 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Terve Sambailija,
varsin sujuvaa ja huoliteltua tekstiä, ja sinulla on laaja sanavaranto. Se ei vielä tarkoita, että sanoja osaisi käyttää hyvin, niitä voi käyttää tarpeettomasti. Monessa kohtaa lukiessa tulee tunne, että yritätköhän osoittaa kirjoituksellasi olevasi jotakin? Kielikuvissa ja kerronnassa on nähtävissä liikayrittämistä eli purppuraproosaa.
Lyhyesti sanottuna purppuraproosa on sensuellia, korkealentoista kuvailua ja metaforia, jotka ovat tarpeettomia tarinan kannalta. Lukija yleensä vihaa sellaista kuvailua. Muista aina, että novellin tarkoitus on kertoa tarina, ei näyttää kuinka erinomainen kirjoittaja on tai kuinka hän osaa asian ilmaista kukkaiskielellä.
TVTropesissa purppuraproosalle (Purple Prose) on olemassa oma sivunsa:
https://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/PurpleProse
Esimerkiksi heti alussa: "Betonikumpujen tällä puolen kasvaa kaupungin runko. Korkealle tummiin pilviin kohoavat tornivuoret, joiden huiput suutelevat taivaan kyynelten täyttämää lakea."
Asian voi ilmaista: Kaupungin takana nousevat kukkulat ja tummiin pilviin ylettyvät vuorten huiput/pilvenpiirtäjät. ('Tornivuoret' voivat tarkoittaa vuorten huippuja tai pilvenpiirtäjiä.)
Tai esimerkiksi tässä: "Syvällä hilseenhienossa kaupunkikieroudessa ei ole aina tarpeen halkoa harmaita hiuksia kun erotetaan ihminen kokonaisuudesta."
Annanpa sinun yrittää. Mitä ylemmässä lauseessa yrität sanoa? Muista tämä: Selkeys ennen tyyliä. Annat fiksumman kuvan kirjoittajana, kun esität kertomuksesi lukijalle ymmärrettävästi.
Novelli on lyhyt kerrontatapa, joten tapahtumien tulee alkaa heti. Ensimmäisessä luvussa esitellään protagonisti-Mikko ja tämän rahahuolet. Mikko on... no, rahaton. Hänen taustojaan ei paljon availla, vaikka olisin halunnut tietää MIKSI hän on veloissa, mikä on hänen ammattinsa, onko hänellä perhettä, ystäviä, sukulaisia. Ennen kaikkea: mitä hän aikoo rahahuolilleen tehdä. Siitähän tarinassa on kysymys? Jos ei, alku ei vihjaa lukijalle tarpeeksi.
Toisessa luvussa kaikkitietävä kertoja muuttuu minäkertojaksi. Näin ei pitäisi tapahtua. Kirjoittajan on syytä valita yksi kerrontatapa ja pysyä siinä. Jos aloitat kaikkitietävällä kertojalla, kerro samalla tavalla loppuun asti. Jos lukisin kirjaa, jonka kerrontatapa muuttuisi minäkertojasta hänkertojaan tai johonkin muuhun, lukeminen loppuisi siihen.
Ensimmäiseksi ohjenuoraksi unista kertomiseen: älä koskaan kerro unista. Miksi? Syy on moninainen. 1. Mitä unissa tapahtuu, jää uni maailmaan. Henkilöllä ei ole mitään pelissä, tarina ei luo jännitettä, kun kaikki 'resetoituu' kun hän herää. 2. Todelliset unet ovat satunnaisia ja sekavia. Siksi unet eivät sovellu juonenkuljettimeksi. 3. Hereillä ja nukkuessa hän on sama henkilö. Jos et kykene kertomaan henkilön ongelmista kun hän on hereillä, olet ongelmissa.
Luettuani tarinasta jää vähän maku, että et oikein tiedä mitä siinä pitäisi tapahtua. Mikä on tarinan juoni? Miksi minun pitäisi tietää Mikosta ylipäätään. Onko hän kiinnostava persoona? Ei mieletäni. Saako teksti aijattelmaan uudelta kannalta? Ei mielestäni. Miksi oikein luin tämän tarinan, mitä yrität sillä sanoa?
Kirjoitat yllä kuinka haluat kehittyä kirjoittajana. Mielestäni halusi on väärä. Sinun tulee haluta kehittyä tarinankertojana. Osaat jo kirjoittaa sujuvaa tekstiä, nyt on vuorossa kenties vaikeampi osuus: mistä sinun tulisi kirjoittaa ja miten. Neuvoisin keskittymään juonen ja kerronnan kehittämiseen. Internetistä löytyy kasapäin ohjeita ja neuvoja kuinka kehittyä tarinankertojana, etenkin englanniksi. Jos englanti ei tuota ongelmia, googlaa "writing novel" tai "writing plot" ja muuta vastaavaa.
Hyviä opiskelutuokioita tarinankerronnan parissa! Jatkahan kirjoittamista!
