 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Antsa!
Tuntuu, kuin kirjoittaisit omista tunteistasi, ja se tuntuu jotenkin surulliselta. Toivon ettet joudu elämään tuollaisen kaipuun kanssa.
Löysin pienen ristiriidan. Kirjoitat, että henkilö istuu laiturilla ja miettii "sua". Ja seuraavassa lauseessa meren äänet tuovat "sut" mieleen, joka viittaa siihen, että ensin on mietitty muuta.
En täysin saa kiinni siitä mitä ajat takaa, sillä tuntuu kuin jotain olisi jo alussa menetetty, mutta lopussa tuntuu kuin se jokin olisi vielä olemassa.
Tosin uudestaan lukemisen jälkeen tuo mainitsemani ei ehkä pidäkään paikkaansa. Paitsi se, että on hankala saada runon tarkoituksesta selkeästi kiinni. Eli koetan sanoa, että runossasi on asiaa, mutta se jää kovin pintapuoliseksi ilman taustojen tuntemista, ja kenties runoksi paljastat jopa liikaa.
En tiedä oliko tuossa mitään tolkkua mitä kirjoitin, mutta toivon että saat siitä jotain.
Kiitos!
