 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Niinhän meille uskonnossa on opetettu, ettei mitää tapahdu Hänen tietämättään, tai tahtomattaan.
Se ei antaisi mahdollisuutta sattumalle, vai antaisiko? Entäpä jos Hän antaisi tietentahtoen sattumalle mahdollisuuden? Ihan vain katsoakseen mitä tapahtuu.
Uskonnot on joukko-oppeja ja ihmisten kirjoittamia. Tietyt tarpeet ja tavoitteet sisältävä ohjeistus, jonka tarkoitukset ainakin osittain ovat hallinnolliset. Uskonnot käyttävät hyväkseen tietämättömyyttä. Uskontojen myötä ihmisille tarjotaan mielikuvia ja näkemyksiä, joiden todenmukaisuus peittyy kauas historian hämärään. Ihmisillä on sisäinen tarve uskoa johonkin suurempaan ja tuohon tarpeeseen liittyy halu palvella tuota mahtia. Se johtunee tarpeesta tuvata oma asema ja tulevaisuus. Tämähän on uskontojen palkinto seurakuntalaisilleen. Tulevaisuus ikuisessa paratiisissa, tai ainakin lupaus siitä. Se uskonnosta lyhyesti.
Usko. On asia, jonka haluan erottaa uskonnosta. Usko on henkilökohtainen ideologia ja sielullinen näkemys, sekä elämäntavan perusta. Usko ei perustu tietoon, vaan näkemykseen ja lujaan luottamukseen. Jokaisen henkilökohtainen uskoon liittyvä vakaumus on kunnioitettava asia, joka ei ole kyseenalaistettavissa. Meillä on perustuslaillinen uskononvapaus, joka mielestäni takaa myös uskonvapauden.
Minä olin noin viisitoistavuotias, kun ajauduin keskusteluun vahvasti Jumalaan uskovan miehen kanssa. Tuo keskustelu teki nuoreen mieleeni lähtemättömän vaikutuksen. Mies ilmi toi vakaan uskonsa Kaikkivaltiaaseen, mutta sanoi samalla, ettei usko, eikä luota kirkkoon, jota piti vahvasti maallisuuteen sitoutuneena järjestönä, joka ennen kaikkea kumarsi rahan valtaa.
Upea runo jälleen ja kuten huomaat, se sai minut ajattelemaan. Siis runosi puhuttelee ja puhuu. Eikö se ole juuri runojen tarkoitus?
Kiitos jälleen.
---Arska---
