän parhaani, tiedätkö tuleeko sir Trewor Londermon puolisoineen?
―Käsittääkseni heidät on kutsuttu.
―Sepä iloinen yllätys, sir Trewor on mitä miellyttävin ihminen.
―Ettei olisi liian miellyttävä?
―Äsh, älä viitsi, sitä paitsi onhan minulla John. Mitä muuten kello on?
―Vähän vaille kaksitoista.
―Tavatonta! Olin vallan unohtaa vieraat jotka tulevat kello kaksitoista.
―Tunnetko heidät?
―Sir Trewor ja lady Susan Londermon on äitimme hyviä ystäviä sotavuosilta.
Samaan aikaan vihertävä auto lipui tammikujaa pitkin Honebely housen etupihalle. Missä hovimestari Clement oli vieraita vastassa, ohjaten heidät sitten ruususviittiin jossa lady Edith Honebely otti tulijat vastaan.
3
―Miten ihastuttava kartano tämä onkaan, tarinat Honebelyn kartanosta ei ole suinkaan liioiteltuja.
―Edes mennyt mieheni sir Arthur Honebely teki merkittävän elämäntyön saattaakseen kartanon nykyiseen loistoonsa. Edith sanoi.
Samaan aikaan sisäkkö Justin Adler tuli teetarjottimen kera salonkiin.
―Maistuisiko tee ajomatkan päätteeksi?
―Toki oikein mieluusti.
Sir Londermon joka oli tähän asti ihaillut kartanon sisustaa, puuttui nyt keskusteluun.
―Kerrassaan aivan suuremoinen kartano ja puutarha, tahtoisin kernaasti hieman käyskennellä puutarhassa. Niin jos se sopii?
―Totta kai, itse asiassa voin pyytää tytärtäni Lisaa seuraksesi.
―Ei, ei toki, ei tarvitse vaivautua.
―Ei siitä vaivaa ole ollenkaan, päinvastoin, sitä paitsi pieni liikunta tekee hyvää.
Edith tarttui hopeiseen kelloon helisyttäen sitten tätä, ei aikaakaan kun Clement tuli salonkiin.
―Niin madame?
―Voisitteko hakea tyttäreni tänne.
―Kyllä madame.
Sir Londermon katseli seinillä riippuvia maalauksia, joista jokainen henki arvokkuutta.
―Mieheni maalaa itsekin, siitä johtuu hänen mielenkiinto näihin valloittavan upeisiin teoksiin.
Naisten jutellessa niitä näitä, sisään asteli Lisa Honebely.
―Tässä on tyttäreni Lisa.
―Pyysit äiti tulemaan.
―Sir Londermon tahtoo nähdä puutarhaa ja ajattelin, että voisit pitää hänelle seuraa.
―Voi ei, älkää vaivautuko minun tähteni.
―Eikö mitä, ei siitä ole lainkaan vaivaa. Lisa totesi iloisesti.
Sen sanottuaan pari poistui ulos salongista.
―Miten suuremoisen valloittava tytär sinulla onkaan, aivan kuten sinäkin.
―Voi älkäähän nyt toki, minä suorastan häkellyn.
Samalla hetkellä auto kaarsi etupihaan.
―Ah Sgifrid ja Helmut Dowel lapsineen saapuikin, oletko tavannut heitä?
―Ikävä kyllä en, ei ole ollut tilaisuutta siihen.
―Teidän pitää ehdottomasti tutustua heihin. Helmut Dowel on vanhin poikani, hän työskentelee pankkihenkilönä Lontoossa, ja hänen viehättävä rouvansa lady Sigfrid puolestaan terveys sisarena sotasairaalassa. Sinun pitää ehdottomasti tutustua heihin.
4
Salongin ovi avautui ja sisään asteli hovimestari tuoden mukanaan pientä kuorta hopea tarjottimella.
―Niin Clement?
―Madame eräs mies, itäsiiven ovella pyysi toimittamaan tämän. Sanoi Clement.
Edith Honebely otti kuoren tarjottimelta, lukien sen sitten nopeasti.
―Ohjaa mies työhuoneeseen odottamaan, tulen aivan pian.
Hovimestari nyökkäsi ja poistui sitten salongista.
―Tuliko huonoja uutisia?
―Voi eihän toki. Päinvastoin, päinvastoin parahin Alicia. Suo anteeksi, joudun poistumaan hetkeksi, voin pyytää sisäkköä tuomaan jotain, mitä vaan tahdotte.
―Ei, ei, älkää toki, näin on ihan hyvä. Mikäli sallitte niin liittyisin mieheni ja tyttärenne seuraan, ihailemaan ihastuttavaa puutarhaa.
―Totta kai sopii. Tapaamme uudelleen päivällisellä joka tarjoillaan kello neljätoista viisitoista.
―Vallan suuremoinen ajatus.
Tämän jälkeen Edith Honebely nousi ylös ylellisestä tuolista, astellen arvokkaasti ulos huoneesta. Clementin ohjaama mies istui työpöydän takana olevassa tuolissa, polttaen samalla pikkusikaria. Edithin silmät laajenivat hämmästyksestä kun tämä tuli huoneeseen.
―Sinä! Kuinka brutaalia, ja kehtaat istua vielä mieheni sir Arthurin omistamassa työtuolissa. Sanoi vanha leskirouva tiukasti.
―Sinä huuhkaja kuuntelet nyt. Mikäli tahdot välttää skandaalin, niin tiedät kyllä mitä tehdä.
―Mikä röyhkeys, ja kehtaat tulla vielä latelemaan julkeuksia. Pyydän teitä poistumaan välittömästi.
―Menen kyllä, mutta palaan parin päivän päästä uudelleen. Saatte siihen asti aikaa harkita asiaa.
Mies poistui samaa tietä, kuin mistä oli tullutkin. Edith Honebely istahti tuoliin, helisyttäen sitten kelloa.
Hetkeä myöhemmin Clement saapui paikalle.
―Madame kutsui minua.
―Clement, voisitteko pyytää sisäkköä tulemaan luokseni ja tuomaan samalla pullon brandya.
―Voitteko hyvin madame?
―Ei minulla ole hätää, Clement voi jatkaa askareitaan.
―Hyvä on madame sanoi hovimestari ja kumarsi, poistuen sitten paikalta.
Edith Honebely huokasi syvään, sulkien sitten silmänsä. Ovelta kuuluva koputus keskeytti Edithin mietiskelyn..
―Niin sisään.
Sisään asteli sisäkkö, tarjotin kädessään.
―Brandynne madame.
―Laskekaa se pöydälle. Tahdon sanella kirjeen, jonka toimitatte eteenpäin.
―Kyllä madame.
5
Justin Adler istui Edithiä vastapäätä lehtiö avoimena kirjoituspöydän päällä. Sitä vastoin madame käveli hermostuneesti työhuonetta.
”Parahin Sir Legress, pahoittelen tätä lähestymistäni teidän jalosukuisuutta kohden, valitettavien seikkojen johdosta olen pakotettu, mitä epämiellyttäviin toimenpiteisiin asioiden saattamiseksi oikealle tolalle. Iloni olisi suunnaton jos mitenkään voisitte saapua keskuuteemme mitä pikimmin.”
Kunnioittaen Edith Honebely
―Käskekää autonkuljettajaa postittamaan sähke jo tänään.
―Kyllä madame.
Sen sanottuaan Justin nousi ylös tuolista ja poistui sitten niiaten. Edith katseli tämän perään, kaataen samalla brandy paukun itselleen, mennen sitten ikkunan ääreen.
Katseltuaan hetken ikkunasta muiden ilonpitoa, työhuoneen oveen koputettiin.
―Niin sisään. Edith totesi.
Sisään tulija oli Fredrik Honebely.
―Ah sinäkö se olitkin, luulin että Clement tulee ja ilmoittaa pöydän katetuksi.
―Äiti hyvä, ruokailu on reilun kahden kuluttua.
―Tosiaankin, aivan niin, voi olenpa minä muistamaton höpsö.
―Et lainkaan, tiedäthän vallan hyvin kuinka muistamaton minäkin olen joskus. Äiti hyvä, jaksaisitko liittyä seuraamme? Lady Londermon kokee olonsa hieman yksinäiseksi, vallankin kun Lisa viihdyttää sir Londermonia.
Edith Honebely laski käsissään olevan brandylasin pienelle sivupöydälle.
―Tavatonta! Minä unohdin vallan lady Londermonin. Voitko rientää hänen luokseen ja ilmoittaa, että tulen aivan heti. Kirjoitan ainoastaan erään kirjeen ennen sitä.
Fredrikin poistuttua Edith istuutui ja ryhtyi heti laatimaan kirjettä, saatuaan kirjeen valmiiksi sulki hän kirjeen kassakaappiin, joka oli sir Arthur Honebelyn muotokuva maalauksen takana.
Saatuaan kaiken valmiiksi Edith kohensi hieman ulkonäköään, mennen sitten ruususalonkiin, jossa Justin Adler piti seuraa
―Tavatonta! Olen pahoillani, että jouduin poistumaan, toivottavasti et pitkästynyt.
―En lainkaan, olen nauttinut tämän mainion sisäkkönne seurasta, hän on mitä mainioin seuraneiti.
Edith vilkaisi Justin Adleria joka huomasi emäntänsä moittivan katseen, nousten sitten äkisti tuolista.
―Justina voi jatkaa omia askareitaan ja auttaa Clementsiä tämän omissa askareissa.
―Kyllä madame! Sanoi tyttö nopeasti ja poistui sitten huoneesta.
―Pahoittelen sisäkköni julkeutta, hän ei ole vielä oppinut talon tavoille, tiedäthän sinä nämä nuoret ja vallankin työväen luokan edustajat. Sanoi Edith.
6
―Parahin Edith, ei tarvitse ollenkaan pahoitella sisäkkösi toimintaa, sitä paitsi olemme mekin olleet nuoria.
―Mitäpä jos menisimme puutarhaan nauttimaan kauniista ilmasta?
―Sepä onkin vallan mainio ajatus.
Samaan aikaan kun lady Edith ja Susan Londermon juttelivat leppoisasti, Clement tuli heidän luokseen.
―Niin.
―Saanen ilmoittaa lady Alicia ja sir George Alligtonin saapuneeksi.
―Vallan mainiota, tulen ottamaan heidät vastaan, tahdotko liittyä seuraan Susan?
―Kiitos vallan mielelläni.
―Mainiota, menkäämme siis.
Harmaa auto kaarsi Honebely housen etupihalle ja autosta astui ulos, aivan liian ylipukeutunut pari, josta kummastakin huokui keikarimaisuus.
―Oi, oi miten ihana paikka tämä onkaan! Lady Alicia huudahti teatraalisesti sir Georgen auttaessa tätä ulos autosta.
―Todellakin, tämä on yhtä kaunis kuin kartanon omistajakin,. Totesi puolestaan sir George Aligton suudellessaan lady Edith Honebelyä kädelle.
―Voi, älkäähän nyt toki sentään, sir George te imartelette nyt, tässä on hyvä ystäväni lady Susan Londermon.
―Tavatonta! Sekö kuuluisa Susan Londermon, tutkija? Olen lukenut teidän väitöskirjanne, ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Alicia rakkaani, tässä on se kuuluisa...
―Tutkija. Tiedän, olet kertonut hänestä ja hänen suuremoisista tutkimustuloksista. Totesi Alicia hieman nyrpeänä.
Samaan aikaan Fredrik Honebely saapui paikalle, tweed puserossa ja vaaleissa housuissaan.
―Ei mutta, hyvänen aika, mitä minun silmäni näkevätkään! Siinähän on Alicia ja George Alligton.
―Silmäsi näkivät aivan oikein, mutta oletpa sinä kasvanut kovasti. Leperteli lady Alligton.
Muodollisen esittelyn jälkeen viisikko siirtyi länsisiiven patiolle jatkamaan seurustelua.
―Missä muuten Lisa on? Luulin että hänenkin olevan täällä?
―Tavatonta, tosiaankin, Fredrik oletko nähnyt Lisaa? Edith huokasi, se tyttö on niin nopea otteissaan.
―Hän, hän on esittelemässä paikkoja sir Londermonille, käsittääkseni he menivät puutarhan läntiseen osaan.
―Fredrik pyytäisitkö sisäkköä noutamaan heidät seuraamme.
―Kyllä äiti.
Lady Alicia katseli syrjäsilmällä Fredrikin poistumista, huiskutellen viuhkalla itseään. Edith huomasi tämän.
―Tahdotteko hovimestarini tuovan viilentävää juomaa teille?
―Ei ole tarpeen, matka oli hieman rasittava ja tahtoisin vaihtaa kevyemmän asun itselleni.
―Totta kai kaikin mokomin. Edith sanoi.
―Vallan mainiota sitten, palaan aivan heti.
Kolmikko jäi katselemaan Alician poistumista.
7
―Sir George olen iloinen puolestasi ja siitä että rinnallasi on noin viehättävä nainen. Lady Alicia on mitä sykähdyttävin nainen. Edith totesi.
Sir George sytytti pikkusikarin palamaan huomatessaan, että Edithin ja Susanin tehtyä samoin.
―Sanotaanko että minua on onnistanut. Alicia on, hän on parasta mitä voi olla, omistautunut omalle työlleen, aivan kuten minäkin.
2. Luku
Sisään päästyään Fredrik oli astellut suoraan keittiöön, jossa sisäkkö oli juuri valmistelemassa pöytään tarjoilua yhdessä Clementin kanssa.
―Äitini pyysi teitä etsimään siskoani ja sir Londermonia ja liittymään heitä muiden seuraan.
Justin vilkaisi hovimestaria kuin lupaa kysyäkseen.
―Mene vain, minä saan nämä kyllä asetelluksi.
Sisäkön poistuessa, nuori herra Fredrik meni aulaan, ottaen sitten lasin brandya. Hetkeä myöhemmin lady Alicia Alligton asteli reippaasti aulaan. Alician noustessa portaita, vilkaisi tämä Fredrik Honebylyä, joka istui divaanilla.
Mies katseli lumoutuneena naisen liikehdintää, kun tämä asteli ylös rappusia. Naisen kadottua yläkertaan Fredrick istui muutaman minuutin aloillaan, mennen sitten naisen perässä yläkertaan. Päästyään yläkertaan mies asteli varovaisesti avoimen oven luokse, jääden sitten seisomaan oviaukkoon.
Lady Alicia oli riisunut leningin päältään, ollen alusasussa, joka mieluummin paljasti kuin peitti tämän aistillisen sulokkuuden.
―Siveelliset daamit sulkevat yleensä oven, kun pukeutuvat. Fredrik huomautti
―Entä jos en ole niin siveellinen kuin luullaan.
―Tiedät kyllä mitä siveettömille tehdään.
―Ehkä haluankin juuri sitä. Nainen kujersi.
―Siveetön pikku narttu! Mies sähähti ja tuli naisen taakse.
Lady Alicia huokaili hiljaa, miehen hyväillessä tätä.
―Entä George?
―Mitä hänestä? Hän on tyypillinen aisankannattelija, herkkä uskoinen hölmö, ei muuta.
―Taidat pitää hänestä kuitenkin.
Lady Alicia vetäytyi kauemmaksi ja naurahti.
―Hah, ainoastaan hänen omaisuudestaan.
―Meidän pitää olla varovaisia.
―Älä ole hölmö, sitä paitsi et ollut silloinkaan kun pyysit rahoitusta ensimmäisen runoteoksen julkaisuun.
―Oletko lukenut uutisia, se sai erinomaiset arvostelut ja parin tuhannen kappaleen erästä yli puolet on jo myyty voitko uskoa sitä?
8
Lady Alicia naurahti uudelleen, ja sulki miehen syliinsä.
―Uskon, sinulla on avuja monessa suhteessa.
Mies talutti naisen ikkunan luokse niin, että he molemmat näkivät alas.
―Katso tuota hölmöä, kuinka hän seurustelee täysin tietämättömänä siitä mitä hänen vaimonsa tekee. Alicia kujersi
―Oi milloinka, milloinka voin painaa pääni povellesi seuraavan kerran.
―Älä ole kärsimätön nuori orini. Mieheni on hyvin mustasukainen, kai tiedät sen.
―Tiedän vallan hyvin, mikä siis neuvoksi?
―Keksin kyllä jotain. Mutta nyt sinun on poistuttava, ettei mieheni ala epäilemään mitään.
Fredrik kääntyi ympäri ja palasi sitten puutarhaan, muiden seuraksi.
―Parahin Fredrik, satuitko mahdollisesti tapaamaan vaimoani?
―Viehättävää puolisoasi, pahoittelen, en todellakaan.
―George hyvä, tiedäthän sinä, että meillä naisilla menee aikaa vaatteiden vaihdossa.
Samaan aikaan Lisa Honebelly tuli yhdessä sir Trewor Londermonin kanssa kartanon eteläisestä päästä.
―Parahin Edith, tyttäresi Lisa on mitä miellyttävintä seuraa, ajatella että jaksoin ihastella kaikkia suuremoisia kukka-asetelmia, joita Lisa minulle esitteli.
―Mainiota, nyt kun olemme kaikki koolla niin voinemmekin siirtyä aivan pian ruokasalin puolelle.
Samaan aikaan kellon helähdys ilmoitti aterian olevan katettu.
―Vihdoinkin, minun vatsani kurnikin jo. Ilmoitti Alicia Alligton, joka oli liittynyt seurueeseen, yllään tällä oli ohut sifonkihihainen vapaa-ajanasu.
Sir George Alligton katsoi paheksuvasti puolisonsa käyttäytymistä, mitä tämä ei noteerannut ollenkaan.
―Kuulin että kirjoitat runoja, sanoi Susan Londermon Fredrick Honebylylle, joka istui tämän vieressä.
―Todellakin, itse asiassa olen kirjoittanut ensimmäisen runoteoksen joka ilmestyi viime vuoden puolella ja ensipainoksesta yli puolet on jo myyty.
―Hyvä tavaton, mutta sehän on suuremoista, vallankin kun kyseessä on ensipainos. Susan hämmästeli.
―Käsittääkseni, joku teatterimoguli oli kiinnostunut sinun runoistasi.
Lady Alicia Alligton seurasi keskustelua hivenen huvittuneena.
―Minäkin olen kuullut siitä. Ilmoitti Alicia Alligton.
―Sinulla on piileviä kykyjä. Sanoi Susan Londermon
―Minä olen vasta aloitteleva runoilija. Vähätteli Fredrik, punastuen korviaan myöten.
9
―Oikeastaan sinähän voisit kirjoittaa runon ja lausua sen meidän vierailemme, vai kuinka? Ehdotti puolestaan Lisa, muiden yhtyessä ehdotukseen.
Fredrik loi pahan suovan katseen siskoonsa ja potkaisi tätä, niin ettei toiset huomanneet mitään.
―Toki voin kirjoittaa ja esittää sen teille, mutta arvon vieraat, en voi antaa takuita onnistuuko se ilman sopivaa inspiraatiota.
―Pois turha vaatimattomuus Fredrik hyvä, me luotamme sinuun. Sitä paitsi jos tarvitset inspiraation lähdettä tai muusaa, niin onhan niitä tässä sinun ympärillä. Kuten vaikka lady Alicia joka on mitä viehättävin muusa aistikkaassa asussaan.
Fredrik raukka häkeltyi totaalisesti, niin että lusikka tippui keittoannokseen.
―Fredrik! Kuinka sinä tuolla tavoin, eikö sinulla ole sivistyneitä tapoja. Edith sanoi tiukasti.
―Pahoittelen tapahtunutta äiti sekä arvoisat pöytäseurueen jäsenet, totesi Fredrik nolosti.
Tilanteen kiusallisuuden pelasti Clement, joka tuli tarjoilemaan seuraavan aterian.
―Arvon vieraat, itselleni ei juuri tällä hetkellä maistu, tahtoisin mennä hieman lepäämään, oloni on hieman omituinen. Sanoi Fredrik Honebely nousten sitten pöydästä.
―Tavatonta poika! Eikö sinulla ole yhtään sivistyneitä tapoja...
―Madam Honebely hyvä, jos Fredrik tuntee vointinsa väsyneeksi, niin toki suokaamme hänelle mahdollisuus lepäämiseen. Sanoi puolestaan Susan Londermon.
Fredrik joka oli ollut paikoillaan, poistui nyt salista yläkertaan.
―Pahoitteluni tästä kiusallisesta kohtauksesta. Edith Honebylly sanoi nöyrästi.
―Pois moinen pahoittelu, me kaikki olemme hieman väsyneitä, minä ainakin olen, niin ja kylläinen.
―Todellakin isot kiitokset keittiöön, viiriäismunakeitto oli mitä maukkainta, unohtamatta hanhenmaksa palleroita punaviinikastikkeessa. Totesi puolestaan sir George Alligton.
Tämän jälkeen pöydässä käytiin iloista keskustelua, ja leppoisa puheen sorina täytti ruokasalonkin.
―Madam Honebely mainitsit aiemmin jotain Honebelyn housen tulevaisuudesta. Onko julkean sivistymätöntä tiedustella, mitä tarkoitit?
George Alligton katsoi tuimasti puolisoansa silmiin.
―Alicia, ei ole sivistynyttä tiedustella tuommoista seikkaa, ei vallankaan tällaisella hetkellä. Pyydän anteeksi vaimoni sivistymätöntä käytöstä, hän on hieman väsynyt raskaasta matkasta.
―Hyvänen aika! Ei toki, niin kieltämättä olen tuntenut viime aikoina itseni hieman väsyneeksi ja olen harkinnut kartanon siirtoa nuorempien hoitoon. Edith totesi raskaasti.
Ruokasaliin laskeutui painostava tunnelma, ja sen aisti jokainen.
Kaikkien istuessa vaitonaisina paikoillaan, Lisa otti ohjat itselleen ja ehdotti.
―Arvoisa pöytäseurue, mainio hovimestarimme on yhdessä sisäkkömme kanssa järjestänyt jälkiruoka cocktailin viereiseen salonkiin, joten voinemme siirtyä sinne.
10
Muiden jo mentyä George ja Alicia jäivät keskustelemaan vielä hetkeksi.
―Eikö sinulla ole yhtään tapoja, en voi käsittää kuinka sinä saatat käyttäytyä noin ala-arvoisen julkeasti. George sanoi arvostelevasti.
―Vaiti moukka! Sitä paitsi kaikki tietävät, että tuon vanhan harpun lähtölaskenta on jo alkanut.
Kesken kiivaimman sanaillun Lisa Honebely saapui takaisin ruokasalonkiin.
―Hyvänen aika, ettekö liity seuraamme?
―Me jäimme ihailemaan näitä upeita seinällä olevia maalauksia. Sanoin juuri Alicialle, että hän olisi täydellinen malli. Sanoi George Alligton, hymyilen hurmaavasti.
―Toden totta! Huudahti Lisa iloisesti. Sir Trewor Londermon on kuulema maalannut useita maalauksia, ehkäpä hän voisi maalata puolisonne.
―Hyvän aika minustako maalaus, eihän minusta ole malliksi. Totesi Alicia vähättelevästi.
―Pois moinen vaatimattomuus, mutta menkäämme nauttimaan cocktailit. Lisa sanoi hilpeästi.
Alligtonit seurasivat vastentahtoisesti Lizaa, joka johdatti heidät viereiseen salonkiin, jossa muu seurue odotti heitä. Salonkissa käyty iloinen seurustelu vaimeni kolmikon saapuessa paikalle. Kun kaikki oli asettuneet aloilleen, Trewor Londermon nousi seisomaan.
―Arvon lady Honebely ja juhlavieraat, tahdon kiittää suuremoisen herkullisesta ateriasta ja siitä, että saamme olla viettämässä yhteistä aikaa täällä Honebelly Housesessa, mitä ihastuttavimman emännän vieraana. Kohottakaamme siis malja tälle upealle kartanolle ja sir Arthur Honebelyn elämäntyölle.
Kaikki nousivat seisomaan ja kohottivat lasejaan lady Edith Honebelylle.
―Voi älkää toki, olen iloinen kun olette saapuneet vieraakseni vuotuiseen sukujuhlaan. Toivon teidän kaikkien viihtyvän Honebelly Housesessa.
Edith Honebelyn puhe sai muodolliset aplodit. Cocktail tilaisuus sujui leppoisan seurustelun merkeissä. Susan ja Trewor Londermon olivat vetäytyneet kahdestaan Honebelly Housen puutarhaan.
―Minun oli pakko päästä pois tuolta. Huokaisi Susan miehelleen.
―Todellakin raitis ilma piristää hieman.
―Huomasitko tuon sivistymättömän moukan käytöksen, mielestäni hänen käytöksensä oli vähintäänkin ala-arvoista.
―Tarkoitatko Alicia Alligtonia?
―Häntä juuri.
―Hän on oma persoona.
―Älä yritä puolustella, sen moukan käytöstä. Vai onko hän liehitellyt sinua?
―Hyvä tavaton Susan! No ei todellakaan!
Samaan aikaan toisaalla Helmut Dowel katseli lammen pintaa kartanon itäisellä puolella, lady Sigfrid Dovelin jäädessä leikkimään lasten kanssa. Dowel kuuli askeleita takanaan, mutta ei viitsinyt kääntyä katsomaan, sillä hän kyllä tiesi kuka tulija oli.
―Mikä viivytti? Mies kysyi.
11
―Kyllä sinä tiedät, hölmö puolisoni George. Nainen vastasi.
―Entä veljeni Fredrik?
―Hän nielee syötin siimoineen kaikkineen.
―Sinulla lienee jokin suunnitelma.
―Tietenkin on, ja idiootin varma onkin.
―Vallan mainiota, milloin toteutus.
―Hyvin pian, hyvin pian, mutta menkäämme huvimajaan, tahdon tuntea läheisyytesi ihollani.
Nainen suuntasi kulkunsa kohti huvimajaa josta oli hyvä näkyvyys kartanoon.
―Entä sir George Alligton?
―Se idiootti joutaa odottamaan.
