 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tarinan idea on mielenkiintoinen ja omaperäinen ja rakensit siinä hyvin tunnelman siitä kuinka aika kuluu, mutta mikään ei kuitenkaan varsinaisesti muutu. Proosa on hyvää, mutta siinä oli pari kohtaa, jotka minua häiritsivät:
"Hivuttaudumme hitaasti kauemmaksi," vedät lukijan mukaan tähän lauseeseen, joka oli mielestäni erikoinen valinta, mutta sekin osaltaan auttoi luomaan tarinalle erikoisen tunnelman. Itse en pitänyt siitä kuinka käytit jatkuvasti tuota "anoreksinen aurinko" kuvausta.
Senkin uudelleenkäyttö kuvaa sitä kuinka Sunnuntai pysyi kokoajan samanlaisena, mutta tuo lause vain häiritsi minua tässä tarinassa.
"Se oli sunnuntai. Tietysti se oli, vajavainen, mutta hymyilevä kuin anoreksiasta kärsivä aurinko. Sunnuntai se oli, vaikka sen olisi ripotellut palasiksi pitkin viikkoa." Tämä kohta olisi mielestäni kannattanut jättää pois tarinasta, sillä se ei tunnu olevan mitenkään tarpeellinen sen kannalta ja sitä seuraavasta lauseesta olisi tullut paljon kiinnostavampi ja kiinnostusta herättävämpi alku tarinallesi.
Hyvää tekstiä!
