Review Detail

En yleensä kommentoi tarinaa, joten en kommentoi sitä nytkään - olen maailman huonoin keskittymään. Mutta tekniikasta hiukan:

Kirjoittaessa kannattaa välttää epämääräisyyksiä, täytesanoja, siirtymäfraaseja, liiallisia adjektiiveja, valmiiksi pureskeltua kerrontaa, monimutkaisia lauserakenteita. Yksinkertaisin ilmaisu on yleensä paras, koska jokainen ylimääräinen sana hidastaa lukijaa.

Tässä sinun ensimmäisessä kappaleessa pisti silmään lauseiden pituus, ne tuntuivat jotenkin lyhyiltä, ja siksi teksti tuntui toteavalta.

Olisin itse kirjoittanut näin:

"Avasin silmäni ja huomasin makaavani betonialustalla, jonka karheus tuntui poskeani vasten. Kompuroin ylös - pienessä varastossa ainoa valonlähde oli puoliksi sammunut loisteputki. Muistin hämärästi: minut raahattiin tänne puolitajuttomana ja ovi paiskattiin kiinni. Eikä siitä ollut kuin hetki. Syöksyin paukuttamaan ovea, väänsin lukittua kahvaa, yritin potkia tieni vapauteen ja katsoin ympärilleni; missä olisi pakotie? Lattianrajassa oli tuuletusaukko, jos vain olisin ollut muuttuja, olisin voinut mahtua läpi. Huomasin toisen tuuletuskanavan yläpuolellani, se oli isompi, mutta miten ylettyisin sinne?"

(Käytin liikaa :-; merkkejä, ei ole mikään "täydellinen esimerkki" - mutta jos kuvaisi sitä, mitä ajoin takaa.)

- Vaihdat välillä kertojan aikamuotoa
- Onko väliä, minkä kokoinen luukku on - joskus vähemmän on enemmän.
- Jos voit korvata adjektiivin subjektiivilla, niin kokeile. Päinvastoin kuin luulisi - adjektiivi ei aina tuo lisää informaatiota. Kylmä lattia voikin olla betonilattia. (Betonilattia on yleensä kylmä ja kova.) Tämä ei nyt tarkoita, että "pieni luukku" ja "suuri luukku" pitää korvata senttimitoilla -joskus pitää valita, kumpi on parempi. Mutta jos kertoo päähenkilön olevan vaikka kaunis, ja kuvailu on sen varassa, niin lukijalle se on epämääräisyys, koska kauneus voi olla monenlaista. Tosin itse vältän henkilöiden kuvailua ylipäätään. Se on helposti tökeröä ja irtoaa tarinankulusta.

Esim. "Molemmat olivat nuoria miehen alkuja, toisella oli mustat piikkihiukset kun taas toisella ne ulottuivat silmien yli. "

Kuvailitko siksi, että se sopii tarinaan, vai siksi että ajattelen sen olevan pakollinen lisä kirjoittamista? Ei - sinun ei tarvitse kuvailla henkilöitä, kukaan ei pakota tekemään niin. Voit välillä rohkeasti jättää kuvailematta, eikä tarvitse ns. vääristää tarinaa, että pääset kuvailemaan.

- vältä toistoa:

"Katselin yläpuolelleni ja huomasin toisen tuuletuskanavan suoraan yläpuolellani"

Tietyt asiat ovat itsestäänselvyyksiä: ovi ja ikkuna ovat seinässä, lamppu on katossa, loisteputki on valaisin. Liika selittely on sitä turhaa täytettä. Lisäksi katsominen ja huomaaminen on sama asia - ja kun katsoo yläpuolelle on itse suoraan alla, se on myös selvyys lukijalle.

Kirjoittaisin itse---> Huomasin yläpuolellani toisen tuuletuskanavan.

Selkeytä lauseiden sisältöä, karsi ajatus-sana toistoja. Älä kirjoita kaikkea auki, lukija ymmärtää paljon jo asianyhteydestä. Kaikki turha vie tilaa itse juonelta ja puurouttaa tekstin.


Vältä epämääräisyyksiä; "jonkinlainen varasto"

En tosiaan lukenut ajatuksella juuri ekaa kappaletta pidemmälle, mutta silmäilin pikaisesti dialogia. Mielestäni dialogi siirtyi sulavasti ja oli tasapainossa selitteiden kanssa. Ja se on hyvä. Kerronta menee hyvällä otteella eteenpäin.

Se on mälsää, kun kirjoittaa tarinan, ja joku näkee vaan ne kieliopit ja muut tekniikat, mutta älä anna sen lannistaa. Haluan vain viedä sinua eteenpäin, koska haluan kaikkien löytävän kirjallisen huippunsa. Se, että on jotain parannettavaa ei tarkoita että olet huono, vaan useimmilla meillä on kehitettävää. Se, mikä merkitsee on luovuus, tahto ja millä tasolla haluaa kirjoittaa. Kukaan ei osaa kirjoittaa valmiiksi hyvin, vaan jokaisen se pitää opetella, ja osa on aina väistämättä eri vaiheessa kuin toiset. Aiheesta päätellen olet nuorehko kirjoittaja, nuoren ihmisen tekstiksi tämä oli mielestäni oikein hyvä.