Review Detail

Heippa

Mielestäni teksti oli nyt selkeämpää.

Muutamia huomioita, joita tuli mieleen:

"Kjell Edmont heräsi tiedottomuuden rajatilasta, hiestä märkänä. Yrityksistä huolimatta hän ei edelleenkään muistanut kerrassaan yhtään mitään. Viimeinen hämäräkuva oli näky kauniista hoikasta naisesta, joka oli ollut kuin enkeli"

Olisi hyvä välttää ns. epämääräisyyksiä kirjoituksessa. Esim "edelleenkään" "kerrassaan" "yhtään mitään" ovat täytesanoja, ja erityisesti tiiviissä kappaleessa lukija pysää näihin sanoihin, koska ne eivät tarkoita mitään.

Olen "adjektiivinatsi" - adjektiiveja voi toki käyttää, mutta mielestäni pitäisi rikkoa valmis muotti. "Kaunis" ei itsessään kerro mitään, eikä jokaisen tytön ja naisen tarvitse olla hoikka ja kaunis. Jos tarinassa ei ole tilaa tuoda luonnollisesti esiin millä tavalla henkilö on kaunis, niin jättäisin adjektiivin kokonaan pois ja keskittyisin tekemiseen.
Geneeriset adjektiivit eivät syvennä tarinaa, ne eivät tuo mitään lisää, ne ovat jargonia. Se on vain tapa, jolla usein aloittelevat kirjoittaja käyttävät kieltä.

Se, että joku on kuin enkeli on myös hiukan klisee.
Kuka tahansa osaa kuvailla, että nainen on kuin enkeli. Mutta mikä on sinun äänesi? Se, joka erottaa muista?

"Viimeinen hämäräkuva oli näky kauniista hoikasta naisesta, joka oli ollut kuin enkeli."

Tykkäsin ilmaisusta "viimeinen hämäräkuva"

Kehoittaisin vielä mietitmään sitä toistoa, koska "hämäräkuva" ja "näky" ovat ajatuksen tasolla sama asia eri kirjaimilla.

"Huoneen seinältä olevasta pienestä ikkunasta tuli sen verran valoa, että mies näki hieman ympärilleen. Huoneen sisusta oli karun oloinen, vanha riepu peitti kivilattiaa osittain ja seinät hikoili kosteudesta. Huoneen sisäilma oli ummehtunut. Epäilemättä huone oli jossakin kellarikerroksessa.
"
Ikkuna on itsestäänselvästi seinällä. Sana "huone" toistuu niin monta kertaa, että se tuntuu hokemiselta.

"jossain" on taas epämääräisyys.

"karun oloinen" epämääräisyys

Huoneen sisäilma --> voiko olla huoneen ulkoilmaa?


"Miesten poistuessa Hildur katseli takassa lepattavaa liekkiä. Aikansa katsottuaan liekkien neitseellistä balettia, hänen mieleen muistui tapahtumia sieltä täältä, historian hämäryydestä. Vuosia aiemmin hän oli suorittanut uhrilahjan henkilökohtaisesti Mustanvuoren jumalalle, ja tuo tapahtuma oli syöpynyt hänen verkkokalvoille. Hildur tiesi, että hänen asemansa oli heikentynyt ja oli vain kysymys kun joku syrjäyttäisi hänet."

Kieli on kaunista, mutta mielestäni tarinan kontekstiin sopimatonta ja melodramaattista.Sorrun tähän tyyliin itse vähän joka välissä, I feel the pain. Mutta kill the darlings.

Kliseitä voivat olla myös sanojen yhdistelmät, ei pelkät sanat.Esim "Syöpyä verkkokalvoille." "lepattavaa liekkiä"
Kun lähdet runolliselle tielle, kompastut jos käyttämäsi ilmaisut eivät ole täysin tuoreita.


"Huojuvin askelin mies suuntasi kulkunsa ovelle, tunnustellen sitten ovea, todeten sen olevan lukossa."

----> Huojuvin askelin mies suuntasi ovelle, todeten sen olevan lukossa.

Muista, että kaikkea ei tarvitse kertoa, älä ähkytä lauseita turhalla informaatiolla. Osa lukemisen ideasta on, että luetaan rivien välistä. Jos sana tai ajatuslisä ei ole kannalta pakollinen, jätä se vain pois. Kuten oven tunnustelu avatessa, kulkemisen alleviivaaminen yms. Tunnelma syntyy ilmankin.

Itse tarinasta - tämä aihe on kirjoitettu monta kertaa aikaisemmin. En kuulu tarinan kohderyhmään.

Näen kuitenkin kehitystä, teksti oli jotenkin selkeämpää.
Mutta vielä innostaisin miettimään lause kerrallaan, onko ylimääräistä, ja kummallisia rakenteita.

Esim.

"Veli Ambreus katseli ulos ikkunasta, haroen samalla takkuista tukkaansa, kääntyen sitten Hildurin puoleen."

Veli Ambreus katseli ulos haroen samalla takkuista tukkaansa, ja kääntyi Hildurin puoleen.

Muista, että ei lauseenvastikkeen kanssa pilkkua.
Jos pitää pilkuttaa lauseenvastikkeen kanssa, älä käytä lauseenvastiketta, koska lauseessa ei silloin useimmiten ole enää järkeä.

Lauseenvastike: "Haroen" ja "kääntyen"